Lähettäjä: Huono äiti 
Päivämäärä:   23.6.26 02:35:01

En mä tiedä mitä olen tehnyt väärin, kun en kelpaa lapselle eikä lapsi selvästi luota minuun. Iskä ja isovanhemmat kelpaa, mutta en ikinä minä.
Puhutaan, että kaikilla lapsilla on jossain kohtaa "äitivaihe" ja vain äiti kelpaa. Ei oo ollut meillä koskaan, ei edes vauvana.
En tiedä mitä mä oon tehnyt näin väärin ja miten on mahdollista epäonnistua näin pahasti, vaikka suurin haave oli aina olla äiti.

Tuntui, että vauvana lapsi vältteli katsomasta muhun, harvoin sain häneltä hymyjä. Kaikkien muiden kanssa kyllä hymyilytti ja nauratti. Siitä asti kun on oppinut puhumaan on ollut vaan isänsä perään ja esim. Yöllisten itkujen aikaan minun on täysin mahdotonta rauhoittaa lapsi. Ei kelpaa syli, iskee totaaliset raivarit ja huutaa vaan, että äiti pois. Rauhoittuu ennemmin, kun pääsee pois mun sylistä.

Vaikeaa tuntea olevansa edes äiti, kun en selvästi ole osannut muodostaa lapseen .minkäänlaista suhdetta, enkä ole saanut lapsen luottamusta. En vaan ymmärrä.
Mitä tehdä tai olla tekemättä? Tottakai kaikenlaisia vaiheita tulee, mutta tämä ei näytä olevan vaihe?? 3:tta vuotta mennään tässä tilanteessa.