Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   2.7.26 20:53:37

Ahdistaa, itkettää, pelottaa. Musta tuntuu et se luopumisen hetki on käsillä. Koiralla jalka vaivoja eikä lääkkeet siihen tehoa. Vaikka musta se asia tuntuu pahalta, en pysty oleen niin itsekäs että sitä pitäisin kivuissa!!

Mut miten ikinä tästä selviää eteenpäin ? Miten mun toinen koira selviää kun jää yksin.. piti olla hyvä fiilis kun alkaa loma mut tuntuu kyl paskalta

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   2.7.26 20:57:21

Ajattele, että oman kipusi unohtaminen ja koiran lopettaminen on epäitsekäs, koiran parasta ajatellen tehty teko. Ja ota uusi toinen koira, voi nyt tuntua väärältä ajatukselta, mutta usko pois se on parasta kaikkien kannalta. Kokemuksesta. <3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.7.26 20:59:15

Kova paikka tuo lemmikin lopettaminen. Mutta ajattelet ihan oikein, ettei eläintä saa pitää kivussa. Koirakaan ei näytä kipua päällepäin ihan herkästi.
Aika on paras lääke. Päivät, viikot, kuukaudet kuluvat, ei se muisto koirasta koskaan katoa mutta suru hellittää aikanaan. Muistelet sitten yhteisiä hetkiä.

Voimia ja jaksamista sinulle, kuka lienetkin.

Lähettäjä: Sanna Lopakka 
Päivämäärä:   2.7.26 21:14:43

Minulla oli kaksi koiraa. Vanhempi koira tuli minulle 7vkon ikäisenä ja oli 1v 3kk, kun nuorimmainen tuli 8vkon iässä. Nuorempi koira nukkui yllättäen pois minun, koirakaverinsa ja sulhaseni läsnäollessa. Ei ollut muuta vaikutusta, kuin, että vanhempi koirani rauhoittui selvästi, kun nuorempi oli poissa. 4 vuotta menin yhden koiran kanssa, kunnes tuli lopetuksen hetki eteen. Nyt sitten menty 4v 7kk ilman yhtäkään ainutta koiraa.

Sanotaan, että aika on paras lääke ja suru hellittää. No eipä ole suru hellittänyt vieläkään. Nuoremman poismenosta on kulunut nyt 9 vuotta ja suru on edelleen voimakkaana läsnä. On päiviä kun voin katsella kuvia ja ajatella sekä puhua nuorimmaisesta koirasta, mutta on myöskin paljon päiviä, kun en voi katsella kuvia ja ajatella sekä puhua nuorimmaisesta koirasta ilman kyyneleitä. Vanhimman poismenosta on kulunut nyt 4v 7kk ja sama juttu. En siis ole päässyt vieläkään yli koirieni poismenosta.

Koiran lopettaminen on todellakin kova paikka.

En voi muuta sanoa, kuin voimia ja jaksamisia sinulle, kuka oletkin.