|
Lähettäjä: Vilina
Päivämäärä: 3.7.26 21:04:43
Itse jouduin lopettamaan ihan heti alussa. Onneksi valmentajan otti heti kopin hevosesta, joten sen takia ei tullut asiasta stressiä. Minulle tuli raskauden riesaksi niin raju pahoinvointi, että olin oikeasti yksi kuihtunut zombi, mikään ei pysynyt sisällä, voimat katosi ja paino notkahti alussa hurjasti alas (olin jo siis valmiiksi hyvin pienikokoinen, joten näytin aivan luurangolta). Lääkkeet ei juuri auttanut. Ei puhettakaan että olisi selvinnyt tallille saati satulaan, hyvä että selvisi sängystä vessaan. Elämäni rankimmat vajaat 9 kk (jouduin olemaan paljon myös sairaalassa). Mutta siitä palkinnoksi kuitenkin maailman paras poika ja nykyään taas onnellisesti satulassa, vaikka ratsastustauosta tulikin odotettua pidempi.
Ehkä aktiiviurheilijan pohja auttoi vähän sentään edes satulaan paluussa, ratsastaminen itsessään tuntui tauon jälkeen nimittäin yllättävän helpolta ja esim istunta ei kamalasti onneksi kärsinyt. Mutta kyllähän pois kuihtuneiden lihasten ja muutenkin massan takaisin keräily on ottanut aikansa (imettäminen oli vielä toinen hankala ja minua tehokkaasti kuihduttava koettelemus).
|