Lähettäjä: Ressipaniikki 
Päivämäärä:   5.7.26 01:06:21

Hevonen oli kaatunut aamupäivällä laitumella, itse en nähnyt tilannetta, mutta etupolvet oli mullassa ja toisessa haava, ei edes pahan näköinen. Aamulla oli aivan kunnossa, eli tapahtunut noin 11-12 aikaan. Huomasin tämän 12 jälkeen, kun hevoset palaili laitumelta pihattoon varjoon.

Tuolloin ei ontunut ollenkaan, käveli reippaasti ja oli normaali. Letkutin jalan, puhdistin haavan ja jätin pihattoon tarkkailuun. Iltapäivällä ei ollut mitään poikkeavaa. Nyt illalla klo 22 jälkeen ontui tätä haavan puolen jalkaa melko dramaattisesti, polvi ei ole turvonnut, mutta pikkaisen kuumottelee. Ei anna hevillä siihen koskea. Muuta ei ko. jalassa arkaile, vain tuo polven kohta. Otin karsinalepoon. Eläinlääkäriä konsultoin ja käski laittaa kipulääkkeen, päivystäjä ei lähtenyt kaukaa hevosta yötä vasten katsomaan. Syö ja juo normaalisti. Mies yritti rauhoitella, että muutaman päivän lepo ja letkutus auttaa, että korkeintaan antibioottikuuri tarvitaan. Minä näen vaan kaiken, mikä voi olla lopullisesti rikki.

Nyt maalaan kauhuajatuksia. Paniikki puskee päälle, ei voi nukkua. Voiko polvi olla nyt pahasti rikki? Jos polvi olisi esim. murtunut, niin olisiko voinut päivän kävellä normaalisti? Miksi näinkin dramaattinen ontuma? Kyseessä nuori 5 vuotias hevonen, jolla ei koskaan aiemmin mitään kipuiluja ole ollut. Voiko polvivammoista kuntoutua koskaan edes siitostamman tai seurahevosen rooliin? Päivystäjä voi kuulema huomenna tulla paikalle, mutta eihän hänkään voi suurempia tehdä. Klinikalle pitäisi saada kuviin, mutta näillä seuduilla ei ole vkl:na päivystävää klinikkaa, eli ainakin maanantaille menee. Enkä noin pahasti ontuvana voi lähteä hevosta kuljettamaan useiden satojen kilometrien päähän lähimmän päivystävän klinikan luo. Joko pitää kaivaa kuoppa?

Tämä on hevonen, johon on ladattu paljon rakkautta. Tämä on se hevonen, jonka piti elää vielä 20 vuotta samaa elämää ja olla minun viimeinen hevonen. Etsin kauan sopivaa, ostin varsana ja päätin tehdä elämäni hevosen.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   5.7.26 01:23:43

Ainahan se voi olla vaikka ja mitä dramaattista murtumaa, mutta useinmiten se on vaan ihan normaalia sattumista paikkaan, joka otti osumaa. Toki adrenaliini vie hetkellisesti tapahtuman jälkeen kivun pois. Anna sitä kipulääkettä ja anna hevosenkin rauhoittua.
Sun panikointi pahentaa sitä oireilua, joten tärkeintä on pysyä itse rauhallisena. Et voi tietää tarkemmin ennen kuvia joten on ihan turha varsinkaan sitä hevosta stressata hätäilemällä paikanpäällä.
Ei voi tietää mitään ennen kuvia, ja kyllä, monet murtumat voidaan hoitaa ja hevosesta tulee vielä ihan käyttökuntoinen. Toki se vaatii aikaa ja rahaa. Paljon rahaa. Ja paljon aikaa. Jos siis joku murtuma on.

Et voi tilanteelle nyt yhtään mitään, se hevonen ei arvosta sitä, että valvot ja mietit pahimpia skenaarioita. Koita nukkua, ja huomenna uusilla silmillä tilanteeseen. Tsemppiä, noi on tosi ikäviä tilanteita!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.7.26 01:28:37

Eiköhän oo vaan alkanut jomottaa. Eihän se kopu aina itselläkään heti iske

Lähettäjä: Joku muu 
Päivämäärä:   5.7.26 01:28:51

Pistohaava on voinut aiheuttaa niveltulehduksen. Ei voida hoitaa kuin klinikalla nivelhuuhteluna ja ainakin joskus maksoi 800e/kerta. Operaatio täytyy tehdä melko nopeasti turmasta joten on kiire.
Nyt kun aikaa on kulunut niin ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin putsata suolaliuoksella, kylmästä ja antaa kipulääkettä.

Lähettäjä: nalle 
Päivämäärä:   5.7.26 01:54:50

Turha alkaa vielä stressaamaan kohtuuttomasti. Seurailet nyt tilannetta ja koeta olla maalaamatta kauhukuvia kohtuuttomasti. Ihan hyvin voi olla, että polvi on vaan kolahtanut sen verran, että jomottelee ikävästi mutta sisäisiä vaurioita ei ole. Vaikeaahan se on olla huolehtimatta, mutta kliseisesti ei stressi tilannetta paremmaksi muuta.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   5.7.26 03:04:17

Tuskin on mitään vakavaa jos polvilleen multaan menee . Voisi olettaa että jos oikeasti olisi sattunut pahemmin niin olisi ontunut nopeasti. Haava ehkä vaan kiristää yms tuntuu ikävältä. Näinhän se omissakin kolhuissa menee...