Lähettäjä: Katkeroidunko 
Päivämäärä:   5.7.26 17:47:03

Seurustelen miehen kanssa, joka ei halua naimisiin ikinä, sillä on aiemmin jo ollut epäonnisessa liitossa. Itse taas olen aina ajatellut, että joku päivä ehkä haluan naimisiin.

Nyt mietin, että katkeroidunko sitten pidemmän päälle suhteessa jos emme koskaan mene naimisiin vai oppiiko asian hyväksymään myöhemmin?

Onko täällä ketään kuka ei halua ikinä naimisiin ja miksi näin?

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   5.7.26 18:02:31

Me on eletty yhdessä pian 20 vuotta, kumpikaan ei halua naimisiin koska ei näe siinä mitään hyötyä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.7.26 18:10:46

Jos mies ei halua samaa kuin sinä, katkeroidut aikaa myöten. Jos haluat lapsia, hän ei, ihan sama tilanne. Tai vaikka toisin päin.

Naimisiin meno on ennen kaikkea juridinen ja taloudellinen turva. Josta kuitenkin pääsee eroon tarvittaessa. Kun toinen kuolee yhtäkkiä vaikka onnettomuudessa, ne taloudelliset seuraamukset saattaa avoliitossa yllättää. Silloin voi käydä mielessä, että olisi ollut kiva, kun olisi oltu naimisissa.

Entinen liitto on entinen. Seuraava on omansa. Turha verrata. Ongelmia tulee siitäkin, jos toinen jää roikkumaan vanhaan.

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   5.7.26 18:16:29

Katkeroituminen ei ole mikään automaatio, se riippuu siitä miten sinä asian käsittelet. Jos jäät suhteeseen sillä mielellä että kuitenkin ehkä haluaisit naimisiin ja mietit jossain syvällä sisimmässä että ehkä se mies kuitenkin muuttaa mielensä niin katkeruus on taattu. Sen sijaan jos sinä itse voit päättää että voit kuitenkin elää ilman avioliittoa etkä jää elättelemään toiveita häistä niin kyllä, elämä voi jatkua ilman katkeruutta. Riippuu täysin siitä kuinka tärkeä asia sinulle loppujen lopuksi on ja mitkä on ne syyt siihen että halusit avioon alunperinkään. Nyt kannattaa harrastaa reilusti ihan itsetutkiskelua. Ihmisten elämän suunnitelmat muuttuvat koko ajan ilma että siitä seuraa katkeruutta. Tärkeintä on että ihminen itse kokee että hän oli se aktiivinen päättäjä näissä tilanteissa.