Lähettäjä: Syreeni 
Päivämäärä:   25.6.26 13:42:30

Mietipä kesiäsi, kun olit 7-15 -vuotias. Mitä teit silloin? Mikä oli parasta? Mun mielestä kaikkien parasta oli se, että oli loputtomasti aikaa olla kavereiden kanssa. Ajeltiin pyörillä muuten vaan, käytiin rannalla ja uimassa, käytiin talleilla, yläasteella venytettiin kotiintuloaikoja, kun valoisana kesäyönä oli niin mukavaa vain olla kavereiden kanssa. Näitä muistoja vaalin tänäkin päivänä.

Saavatko nykypäivän lapset ja nuoret enää samanlaisia muistoja. Olen ikäväkseni huomannut, että ainakin omassa tuttavapiirissäni lapset viettävät aikaa livenä lähinnä vain vanhempiensa kanssa. Vanhempien kanssa käydään rannalla, shoppailemassa ja jätskillä. Tivoliin mennään vanhempien kanssa. Aamut ja illat ollaan kotona. Kavereiden kanssa yhteyttä pidetään puhelimen välityksellä.

On ihanaa, että vanhemmat haluavat viettää aikaa lastensa kanssa, mutta miten lapsi oppii olemaan itsenäinen ja luomaan elinikäisiä ystävyyssuhteita, jos "äiti on paras kaveri"? Vanhemmat taas tuntuvat olevan ohjelmatoimistoja, joiden vastuulla on lasten viihdyttäminen, eikä omalle tekemiselle jää juurikaan aikaa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   25.6.26 13:50:56

Oon maatalon kasvatti maalta. Isovanhemmat asuivat samassa talossa, omassa taloudessaan.

Kesät olivat pitkiä ja kuumia. Serkkuja oli joka kesä kylässä (isovanhemmilla), joten meillä oli isot leikit ympäri maatilaa. Leikittiin navetanvintillä heinissä, heinätyöt muistan erityisen lämpimästi, lämmitettiin itse rantasaunaa ja käytiin uimassa monta kertaa päivässä, pyöräiltiin kyläkaupalle ostamaan jätskiä ja kylän yhteiselle uimarannalle. Oltiin metsässä teltalla yötä, paistettiin makkaraa ja pelattiin pihapelejä.

Aamu alkoi jollain kesäisellä lastenohjelmalla, teini-iässä Summerilla. Särkänniemessä tai lintsillä käytiin kerran kesässä, usein serkkujen kanssa. Mamma ja pappa veivät meitä kaupungin uimarannalle uimaan. Kerättiin marjoja, leiktitiin pihalla, majojen rakennus jne. Syömässä käytiin sisällä ja muuten oltiin serkkujan ja sisarusten kanssa. Saatiin tosi vapaasti olla ja mennä, huolehdittiin pikkuveljestä siinä mukana samalla.

En koe että äitini olisi koskaan ollut paras kaverini eikä hän ihan pikkulapsiajan jälkeen edes viihdyttänyt, silloinkin yhteinen aika oli lähinnä iltasadun lukeminen.

Lähettäjä: Luu 
Päivämäärä:   25.6.26 14:00:59

Ihan pikkulapsuudessa oli ihanaa kun pääsi kesällä mummolaan hoitoon vaikka viikoksi. En osaa edes kirjoittaa niitä muistoja auki, mutta ne kaikki on kullattu pehmeällä auringonvalolla.

Diabeetikkolapsena en saanut ennen yläasteikää mennä yksin kotipihaa kauemmas, koska kotona pelättiin että saan hypon ja kuolen, kun kukaan ei ole auttamassa. Ja kyllähän niin olisi voinut käydäkin. Oli vähän ikävää kun ei saanut mennä, mutta toisaalta se oli minulle normaalia. Leikin pihalla ja sisällä, piirtelin ja luin paljon. Olin varmaan kirjaston ahkerimpien lainaajien joukossa. :) Kavereiden luona sain käydä, koska heidän kanssaan oli käyty läpi mikä diabetes on ja he tiesivät, mitä pitää tehdä jos sokerini menevät alas.

Nykyäänhän vanhemmat voivat seurata lapsen verensokerisensorin arvoja etänä omalla puhelimellaan. Siunattu nykytekniikka! Antaa lapsille paljon vapautta kulkemiseen.

Yläasteen alkamisen jälkeen ihan lähelle tuli hevostalli, ja siellä menivätkin kesät (ja kaikki vapaa-aika) 19-vuotiaaksi saakka. Ihania vuosia. Sai elää ja hengittää hevosmaailmaa, olla leiriapulaisena, pääsi mukaan klinikkareissuille ja oppi paljon. Talli oli toinen koti ja joskus vieläkin jostain iskee ikävä niitä hevosia kohtaan, vaikka tallivuosista on kohta jo 10 vuotta.

Lähettäjä: Syreeni 
Päivämäärä:   25.6.26 14:03:51

Tuplapiste ja Luu: teillä on juuri noita ihania lapsuus- ja nuoruusmuistoja, joista pelkään nykylasten jäävän paitsi, kun viettävät melkein kaiken aikansa vanhempien helmoissa. Miten he oppivat toimimaan sosiaalisessa kanssakäymisessä ikätovereiden kanssa, jos eivät näissä tilanteissa ole?

Lähettäjä: midnight 
Päivämäärä:   25.6.26 14:09:02

Muistan kyllä oikein hyvin.

Ala-aste ikäisenä olin kaikki kesät mökillä sukulaisperheen ja suht saman ikäisen serkun kanssa. Tuo oli elämäni parasta aikaa. Meillä kotona oli perhehelvetti mutta tuolla mökillä ei tarvinnut pelätä ja silloin kun vanhemmatkin oli siellä niin osasivat melko hyvin käyttäytyä kun täytyi pitää kulissia yllä.

Yläasteikäisenä angstasin kotona, kuuntelin musaa ja polttelin salaa tupakkaa ja juopoyyelin vähän. En nähnyt kavereita kun kesällä ei ollut pakko.

Mulla on aina ollut kavereita mutta olen niin introvertti että niiden kanssa hengailu on ollut aina vähän pakkopullaa. Tuon yhden serkun seura ei mua stressannut.

Lähettäjä: Luu 
Päivämäärä:   25.6.26 14:13:28

Olen kyllä pannut merkille saman! Siis sen, että moni lapsi liikkuu tosi paljon vanhempiensa kanssa. Toisaalta voi olla hyväkin että vanhemmat ovat paikalla katsomassa jälkikasvunsa perään, mutta toisaalta kyllähän lasten täytyy saada kehittää sosiaalisia taitojaan myös keskenään.

Mutta varmasti moni vanhempi haluaa tehdä ja mennä lastensa kanssa siksi, että on mukavaa olla yhdessä. Ehkä osa olisi itse lapsena kaivannut vanhemmiltaan enemmän osallistumista, ja haluaa nyt antaa lapsilleen sitä mistä jäi itse paitsi.

Lähettäjä: äm 
Päivämäärä:   25.6.26 14:29:59

Asuttiin pienessä lähiössä, paras kaverini asui naapuritaloyhtiössä ja loputkin kaverit alle kilometrin säteellä, joten oltiin paljon joko kahdestaan tai isommassa porukassa ulkona. Joko pelattiin jotain pihapelejä tai vaan käveltiin ympäriinsä, käytiin uimarannalla ja lähikaupassa ostamassa jätskit. Ja aina oli tietysti lämmintä ja aurinkoista, hassua miten ei sadepäivät edes jää mieleen. :)

Oltiin usein myös mökillä (matkaa kotoa noin 1 h, joten pystyi olemaan ihan lyhyitäkin 1-2 yön pätkiä) ja sain sinne ottaa aina kaverin mukaan. En muista, että ihan hirveästi olisi muuten reissattu, satunnaisesti käytiin jossain ulkomailla ja muutamia kertoja Helsingissä Lintsillä ja Korkeasaaressa (5 h ajomatka, joten oltiin myös yötä).

Kesän kohokohta oli toki ratsastusleiri. :) Muuten ei oikeastaan kesällä tallilla juurikaan käyty, kun oli ratsastustunnit tauolla.

Minulla ei ole lapsia (eikä tule) ja asun nykyisin maalla, mutta olen usein miettinyt, että jos lapsia olisi, niin haluaisin ehdottomasti asua jossain sellaisessa paikassa, jossa lapsilla olisi kaverit lähellä, niin että pystyisivät samalla tavalla viettämään keskenään aikaa kun itsekin lapsena pystyin. Tympeää olisi nimittäin aina kuskata lapsia autolla johonkin, jos haluaisivat nähdä kavereita.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   25.6.26 14:33:19

Meillä lapset on 9, 6 ja 2 ja kesällä tehdään paljon juttuja porukalla. Toki 9 v näkee myös kavereitaan jonkun verran, mutta ei ole hirveästi vielä menossa. Oon kyllä miettinyt, että pitäisikö enemmän. Toki onhan vuosia vielä jäljellä, eikä tuon ikäisen nyt vielä tartte ihan missä sattuu luuhata..

Lapsena kesät oli pitkiä ja kuumia. Käytiin uimassa ja oltiin kavereiden kaa. Kerran kesässä Tykkimäellä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.6.26 14:43:58

Kesä oli pahinta aikaa kun vanhemmilla oli loma ja ne ryyppäs ja möykkäs juoppokavereidensa kanssa. Katselin ja kuuntelin tätä 70- ja 80- luvulla ja sit häivyin kotoa eikä kukaan ees pitkään aikaan huomannu. Asuin isoäidin luona, juoppo sekin oli mut ryyppäs vaan yksikseen.

Ihan työssäkäyvä aikuinen minusta kasvoi. Viihdyn itsekseni eikä kiinnosta muiden seura.