|
Lähettäjä: matilda
Päivämäärä: 29.6.26 23:04:37
On siis todettu masennus ja useampia vuosia tämän kanssa tullut taisteltua. Ja syömishäiriökin löytyy. Mutta miten ihmeessä ja millä keinoilla tästä voi parantua? Siis ihan oikeasti. Miten te olette sen tehneet?
Kaipaan valtavasti sitä ihmistä mikä olin ennen sairastumista, sitä iloista, elämänhaluista, aktiivista, nauravaista minua joka rakasti ystäviä, hevosia, ratsastamista, kilpailua, liikkumista, uuden opiskelua ja ylipäätään elämää. Nykyään tuntuu ettei minusta ole jäljellä yhtään mitään. En minä enää elä, vaan kidun samalla kuin vaan suoritan asioita mitä ihmisen pitää, koska on pakko. Ulospäin yritän esittää ihmistä kuin jollain autopilotilla, aamulla meikit naamaan, tekohymy kasvoille ja näytelmä päälle peittämään sitä katastrofia mikä mielessä kuohuu. Ennen rakastin urheilua, mitta nykyään urheilen niin koska syömishäiriö ruoskii siihen ja olen alkanut vihata kaikkea liikkumista. En jaksaisi mitään, oikeasti odotan vaan heräämisen jälkeen koska voisin taas nukkua ja salaa toivon ettei koskaan tarvitsisi enää herätä. Mikään ei enää ole tuonut mitään ilon kaltaistakaan aikoihin enkä edes pysty nauramaan, minun persoonani tilalla on vain masennuksen surullinen sumu ja lamauttava inho ja häpeä itseäni kohtaan. Sisältä olen tyhjä, kuin jonkun ankeuttajan kurjistama. Tuntuu että mitä enemmän yritän taistella vastaan, niin sen synkemmäksi kaikki muuttuu. En minä ole tällainen ihminen, enkä haluaisi olla. Mutta en vaan saa itseäni parantumaan, vaikka kuinka yritän. Eihän minulla pitäisi olla edes oikeasti syytä kokea oloani tällaiseksi!
Kaikki neuvot, kokemukset ja vinkit siis tervetulleita. Olen jo tosi epätoivoinen ja henkisesti aivan rättiväsynyt kärsimään pääni sisällä sekä fyysisestikin alkaa olla voimat loppu, en vaan voi elää näin. Onko mitään toivoa vai päättyykö elämä oikeasti näin?
|