Lähettäjä: Taas näitä 
Päivämäärä:   3.7.26 22:41:58

Enpä olisi uskonut, että tälläisen aloituksen teen, mutta rotuja selatessa en vaan osaa päättää, mitä rotua kannattaisi alkaa tarkemmin seuraamaan.

Haaveissa olisi hankkia koira parin vuoden sisään eli alkutekijöissä koko homma, mutta tuntuu, että hyvissä ajoin pitää lähteä liikkeelle, jotta sopiva kasvattaja yms. Löytyisi.

Hakusessa mieluummin pienikokoinen koira lapsiperheeseen. Asutaan maalla ja pihalla vapaana olon lisäksi useampi lenkitys päivässä joista yksi pidempi kunnon lenkki. Metsää ja lenkkimaastoja paljon ympärillä. Tulisi puhtaaksi seurakoiraksi joka pääsee mukaan perheen puuhasteluun ja minun vastuulla olisi lenkitykset yms.

Mies ei siedä turhaan räksyttäviä koiria, mutta tämäkin osittain koulutuskysymys. Omaa koiraa ei minulla koskaan ole ollut, mutta lapsuuden perheessä ollut erilaisia seurakoiria isosta pieneen, terrieriä, turkkirotua yms. Ja jossain vaiheessa itse vastannut täysin turkinhoidosta, kynsienleikkuusta yms. Hoitokoiria ollut paljon ihan aikuisiälläkin ja löytyy eläintenhoitajakoulutus sekä työskennellyt eläinalalla.

Turkin suhteen mieluiten helppohoitoinen eli lyhyt, karkea tai trimmattava, mutta ei kiinnosta turkki jota pitää jatkuvasti pestä, harjata, suojata yms. Kuten vaikka tiibetinterrierillä.

Tässä nyt pyörittelen useampaa rotua
- Mäyräkoira; Tiedän, että osalla selän kanssa ongelmia ja osa hyvin riistaviettisiä. Hoitanut useampaa mäykkyä ja jotenkin aivan ihania persoonia.

- Jack russelli; Terrierimäiset piirteet ei itseä häiritse ja nämä tuntuu olevan joka paikan höyliä, ihmisrakkaita jotka kykenee myös itseäisiin päätöksiin.

Nuo nyt ehkä ne ensisijaiset, mutta sitten myös kiinnostaa spanielit. Tosin en tiedä onko kuitenkin turhan häsliä omaan makuun, tiedän turkin olevan työläämpi ja onko oikein kuitenkaan ottaa puhtaaksi seurakoiraksi. Tosin sama kysymys mäykyn kanssa. Sheltti, mutta näissäkin toki hajontaa hermorakenteen kanssa. Nahka myös viehättää, mutta koon puolesta menee aika isoksi. Kääpiövillakoira, mutta ymmärtänyt, että kasvattajan kanssa saa olla tarkka, hammasongelmia, herkkävatsaisia yms. Vittarit myös mielenkiintosia, mutta pitäisi selvittää kunnon juoksutusmahdollisuudet.

Itseä ei kiinnosta saksanpystykorvat, italianpysykorva , cairn, vesikoirat, lapinporokoira, noutajat.

Saa suositella ja ehdottaa rotua:)

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   3.7.26 22:45:39

Oman kokemuksen mukaan russelit on ihan mahtavia perhekoiria, kunhan ne saa tarpeeksi tekemistä. Aina mukana kaikessa, hyvin ihmis- ja eläinystävällisiä otuksia. Toki saattaa räksyttää, mutta usein se on tekemisen puutetta, ni keksivät sitten vahtimista ikkunalla ja ovella.

Lähettäjä: Taas näitä 
Päivämäärä:   3.7.26 22:51:59

**//Itsellä jack russelaista myös paljon hyviä kokemuksia ja vaikuttaa tervepäiseltä rodulta joka menossa mukana. Asutaan aikalailla metsän keskellä, mutta toki täytyy sosiaalistaa. Varjo puolena, että liikkuu paljon riistaa. Ei niinkään ihmisiä, autoja yms.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.7.26 22:55:16

Russelit on mahtavia pikku koiruleita – jos joskus otan koiran se on tytyrusseli.

Lähettäjä: Kicke 
Päivämäärä:   3.7.26 22:56:00

Miksi hankit koiran?
Sitoudutko siihen myös seuraavat 10--15 vuotta?

Lähettäjä: Taas näitä 
Päivämäärä:   3.7.26 23:06:02

Kicke//Kaipaan kumppania jonka kanssa puuhata, lenkkeillä yms. Perheessä aina ollut koiria, mutta aikuisiällä ei ole tullut hyvää hetkeä hankkia koiraa. Tein pitkää päivää, opiskelin, lasten ensimmäiset vuodet oli haastavia jne. Nyt lapset isompia ja harrastavat isän kanssa. Itsellä kaipuu koiraan jonka kanssa voi samoilla metsässä, lenkkeillä metsäpoluilla, ottaa kainaloon jne. Toinen lapsista myös hyvin eläinrakas.

Itsellä lähinnä ollut nyt pienjyrsijöitä, mutta tuntuu ettei se vaan enää riitä vaan kaipaan koiraa.

Lähettäjä: Taas näitä 
Päivämäärä:   3.7.26 23:12:55

Ja sitoutumisesta myös sen verran, että jo lapsena hoidin täysin omat kanini ja akaattikotilot elivät yli 10 vuotiaksi joten en usko sitoutumisen kanssa olevan ongmia. Olen vain odottanut hetkeä, että on aikaa ja rahaa hoitaa ja nyt molempia on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.7.26 23:14:41

Russeli olisi minun valinta noista, mutta itse valitsin kettuterrierin, kun halusin ”normaalin” näköisen koiran eli russelilla liian lyhyet jalat.

Lähettäjä: Taas näitä 
Päivämäärä:   3.7.26 23:22:06

.//Kettuterrieri kaunis koira, mutta olen ymmärtänyt, että ovat nykyään enemmän luolametsästykseen ja hyvin riistäviettisiä joten sen suhteen ei taida olla sopiva rotu meille. Toki russeleillakin viettiä, mutta tapaamani yksilöt olleet kaikki irtipidettäviä omassa pihapiirissä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.7.26 23:28:21

”Kettuterrieri kaunis koira, mutta olen ymmärtänyt, että ovat nykyään enemmän luolametsästykseen ja hyvin riistäviettisiä joten sen suhteen ei taida olla sopiva rotu meille. Toki russeleillakin viettiä, mutta tapaamani yksilöt olleet kaikki irtipidettäviä omassa pihapiirissä.”

Kyllä näitä ihan kotikoirinakin riittää nykyään. Voi harrastaa mitä vain haluaa. Mutta sen takia eivät niin yleisiä, kun kovasti on uskomus siitä, että nämä ovat metsästykseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.7.26 23:31:31

Ja piti vielä laittaa, että irtipidettäviä ovat myös meidän kettuterrieri ja muut tuntemani.

Lähettäjä: Taas näitä 
Päivämäärä:   3.7.26 23:35:09

. //Lähinnä arveluttaa, kun tontilla liikkunut kettua, supikoiraa yms. Niin onko kuitenkin turhan paljon houkutuksia lähteä perään. Toki alussa mainitsemani mäyräkoira kanssa vähän villikortti asian suhteen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.7.26 23:46:18

”Lähinnä arveluttaa, kun tontilla liikkunut kettua, supikoiraa yms. Niin onko kuitenkin turhan paljon houkutuksia lähteä perään. Toki alussa mainitsemani mäyräkoira kanssa vähän villikortti asian suhteen.”

Toiset yksilöt varmasti lähtevät, toiset eivät. Vaikea tietää etukäteen, mutta sama homma muidenkin rotujen kanssa jotka alunperin metsästykseen jalostettu. Mäyräkoiria en tunne kuin yhden jota pystyi pitämään irti, muut lähtevät välittömästi, kun irti pääsevät.

Lähettäjä: Tuikku 
Päivämäärä:   3.7.26 23:58:38

Meillä ei ole lapsia, mutta oma borderterrieri on tullut aina loistavasti juttuun lasten kanssa, joten minä ottaisin terriereistä borderin. Riistaviettiä on toki näilläkin, mutta omaani pidän kotipihassa irti.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   4.7.26 00:10:43

Minulla oli näyttelylinjainen sileä kettarinarttu ja sopi kyllä kuvaukseesi prikulleen. Metsästysviettiä sillä ei ollut lainkaan.

Piha olisi kyllä mieluiten aidattava, russelillekin, koska jos pihalla liikkuu jäniksiä ym, melkein koira kuin koira voi lähteä perään.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   4.7.26 02:20:14

Ehkä lähtisin noilla spekseillä terrieri linjalle. Jacrussel, borderterrieri, norfolkinterrieri...
Mulla on sheltti ja sen perusteella voi olla turhan terävä paimennusvietti, näykkii herkästi jos esim lapset juoksee ja kiljuu ympärillä.
Spanieleista on tosi vähän kokemusta, mutta koen ne vähän saman tyyppisinä kuin noutajat.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   4.7.26 03:25:51

Unpopular opinion, mutta en ottaisi (pikku)lapsiperheeseen mitään koiraa.

Irtipidettävyys on tosiaan yksilöstä kiinni. Meidän keskikokoinen villakoira lähtee 100 % varmasti jäniksen perään.

Lähettäjä: Taas näitä 
Päivämäärä:   4.7.26 09:04:23

Borderterrierin olen mieltänyt myös enemmän työkoiraksi niin kuin kettuterrierin joten noita kahta rotua en ihan sen vuoksi ole harkinnut.

Shelteistä tunnen vain kivoja lempeitä yksilöitä jotka mainioita perhekoiria, mutta rodussa tosiaan paljon hajontaa.

"Unpopular opinion, mutta en ottaisi (pikku)lapsiperheeseen mitään koiraa."

Toisaalta mistä lapset oppivat käsitteleemään ja lukemaan koiraa, lempeyttä eläimiä kohtaan yms. Jos eivät koskaan pääse elämään koirien kanssa. Nuorin olisi 9-10 vuotias koiran tullessa joten ihan pieniä lapset eivät enää olisi.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   4.7.26 09:11:03

Toisaalta mistä lapset oppivat käsitteleemään ja lukemaan koiraa, lempeyttä eläimiä kohtaan yms. Jos eivät koskaan pääse elämään koirien kanssa

^ Näin. Olen itse kasvanut perheessä jossa oli aina koiria, ja niin ovat lapsenikin. Ihan normaalia elämää. Joo, joskus jossain varmaan tapahtuu että lapsi tekee väärin koiraa kohtaan, mutta jos se on peruste sille ettei koiria saisi lainkaan pitää lapsiperheissä (älytön ajatus) niin ei niitä voi pitää kukaan muukaan, koska koiria kohtelevat huonosti moni aikuinen, vanhus, lapseton kuin velakin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.7.26 09:30:16

". //Lähinnä arveluttaa, kun tontilla liikkunut kettua, supikoiraa yms. Niin onko kuitenkin turhan paljon houkutuksia lähteä perään. Toki alussa mainitsemani mäyräkoira kanssa vähän villikortti asian suhteen."

Tuttu kasvattaa russeleita ja kyllä ne eläimet houkuttaa niitäkin. Hänen russelinsa ovat irtipidettäviä kunnes ne pitää kaivaa jostain supikoiran luolasta.

Lähettäjä: Taas näitä 
Päivämäärä:   4.7.26 09:33:27

Joo löytyy jack russeleiltakin metsästys viettiä kuten on yksilöi

Lähettäjä: Taas näitä 
Päivämäärä:   4.7.26 09:36:36

Lähti ajoissa

Siis löytyy joo jack russeleiltakin metsästys viettiä ja on yksilöitä joiden kanssa esim. Kissoja ei voi pitää, kun lähtee henkipois, mutta siitä huolimatta koen rodun olevan vietittömämpi kuin esim. Kettuterrierin, parson russelin ja borderterrierin. Näkyy paljon tallikoirina joissa saavat olla vapaana yms.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   4.7.26 09:41:03

En ymmärrä näitä aloituksia. Siis MIKSI se koira otetaan? Aloittajallakaan ei ole koiralle mitään työtä tai tekemistä. Lenkillä voi käydä myös ilman koiraa. Luulisi eläinalalla olleen tietävän paremmin.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   4.7.26 09:42:01

Ja en myöskään ottaisi (enkä myisi) koiraa lapsiperheeseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.7.26 09:52:45

”Ja en myöskään ottaisi (enkä myisi) koiraa lapsiperheeseen.”

Ei sinun tarvitse, mutta me muut voidaan ottaa ja myydä myös lapsiperheeseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.7.26 10:04:32

Niin russeleita näkee paljon tallikoirina, kun ovat paljon yleisempiä. Ja kuten jo sanoin, niin juuri tuosta syystä, kun uskotaan ja mielletään toiset vain työkoiriksi. Mutta ihan pitää ottaa sellainen koira minkä itse varmasti haluaa :) tsemppiä koiran etsintään ja unohda nuo lapsiperhe valittajat.

Lähettäjä: Taas näitä 
Päivämäärä:   4.7.26 10:06:28

.... //No eläinalan ihmisen ymmärrän, että tarjotaan koti ja olosuhteet koiralle jotka on paljon paremmat kuin suurimmalla osalla on. Esim. Kaupungissa asuvista koirista moni saa aamulla pikaisen pissatuksen. Sitten nököttää sisällä työpäivän ajan, taas äkkiä pikapissa ja myöhemmin ehkä pidempi lenkki. Eli koiran ainoat aktivoinnit on lenkit. Ihan turha väittää, että moni harrastaa tokoa, noseworkkiä yms. Sitten tulee hammashuolto ja muut hoitotoimenpiteet joidenka suhteen tiedän ettei tule tinkiä eli turkki, kynnet, suun terveydenhuollon yms. Hoidetaan asianmukaisesti. Tämäkään ei valitettavasti ole itsestään selvää.

Meillä ei tule muutenkaan koiralle paljon yksin oloa ja saa puuhata ulkona vapaana perheen mukana. Russelin näen pihametsässä nappailemassa metsämyyriä, jos yhtään viettiä yms. Siihen päälle lenkit joita itse kaipaan ja kyllä se vaan on ihan eri asia yksin samoilla metsässä tai käydä pitkällä kävelylenkillä kuin, että seurana on koira.

Lähettäjä: Taas näitä 
Päivämäärä:   4.7.26 10:10:11

Ja toki myös maalla sitä, että koira nököttää sisällä ja ulos päästetään vapaaksi hoitamaan tarpeet eli ei siis koske vain kaupunki koiria se, että koira nököttää sisällä suurimman osan päivästä tekemättä yhtään mitään.

Lähettäjä: Joiks 
Päivämäärä:   4.7.26 10:14:30

Pitäisin russelia tai borderia luonteen puolesta turvallisimpana valintana terriereistä lapsiperheeseen. Kettari voi olla tosi kiva mutta myös tosi hankala, fiksoituva ja koira-agre. Sama koskee parsonia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.7.26 10:23:36

Jos irtipito on tärkeä kriteeri, niin tuosta rotuvalikoimasta spanieleista, sheltistä ja villakoirasta saa ehkä suurimmalla todennäköisyydellä irtipidettävän. Spanieli voi kuitenkin vaatia eri tavalla kouluttamista kuin kaksi muuta.

Spanieleissa on jotain samaa kuin noutajissa, mutta spanieli on jalostettu työskentelemään jo ennen laukausta ja se näkyy vilkkautena. Moni pitää labbiksia ja kultsuja jo vähän rasittavina häslinä, mutta itse spanieleiden omistajana olen kuullut noutajienkin omistajien huokailevan spanieleiden vilkkautta. :D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   4.7.26 10:31:44

Mulla on aivan ihana vinttari, joka on todella loistava koira myös lasten kanssa. Jotkut tapaamani vintit ovat hieman arkoja, mutta näitä tuleekin myös rescueina ainakin Espanjasta ja Irkuista. Näistäkin yksi tuttu ell sanoi, ettei ole koskaan siitä huolimatta vielä aggressiivista galgoa nähnyt, vaikka niitäkin varmasti löytyy. Galgoista osa voi olla tosin kohtuu isoja verrattuna mäykkyihin tai russeleihin.

Kaverilla on myös lapsiperheessä grey (lapset 2 ja 4 v) ja mitä heillä oon vieraillut, niin ymmärsin, että koira on tosi lempeä ja rauhallinen lasten kanssa. Juoksumahdollisuus olisi tosin hyvä olla. Tiedän, että osa ei juoksusta vinttejään, mutta mun omalla varmaan hajoaisi pää, jos ei pääsisi juoksemaan vähintään muutamaa kertaa viikossa. Sen jälkeen se on tyytyväinen ja lepäilee suuren osan ajasta.

Paimenet on myös ihania. Yhdellä kaverilla on klassinen collie ja vaikka välillä siinä on turkin kanssa hoitamista, niin se on leimautunut lapsiin, seuraa niitä perässä minne vaan ja lapset on todella kiintyneitä siihen. Suomenlapinkoiran olen nähnyt myös useammassa lapsiperheessä, mutta niistä en ole tajunnut kysyä millaisia ovat lasten kanssa.

Lähettäjä: Minerva 
Päivämäärä:   4.7.26 10:47:25

Meillä on borderterrieri lapsiperheessä. Se rakastaa lapsia ja on siinä mielessä oivallinen perhekoira. Riista- ja saalisviettiä tällä yksilöllä on kuitenkin niin paljon, että irtipito on riskialtista. Toisaalta tunnen myös borderin, joka pysyy lähellä, vaikka jänis juoksisi nenän edestä, eli yksilöllistä vaihtelua on paljon.

Jos irtipidettävyys on ehdoton vaatimus, hylkäisin kaikki metsästykseen jalostetut rodut, jollaista mm. mäyräkoirat ja borderterrierit edustavat. Ennakkoon kun et voi tietää, millainen yksilö käsiin osuu. Bordereista olen kuullut myös paljon juttua, että olivat irtipidettäviä ja pysyivät lähellä, kunnes eräänä päivänä eivät pysyneetkään.

Lähettäjä: Taika 
Päivämäärä:   4.7.26 10:52:30

Ehdottomasti koira lapsiperheeseen. Miksi ihmeessä ei? Meillä oli saksanpaimenkoiria jo ennen lasten syntymää ja hyvin kasvoivat lapset+koirat sulassa sovussa. Veljelläni on neljä russelia ihan seurakoirina.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.7.26 10:56:41

"En ymmärrä näitä aloituksia. Siis MIKSI se koira otetaan? Aloittajallakaan ei ole koiralle mitään työtä tai tekemistä. Lenkillä voi käydä myös ilman koiraa. Luulisi eläinalalla olleen tietävän paremmin"

Shokkiuutinen sinulle ja kaltaisillesi : koiran voi omistaa ilman että sille on olemassa mitään "työtä." ja työllähän te tarkoitatte aina kerran viikossa tapahtuvaa tunnin tokohöpöhöpö-hipsutusta jonkun itse oppineen kennelkerhon kouluttajan "silmän alla." tiesittekö että koiran kanssa voi noita tokohöpöhöpö juttuja tehdä ihan kotona?

Ysärillä seurakoirat oli ihan peruskauraa. Eivätkä ne koirat roolistaan silloin kärsineet. 2020-luvun hermoheikoiksi jalostetut koirat eivät pärjää jos eivät pääse kerran viikossa hiekkakentälle istumaan käskystä porukassa. Huonosti menee nykykoirilla...

Mutta aloittajana pohtisin, mikä kriteereistä on sellainen josta voi joustaa. Onko se turkki tai koko? Jos se sk collie tuntuu hyvältä vaikka onkin "iso", niin kannattaako muutoin hyvää vaihtoehtoa täysin hylätä sen vuoksi? Koira ei ole mikään mittatilaustuote.

Lähettäjä: Salla 
Päivämäärä:   4.7.26 11:02:29

Meillä on göötti ja rotua harkitessani törmäsin useamman kerran mainintaan, että tulee toimeen lasten kanssa. Oman göötin kanssa tämä on kyllä pitänyt paikkaansa. Koira rakastaa lapsia ja tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Ei ole kovin kiinnostunut muista koirista, joten ei jaksa provosoitua vastaantulevista remmiräyhääjistä. Tämän voi ottaa mukaan minne vaan kun tietää että se käyttäytyy fiksusti.

Koska rotua sanotaan herkkähaukkuiseksi, niin olin varautunut siihen että haukkuu paljon. Tämä ainakin tässä yksilössä yllätti positiivisesti. Koira haukkuu, jos joku tulee pihaan tai soittaa ovikelloa, mutta ei jää haukkumaan samalla tavalla kuin edesmennyt lapinkoira.

Jos nyt jotain negatiivistä pitää sanoa, niin saattaa lähteä jäniksen tai peuran perään, joten oma piha on aidattu. Ja jos etsii agilitytykkiä tai haluaa vakavissaan kilpailla tokossa, niin ainakaan omalla koiralla ei lahjat riittää tähän. Mutta jos etsii helppoa koko perheen koiraa, niin ainakin tämä meidän yksilö on juuri sellainen.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   4.7.26 11:07:41

Ei niin pientä että lapset pystyvät sen tappamaan, koska nehän vääntää niskat nurin kyetessään. Kissat on ainakin kuolleet lasten käsissä.

Sellainen koira, joka pystyy puolustautumaan lasten hyökkäyksiä vastaan ja on riittävän iso.

Lähettäjä: cassie 
Päivämäärä:   4.7.26 11:10:54

Niin että kun joku pitää koiraa tosi huonosti niin se oikeuttaa pitämään vähän huonosti?

Luojan kiitos itselläni on koiria, joilla on työtä ja ne elävät todella hyvää elämää. Eivätkä ole lasten leluja.

Lähettäjä: Taas näitä 
Päivämäärä:   4.7.26 11:57:13

Perheessä ja lähipiirissä aina ollut irtipidettäviä koiria niin jotenkin se vaan tuntuu itsellekin luontaiselta. Pihapiiriä haastava lähteä aitaamaan enkä siihen haluaisi ryhtyä, mutta jos sattuukin karkaileva yksilö niin toki siihen pitää varautua.

Turkin puolesta itselle ehdoton ei on jatkuvasti huolettava turkki eli päivittäinen harjaus viikkopesuineen plus kuvaaminen. Perheessä ollut turkkirotua ja itse vastannut turkin hoidosta yms. Täysin enkä enää siihen halua ryhtyä. Joku täysin alastrimmattava ei haittaa. Toki vaatii sitten myös opettelua, sillä en ole täysin kokonaan turkkia ajanut koneella.

Koon puolesta koen pienen koon näppäränä, kun helppo ottaa mukaan. Tarkoitus kuitenkin välillä Suomessa reissata ja koira lähtisi luonnollisesti mukaan. Ajatuksena myös ottaa koira mukaan lasten treenien ajaksi kaupunkiin ja lenkkeillä treenien ajan, mutta kai tämäkin ehkä tottumis kysymys.

Vinttarit miellytään silmää ja luonteen puolesta, mutta tosiaan pitäisi päästä juoksemaan enkä tiedä millaiset juoksemismahdollisuudet täällä meillä päin on ja kuinka sitten istuu arkeen.

Lähettäjä: Taas näitä 
Päivämäärä:   4.7.26 12:03:14

Ja mitä lapsiin tulee niin ei meillä lapset ole tappaneet gerbiilejä ja hamstereita joten miksi olisivat jotain koiraa tappamassa. Ulkona jättävät sammakot ja sisiliskot rauhaan ja sisällä hämähäkit, koska olen opettanut niiden merkityksen. Mitään eläintä ei tapeta huvin vuoksi. Syödään ihan sukutilan lihaa, munia ja lapset tietää mistä liha tulee.

Lähettäjä: Taas näitä 
Päivämäärä:   4.7.26 12:11:17

Ja yllä tulleista ehdotuksista niin suomenlapinkoira ja lapinporokoira ei iske ollenkaan. Eivät ole omia rotuja.

Göötit hauskoja tapauksia, mutta ei myöskään ole oma rotu.

Nahka ja collie miellyttävät silmää, mutta molemmissa ehkä tulee koko vastaan ja colliessa turkki. Luonteissa hajontaa, mutta näissäkin itsellä tullut vastaan vain niitä tervepäisiä yksilöitä joten en tiedä onko itsellä turhan kultainen kuva roduista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.7.26 12:37:15

Mitä cassie meinaa tässä yhteydessä huonolla koiran pidolla? Onko seura- ja perhekoiran rooli siis sinun ahtaissa silmissäsi huonoa koiranpitoa? Missä lukee että koira tulee lasten leluksi, muualla kuin sinun kapeassa oletuksessasi? Enkä muutenkaan ymmärrä tuota oletusta että lapset rutiinisti tappaa eläimiä. Millaisissa kasvuolosuhteissa olette lapsuutenne viettäneet jos tuo on teille normaalia lapsen käytöstä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.7.26 13:18:50

Ai niin, tämä on tuo sama pisterivi jolla ongelmia lapsivihan kanssa tai provoilee.

Lähettäjä: Minerva 
Päivämäärä:   4.7.26 13:21:23

Ei normaalit lapset tapa tai edes kiusaa eläimiä. Eikä useimmat epänormaalitkaan. Minulla toinen lapseni on autismin kirjolla ja lisäksi hänellä on ADHD. Silti ei hänkään kiusaa koiraamme tai muitakaan eläimiä. Päin vastoin tuntee myötätuntoa jopa pikkuötököitä kohtaan.

Tämä palsta on täynnä lapsivihaa (ja nepsyvihaa), joka näkyy sitten tällaisina ihmeellisinä kommenttina, jossa näitä vihattuja ryhmiä dehumanosoidaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.7.26 13:34:42

Tai pisterivi on itse ollut hirviö lapsi ja kuvittelee sen takia kaikkien olevan.

Lähettäjä: emma 
Päivämäärä:   4.7.26 13:48:48

Tällaiset ketjut tekevät ainakin minut tosi surulliseksi. En usko, että aloittajalla on koskaan ollut koiraa. Kun etsitään ”sopivaa rotua”, on kauheasti vaatimuksia, vaikka oikeastaan sille koiralle ei ole tarjolla kun pihakoristeena ja lasten leikkikaluna olo.

Koira ei saisi olla iso eikä pieni. Sillä ei saisi olla karvaa, jotta turkinhoidosta ei ole vaivaa. Se ei saisi haukkua tai olla muutenkaan ”liian näkyvä”. Sen pitäisi pysyä irti kouluttamatta, ja oikeastaan sen pitäisi muutenkin olla ”arkeen sopiva” ilman, että koiraa ottava henkilö on valmis näkemään vaivaa asian suhteen. Sen pitäisi pystyä olemaan lapsiperheen hälinässä stressaantumatta.

Juuri tällaisista kodeista tulee näitä kodinvaihtajia, kun koira ei sopeutunutkaan siihen omaan arkeen. Ja mitä, jos koira ei olekaan rotunsa tyypillinen edustaja, vaan jollain lailla ”hankala”? Itse mietin aina oman arkeni sopeuttamista eläimiin, enkä toisin päin. Ne eivät saa valita kotiaan, vaan minä olen valinnut ne.

Eläimet ansaitsevat enemmän </3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.7.26 14:14:38

Minä en ymmärrä miksi on surullista jos on toiveita siitä millaisen koiran haluaa. Koiran koko nyt vaikuttaa oleellisesti elämään. Itse haluan keskikokoisen koiran, koska pienen kanssa pelkäsin ihan liikaa irtokoiria ja ison kanssa on vaikeaa reissata. Koirani ei kärsi siitä että se on keskikokoinen.

Minäkin haluan helppohoitoisen, lyhyen turkin. Se koira ei muuten siitä lyhyestä turkistakaan kärsi, melkeinpä päinvastoin. Ei tule kiristäviä takkuja, ei ole niin kuuma kesällä, kuivuu nopeammin uimisen jälkeen jne.

Ap ei missään myöskään sanonut ettei koira saisi haukkua. Hän on kertonut ettei halua räksyttävää koiraa, enkä usko että sellaista haluaa kovin moni muukaan tervejärkinen. Koulutuksella voi vaikuttaa asiaan, mutta jos koira on perusluonteeltaan äänekäs niin silloin se on, sitä ei pysty mitenkään muuttamaan. En ole myöskään nähnyt missään kommenttia, että koiraa ei aiottaisi kouluttaa? Monia rotuja ei ammattikouluttajatkaan saa irtipidettäviksi. Minä katson päivittäin miten koirani juoksevat onnellisina vapaana, ja olisin todella surullinen jos joutuisin pitämään koiraani jatkuvasti kytkettynä - olisin surullinen siksi, koska tietäisin mistä se koira jää paitsi.

Mulla on aina paljon kriteerejä kun etsin koiraa. Siinä ei ole mitään väärää. Joskus se koira sitten osuu niihin ja joskus ei, se ei siitä koirasta vähemmän tärkeää tee.

Ihme käsityksiä jengillä täällä. Koira ei myöskään tarvitse mitään työtä ollakseen onnellinen, valtaosa koirista on ihan seurakoirina ja monella niistä on varsin hyvä ja onnellinen elämä. Varmaan nuo munkin koirat sitten onnettomia joidenkin mielestä, kun eivät tee oikeaa työtä. Hengailevat muuten vaan pihalla mukana useamman tunnin päivässä, käyvät päivittäin metsälenkeillä, harrastellaan omaksi iloksi joskus kotona ja joskus ohjatusti, yöt nukkuvat kainalossa ja saavat aina tarvitsemansa hoidon rahasta viis.

Jos turkin alas ajaminen ei haittaa, niin mites esim. schapendoes? Iloinen pienehkö paimen, joka todennäköisesti pysyy hyvin irti ja käsittääkseni ovat hyviä lastenkin kanssa. Siellä turkin alla on rakenteeltaan aika peruskoira.

Lähettäjä: Taas näitä 
Päivämäärä:   4.7.26 14:30:14

emma//Totta kai koiran tulee olla meidän arkeen sopiva. Miksi ottaisin koiran joka ei siedä lapsia, jos koira tulee lapsiperheeseen tai ajokoiran, jos en aio sen kanssa metsästää, huskyn, jos en meinaa sen kanssa harrastaa vetolajeja jne. Totta kai rodun tulee ensisijaisesti olla sellainen, että se toimii meidän/minun arjessa. Niitä kodinvaihtajia tulee ihan siitä, että vääränlainen koira valittu vääriin olosuhteisiin eli ei olla tarpeeksi kriittisesti arvioitu rotua yms. Vaan selitelty kuinka sitten koiran kanssa kyllä tehdään sitä ja tätä, aiotaan harrastaa ja käyttää siellä täällä yms. Eli ei olla rehellisiä itselle ja resursseista joita koiralle on tarjota.

Toisekseen en ole missään sanonut etten koiraa tule kouluttamaan. Tämän olen keksinyt ihan itse. Eiköhän nimenomaan irtipidon kannalta ole ratkaisevaa, että pennusta pitäen on vapaana omalla tontilla, opetetaan vahva luokse tulo yms. Puhuin myös koiran sosiaalistamisesta ja jos ketjua jaksat lukea niin opetan autoiluun, tulee lenkkeilemään myös kaupungissa ja reissaa perheen mukana.

Missään en ole myöskään sanonut koiran olevan lasten lelu, pihakoriste, ettei koira saa olla pieni yms. Joo tulee lapsiperheeseen eli lapsia on siedettävä. Lapsia en ole antamassa pois.

Kaipaan kumppania rinnalleni. Lapsilla on miehen kanssa omat harrastukset ja kun kasvavat omat menot kasvaa tuosta entisestään. Minä kaipaan koiraa rinnalle jonka kanssa voi puuhata kotona, lenkkeillä yms. Siitä tulee minun kumppani, mutta koska tulee meidän perheeseen pitää koiran olla myös perhekoira eikä vain yhden ihmisen käsiteltävissä oleva koira.

Jokaisesta rodusta löytyy maanantaikappaleita ja jos sellainen osuu kohdalle niin sitten se on sen ajan murhe, mutta ensisijaisesti pyrin valitsemaan rodun joka olisi yleisesti terve päästään ja sopii meidän elämään, valitsemaan rauhassa hyvän kasvattajan jolla tervepäisiä koiria jne. Tällä ainakin voin yrittää vaikuttaa siihen, että sopiva koira löytyisi meidän perheeseen.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   4.7.26 14:50:27

Aina pitäisi miettiä että ”mitä tarjottavaa minulla on eläimelle?”
Koirat on usein lapsiperheissä pentuvaiheen jälkeen nurkkaan unohdettuja haittoja, ulos työnnettyjä kouluttamattomia räksyjä, joiden hoidosta tapellaan että kuka joutuu tekemään. Hampaita ei hoideta, kun purjo-Petteri tarvii niillä rahoilla uuden lätkämailan.

Mutta turha näille mammoille on mitään sanoa, kun ei heitä eläinten hyvinvointi kiinnosta.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   4.7.26 14:56:07

Onko pisterivillä korkki auki vai miten jutut ovat tuota tasoa?:D

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   4.7.26 15:59:11

Vaikka lapset ei kiusaisi koiraa, lasten tapa olla stressaa useimpia koiria: kiljuminen, huitominen ja juokseminen.

Lasten hoitamiseen kuluu resursseja: ruokailu, vaatteet ja varusteet, terveydenhoito, harrastukset, uusien asioiden opettaminen ja heidän kanssa vietetty aika. Koira tarvitsee noita samoja asioita, hieman eri muodossa vain. Lapsiperheeseessä lasten tarpeet tietenkin ykkösenä, joten koiralle ei välttämättä riitä resursseja (aikaa, rahaa, jaksamista).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.7.26 16:04:32

”Eiköhän nimenomaan irtipidon kannalta ole ratkaisevaa, että pennusta pitäen on vapaana omalla tontilla, opetetaan vahva luokse tulo yms.”

On paljon rotuja, joiden edustajista on hyvin epävarmaa saada irtipidettävä. Syy voi olla joko riistavietti, saalisvietti tai yksinkertaisesti se, että rodun jalostuksessa ei ole painotettu koulutettavuutta. Jos ja kun irtipito vaikuttaa olevan tärkeää, niin se kannattaa aidosti huomioida jo rotuvalinnassa. Enkä siis sano, etteikö irtipitoon opettaminen ja kouluttaminen jo pennusta lähtien olisi sekin olennaista, mutta mahdollisuudet irtipidettävään koiraan kasvavat huimasti, jos huomioi tämän kriteerin jo rodun valinnassa.

Mitään syytä en kyllä näe sille miksi aloittajan perhe ei voisi koiraa ottaa. Puitteet kuuluvan kunnossa. Suomi on täynnä lapsiperheitä koirineen ja valtaosalla yhteiselo sopii hyvin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.7.26 16:05:13

Yhteiselo SUJUU hyvin, piti sanomani.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.7.26 16:21:36

Lähettäjä….

Päivämäärä4.7.26 14:50:27

Aina pitäisi miettiä että ”mitä tarjottavaa minulla on eläimelle?”
Koirat on usein lapsiperheissä pentuvaiheen jälkeen nurkkaan unohdettuja haittoja, ulos työnnettyjä kouluttamattomia räksyjä, joiden hoidosta tapellaan että kuka joutuu tekemään. Hampaita ei hoideta, kun purjo-Petteri tarvii niillä rahoilla uuden lätkämailan.

Mutta turha näille mammoille on mitään sanoa, kun ei heitä eläinten hyvinvointi kiinnosta.

Älä omia lapsuuden traumojasi yleistä muihin. Hanki apua ja käsittele asiat.

Se on jännä miten nykyään koiran tulee olla koko elämä. Se ei voi hysteeristen koiratätien mielestä olla mitenkään osa elämää. Näkee, miten hyvin koirat ovat saaneet koiraväen hysterian valtaan ja koirabisnes kukoistaa heidän ansiostaan hyvin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.7.26 16:22:36

Just sitä tiibetinterrieriä olisin ehdottanut..ajelen turkin alas muutaman kerran vuodessa, aika huoletonta touhua ollut näin.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   4.7.26 16:28:06

Älä omia lapsuuden traumojasi yleistä muihin. Hanki apua ja käsittele asiat.

Se on jännä miten nykyään koiran tulee olla koko elämä. Se ei voi hysteeristen koiratätien mielestä olla mitenkään osa elämää. Näkee, miten hyvin koirat ovat saaneet koiraväen hysterian valtaan ja koirabisnes kukoistaa heidän ansiostaan hyvin.

^ Erittäin hyvin kiteytetty. Aloittaja, jätä nämä pahantahtoiset lastenvihaajat omaan arvoonsa, ne vain kietovat oman häijyytensä muka eläimestä välittämisen marttyyrikaapuun. Koira voi parhaiten olemalla osa perhettä ja normaalia elämää, ei jonkun elämäänsä pettyneen ja lemmikkiinsä hysteerisesti takertuvan maanikon tunteenpurkausten välikappaleena.

Onnea sopivan pennun etsintään, koira saa teiltä hyvän kodin!

Lähettäjä: cassie 
Päivämäärä:   4.7.26 18:40:29

” Aina pitäisi miettiä että ”mitä tarjottavaa minulla on eläimelle?”
Koirat on usein lapsiperheissä pentuvaiheen jälkeen nurkkaan unohdettuja haittoja, ulos työnnettyjä kouluttamattomia räksyjä, joiden hoidosta tapellaan että kuka joutuu tekemään. Hampaita ei hoideta, kun purjo-Petteri tarvii niillä rahoilla uuden lätkämailan.

Mutta turha näille mammoille on mitään sanoa, kun ei heitä eläinten hyvinvointi kiinnosta.”

TÄMÄ!!!!!!!

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   4.7.26 18:51:50

Siis aloittajalla on tarjota ihan täydellinen koti koiralle maalta ja te vingutte ettei aloittajalla ole mitään annettavaa koiralle??

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.7.26 19:05:08

Kaikenlaisia hulluja koiratätejä sitä onkin. Hu hu… onneksi en tunne yhtään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.7.26 19:07:42

Aika vähän Suomessa on oikeita työkoiria. Virkakoiria poliisilla, rajalla, tullilla ja armeijalla. Jokunen laumanvartija ja vielä vähemmän paimenia. Loput on ihan harrastekoiria.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   4.7.26 19:57:47

Mulla ei ole ikinä ollut koiraa, eikä tule olemaan. On muita eläimiä ja koiralle ei niiden myötä olisi aikaa.

Mietin aina eläintä ottaessani, mitä tarjottavaa sille on.
Onko aikaa, onko tilat, onko jaksamista, onko rahaa hoitaa mahdolliset rotusaiiraudet ja mikä on eläimen jalostuksellinen terveystilanne.

Koirat on jalostettu monen rodun osalta aivan umpikujaan, sekin on osaltaan torpannut koirahaaveita.

Miettikää hyvät ihmiset berberiänne pidemmälle.
Typerää mölistä jostain lapsuuden traumoista, kertoo vain teistä itsestänne tuollaiset kommentit.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   4.7.26 20:02:39

Minulla on ollut koko aikuisikäni koiria. Niitä oli ennen lasten syntymää, lasten ollessa pieniä, lasten ollessa kouluikäisiä ja koiria on edelleen, kun lapset ovat jo aikuisia. Koirani ovat aina olleet harrastuskoiria, niiden kansaa on treenattu useampaakin lajia tavoitteellisesti ja jossain määrin menestyttykin, myös silloin kun lapset olivat pieniä. Lapset ja koirat eivät ole millään tapaan toisensa pois sulkevia asioita.

Eiköhän aloittaja jo lapsellisena tiedä, että minkä verran hänellä on aikaa koiralle. Asiaa on selvästi mietitty ja harkittu ja aloittajan olosuhteet koiralle vaikuttavat erinomaisilta,

Mitä rotuihin tulee, russeli on erinomainen perhekoira, samoin borderterrieri tai parsoni. Terrierin kanssa riistaviettisyys ja irtipidettävyys on kuitenkin aina vähän arpapeliä, ei voi tietää varmaksi etukäteen vaikka kuinka kouluttaisi. Russeleissa on ainakin kasvattajia, jotka kasvattavat enemmän näyttelyt edellä, sellaisesta yhdistelmästä voisi löytyä aloittajalle sopiva koira.