Lähettäjä: Kiitti riitti 
Päivämäärä:   27.6.26 01:40:54

Joo, alkaa hiljalleen avautua silmät sen suhteen, mitä on aikuisten ystävyys. Vaikuttaa olevan sitä, ettei ystävyyssuhteita ylläpidetä, paitsi jos on tylsää, tai tarvitaan jotain. Mä ymmärsin olevani ystäväporukassani aina se, joka ehdottaa erilaisia aktiviteetteja. Siinä sivussa yleensä myös kaikki järjestelyt jää mulle. Meillä on wa-ryhmä, ja kävin viestejä läpi viimeisen vuoden ajalta. On suunniteltu tai käyty parilla keikalla, ilmajoogassa, pari kertaa syömässä, saunamaailmassa, rentoutuksessa, patikoimassa. Osa näistä on toteutunut jollain kokoonpanolla, kaikki ei. Yhdistävä tekijä on, että ehdottaja olen ollut joka kerta minä. Mä tykkään kokeilla erilaisia juttuja ja oon idearikas, mutta kyllä mulle nyt riitti. Tunnen oloni jo ihan idiootiksi, ja vähä vainoharhaisena mietin, että joko muut keskenään puhuu, että "voi kun se x ei aina kyselis meitä johonkin".

On mulla muitakin kavereita, mutta muiden kanssa yhteydenpito tuntuu hoituvan lähinnä puhelimen välityksellä - ja taas minä olen useimmiten se aloitteellinen osapuoli. "Hei pitäis kyllä tavata pitkästä aikaa" kuuluu usein, mutta jos mä en ala aktiivisesti järjestellä, niin tapaamista ei tule.

Alan nyt samanlaiseksi kuin kaverini ja nyssötän vapaa-aikani puolison kanssa (tai yksin, jos puoliso on töissä). Jännä nähdä, milloin tulee kutsu tekemään jotain - vai tuleeko ikinä.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   27.6.26 01:53:01

Kai sä ymmärrät, että ihmisiä on erilaisia?
Se, että sä olet ollut ideanikkari tossa porukassa ei millään tavalla tarkoita, että he käyttää sua hyväkseen. Sä olet voinut vetää pari masentunutta kuopastaan tekemään jotain tolla sun ideoinnilla?
Yleensä ihmiset pyytää toisiaan syömään, grillaamaan tai saunomaan, ei sen tarvi kummempaa olla. Voit ehdottaa jollekin toiselle ryhmässä (yksityisesti) josko hänen pihalla voisi grillailla ensi viikolla, ja hän sitten kutsuu. Ja vähitellen, voisi joku muukin kutsua.

Toki kenenkään ei ole pakko olla missään kaveriryhmässä, missä ei halua olla, joten sekin on mahdollisuus, että ihan vaan poistuu takavasemmalle. Jotenkin kuvittelisin, että ystävistään välittäisi enemmän, mutta kaikki vaan ei välitä.

Lähettäjä: pilosopi 
Päivämäärä:   27.6.26 02:01:45

"Osa näistä on toteutunut jollain kokoonpanolla, kaikki ei. Yhdistävä tekijä on, että ehdottaja olen ollut joka kerta minä. Mä tykkään kokeilla erilaisia juttuja ja oon idearikas, mutta kyllä mulle nyt riitti. Tunnen oloni jo ihan idiootiksi, ja vähä vainoharhaisena mietin, että joko muut keskenään puhuu, että "voi kun se x ei aina kyselis meitä johonkin"."

Tai sitten on saattanut käydä niin, että sinä olet niin "ominut" kaiken tuon järjestämisen itsellesi niin ettei kukaan muu yksinkertaisesti tunne enää tarpeelliseksi ehdottaa ja järjestää yhtään mitään, kun sinuun voi luottaa kellon varmuudella että jotain mielenkiintoista aktiviteettia taas tulee ja sinä sen järjestät ja mikäs sen mukavempaa kuin valmiiseen pöytään käyminen.

Tai sitten se vielä pahempi vaihtoehto; kukaan ei yksinkertaisesti _uskalla_ enää ehdottaa/järjestää mitään koska pelkää tulla sinun "tontille". Omia viestejä siellä wa-ryhmässä kannattaa nyt vähän kriittisesti tarkastella taaksepäin ja yrittää nähdä ne ikäänkuin ulkopuolisen silmin. Millainen esimerkiksi on ollut viestiesi sävy silloin kun joku on esittänyt kritiikkiä tai ehdottanut vaihtoehtoa johonkin sinun järkkäämääsi yksityiskohtaan?