Lähettäjä: kokemusta? 
Päivämäärä:   1.7.26 11:27:02

Olen pienestä pitäen "pelännyt" lääkäreitä, eri tauteja sun muuta. Muistan esim itkeneeni sitä kun ikenestä tuli vähän verta ja äiti sanoi että varmaan vain ientulehdus? Mutta jotenkin säikähdin silloin tuotakin. Olen jo pienenä pelännyt kertomasta vanhemmilleni jos minua sattuu johonkin tai jos on huono vointi/olo.

Aikuisiällä minulla diagnosoitiin ensimmäinen ns vakava sairaus eli kilpirauhasen liikatoiminta ja tuokin tuli hirveänä shokkina silloin alkuun. Toki en tiedä kuinka pitkään tuo tauti oli kytemässä sillä pääasialliset oireet ovat liittyneet kiihtyneeseen kroppaan/tunteeseen ja sitä olen kyllä ollut aina..

No nykyään en juurikaan omia tervveysongelmia stressaa/pelkää mutta lapsien kylläkin. Olen lasten kanssa jatkuvassa hälytystilassa ja tarkkailen heitä/mahdollisia oireita aamusta iltaan. Olemme olleet viimeisen vuoden todella paljon sairaina..

Olen jonkin verran käynyt psykologilla juttelemassa mutta en ole kokenut saavani tuosta apua. Nyt ekaa kertaa törmäsin tähän "hypokondria" sanaan ja aika hyvin tunnistin itseni siitä.

Onko muilla kokemuksia ja miten tätä oloa pystyisi helpottamaan? Menee koko elämä vaan murehtiessa :(