|
Lähettäjä: Örp
Päivämäärä: 1.7.26 23:28:33
Hötölä on kyllä uusperheasioissa hauska.
Ehdottomasti ei voi muuttaa yhteen uuden kumppanin kanssa koska lapset.
Erilliskodit ei toimi koska ei voi kerätä vaan rusinoita pullasta.
Parempi vaan eronneen lapsellisen olla sinkkuna niin pitkään kun lapset asuu kotona ;)
Me asutaan kumppanini kanssa omia kotejamme lapsiviikoilla (hänellä viikko-viikko-huoltajuus, itsellä ei lapsia eikä lapsihaaveita) ja lapsettomat viikot sitten yhdessä mun taloa. Tähän on monia syitä: on syytä epäillä että lasten toinen biovanhempi ei tule asumaan nykyisellä paikkakunnalla (eli siellä missä lapsien molemmat kodit ja koulut jne) kovinkaan pitkään ja odotetaan sen ratkaisua ennen kuin ruvetaan miettimään omaa sijoittumista. Kummankaan nykyinen talo ei sovellu kaikille osallisille, siis mun talo ei ole riittävän iso lapsiperheelle mutta kumppanini talo taas ei palvele mun eläinlaumaa, joten sellaista helppoa jomman kumman talon valintaa ei ole voitu tehdä. Lisäksi on se sijoittuminen, mun talo on eri kunnassa ja jopa maakunnassa kuin lasten jutut, vaikkei välimatkaa olekaan kuin parikymmentä km. Eli pitäisi myydä kaks taloa ja ostaa yksi - jostain. No, koska epäillään että toinen biovanhempi aikoo muuttaa kauemmas koska on löytänyt sieltä uuden kumppanin ja siirtynyt jo töihinkin sinne, niin todennäköisesti lapset jäisi mun kumppanille pääasiassa ja toinen vanhempi jäisi viikonloppuvanhemmaksi. Mä taas en ehkä kuitenkaan olis valmis siihen että saisin lapsista vapaata vain tyyliin joka toinen viikonloppu - joten löysässä hirressä tässä roikutaan. No, oikeasti nykytilanne on ihan hyvä, mutta en tiedä miten parisuhde toimisi jos yhdessä asuminen vähenisi merkittävästi.
|