Lähettäjä: Pumptsipum 
Päivämäärä:   24.6.26 10:06:21

Lapsi toivottu ja haluttu,nyt rv 32 meneillään. Ensimmäinen lapsi. Koko raskausaika mennyt vaihtelevissa tunteissa. Vuoronperään iloa, surua, katumusta ja innostusta. Nyt kuitenkin olen huomannut että olen asiasta todella ahdistunut. Itkettää. Isoin pelko tullut että entä jos mies jättää minut (mitään siihen viittaavaa ei siis todellakaan ole käynyt ilmi..). Ja olen todella ripustautunut mieheen mikä on todella epätyypillistä minulle. Ahdistaa ajatus jos mies ei kestäkkään pikkulapsiarkea. Mies alkuun raskaudesta oli siis myös todella "järkyttynyt" mutta nyt jo tuntuu olevan aika sujut asian kanssa vaikka jännittää tottakai. Olen ollut nyt kesälomalla ja varmaan liikaa aikaa ajatella, ja kohta alkaa vielä raskausvapaa. Lasta kohtaan tunteet vaihtelevia. Neutraaleja, mutta en tunne syvää kiintymystä. Tästä tunnen huonoa omatuntoa. Itkettää että mitä olemme menneet tekemään. Olen lukenut että tämän kaltaiset tunteet ovat normaaleja mutta silti tuntuu kamalalta.

Lähettäjä: o 
Päivämäärä:   24.6.26 10:08:47

Voi muru, voimia<3 Kaikki hormonit ja muut myllerrykset saavat varmasti ajatukset laukkaamaan ja kaikki kauhuskenaariot päähän. Tee kivoja juttuja ja jos itkettää, anna itkunkin tulla. Onko sulla ketään jolle voit puhua asioista? Usein se helpottaa jo kovasti kun saa sanottua ääneen kaiken. Ja onnea vauvasta!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.26 10:27:53

"Olen lukenut että tämän kaltaiset tunteet ovat normaaleja mutta silti tuntuu kamalalta."

Ei varmaan sitten auta muuta kuin kärsiä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.6.26 10:37:15

Ei minullakaan raskauden aikana tullut mitään konkreettista rakkautta lasta kohtaan, eikä edes heti synnytyksen jälkeen. Kun olin toipunut ja oikeasti tavannut vauvan ja alkanut elää perhe-elämää, tunteet tulivat.

Lähettäjä: Noh 
Päivämäärä:   24.6.26 10:49:10

Itse inhosin olla raskaana ja lapsia ylipäätään, mutta kaikki lohduttivat, että kyllä se oma on oma ja siitä tykkää. Ei, inhoan tota kohta vuotiasta. Tekisin mitä vaan, jos voisin antaa sen pois, mutta suku ja puoliso, ei koskaan antaisi anteeksi, joten nyt kärsitään. Ja itkin lähes koko raskauden ja ahdisti