Lähettäjä: Kaupassa? 
Päivämäärä:   21.6.26 20:04:36

Sain aikanaan paljonkin kritiikkiä, kun meillä on vain yksi lapsi. Monet surkuttelivat, kun hänellä ei ole sisaruksia, kun sisaruksista on niin paljon seuraa lapsena ja aikuisena sisarukset ovat tärkein tuki.

Minulla on yksi sisko ja yksi veli. Monien muuttojen jälkeen asumme kaikki taas samassa keskikokoisessa kaupungissa vaikkakin aika eripuolilla kaupunkia. Tuli taas mieleen, kun näin veljeni tänään menevän kauppaan johon minunkin piti ensin mennä, mutta menin toisaalla, että välttyisin kiusalliselta kohtaamiselta. Sama homma siskoni kanssa, jos näen hänet kaupungilla koitan mennä niin etten joutuisi hänen kanssaan moikkaus etäisyydelle. Jostain syystä sisaruksillani on tapana pysähtyä ”juttelemaan”, mutta kenelläkään ei ole toisilleen mitään sanottavaa joten hetkistä tulee hyvin kiusallisia, kun tönötetään vastakkain eikä kumpikaan tiedä mitä sanoisi. Näemme välillä sukujuhlissa ymv mutta lähinnä moikkaamme tullessa ja mennessä. En muista, että olisimme lapsinakaan ikinä leikkineet yhdessä vaan kaikilla oli omat kaverit ja harrastukset. Välillä tapeltiin lapsina ja muuten pysyteltiin omissaoloissa.

Muita en välttele vaan moikkaan reippaasti ja monen tutun kanssa pysähdyn juttelemaan mielelläni. Mutta sisaruksiin on kyllä oudot välit kun asiaa miettii tarkemmin. En yhtään tiedä mitä heille kertoa tai mistä puhua eivätkä hekään osaa puhua minun kanssa. Meneekö tämä monella muullakin näin? Voisi olettaa, että sisarusten kanssa on juteltavaa kun harvoin näkee ja sitten pitää itsekin noita tilanteita outoina ja mielellään välttelee kun ei vaan keksi mitään sanottavaa.

Lähettäjä: .,. 
Päivämäärä:   21.6.26 20:46:42

Oletteko kaikki sosiaalisesti haasteellisia? Siltä kuulostaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.26 20:48:36

Kuulostaa tutulta, ihan samanlaista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.26 20:51:20

Enkä koe, että meillä olisi sosiaalisia haasteita. Olemme vain tyystin erilaisia ihmisiä ja jutunaiheet ovat sen vuoksi vähissä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.26 20:54:58

Ei meillä ikinä oo painetta mitään järjellistä puhua mut ilahuttaa ihan mitä vaan tyhmää mölistä jos nähdään, on vaan niin kiva jos sattumalta jossain törmätään. Tykkään tosi paljon heistä vaikkei niin yhteistä oliskaan.

Lähettäjä: Möttö 
Päivämäärä:   21.6.26 20:57:56

Onneksi mulla on sisareni kanssa hyvät välit, on ihanaa kun on joku jonka kanssa muistella menneitä asioita ja ihmisiä. Ei olla kuin paita ja peppu mutta jaetaan elämämme tapahtumat toistemme kanssa. On ollut myös suuri tuki kun on voinut neuvotella yhdessä ikääntyvien vanhempiemme asioista sinne hautaan saattamiseen asti.

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   21.6.26 20:58:51

Meitä on 3 sisarusta ja kaksi muuta asuvat isomman kaupungin nukkumalähiössä ja itse käyn kyseisessä kaupungissa töissä. Käymme kaikki samassa hypermarketissa ostoksilla. Toisen kanssa olen melko läheinen, toisen kanssa lähinnä vain samaa sukua. En välttele kohtaamista, vaihdan tämän jälkimmäisenkin kanssa jonkun sanan jos törmään vaikka mitään yhteistä meillä ei olekaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.26 21:39:00

En kierrä, mutta lähinnä vaan moikataan ja jatketaan. Kysytään kyllä jotain että "mitäs sinä" ja vaihdetaan muutama lause mutta ei meillä mitään asiaa toisillemme ole. Kuulumisia saatetaan vaihtaa jos on mitään raportoitavan arvoista. Tai kysellään lisää jostain mitä joku sukulainen on kertonut toisen kuulumisista.

Kahta veljeä en edes tunne ja muut sisarukset ovat etäisiä. Sukujuhlissa hakeudutaan toistemme luokse ja sama muutaman lauseen vaihtaminen mutta sitten se on enemmän sellaista hiljaista solidaarisuutta hetken aikaa. Ei se hiljaisuus ole kiusallista ollut vuosikausiin, se on vaan meidän tapa olla nykyään. Ollaan koettu kovia yhdessä ja erikseen, se sitoo yhteen ja erottaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.26 21:57:45

Mä arvostaisin jos aloittaja viitsis kertoa lapsuudestaan, ikäeroista, vanhemmistaan yms. Miten useamman lapsen äitinä varmistan ettei omillle lapsille käy noin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.6.26 21:59:08

Asun kaukana veljistäni mutta toista veljeä varmasti välttelisin. On ollut aina etäinen minulle ja on ajanut meidät nyt keskelle perintöriitaa.

Toisen veljen kanssa ollaan oltu läheisiä aina. Ollaankin ns. irlantilaiset kaksoset, alle vuosi ikäeroa. Jos häneen hypoteettisesti törmäisin kaupoilla, juttua ja läppää riittäisi.

Lähettäjä: zz 
Päivämäärä:   21.6.26 22:24:45

Minulla on kaksi siskoa, ollaan parin vuoden ikäerolla kaikki. Minä olen vanhin, lapsuudessa oltiin paljon keskimmäisen kanssa, meillä oli myös jonkinverran yhteisiä kavereita. Sisko meni vuotta aiemmin kouluun, eli tämäkin "tasoitti ikäeroa". Toinen sisko vietti lapsuudessa ja nuoruudessa enemmän aikaa samanikäisen serkun kanssa, jotka asuivat lähellä. Sitten tuli opiskelut ja kaikki levittiin hieman eri paikkakunnille ja meni useampi vuosi että satunnaisesti soitettiin ja nähtiin äidin luona. Sitten kun kaikkien elämät olivat ns raiteillaan niin ollaan taas lähennytty. Nuorimman kanssa asutaan samalla paikkakunnalla ja nähdään lähes viikoittain, keskimmäinen asuu 150km päässä, mutta hänenkin kanssa soitellaan tai laitellaan viestiä liki viikoittain, sekä kyläillään puolin ja toisin.

Muutama vuosi sitten aloitimme siskojen reissut, niitä on nyt toteutettu vähintään kerran vuodessa siinä laajuudessa mikä on ollut kenenkin lapsitilanteen mukaan sopivaa. Ollaan käyty musikaaleissa, viikonloppua Helsingissä, parin päivän vaelluksella, nyt elokuussa olemme menossa Ruotsiin.

Eli aloituksen kysymykseen vastaus, en välttele siskojani missään. Jos koetaan vältellä jotakuta niin potilaita tulee välteltyä kaupassa.