|
Lähettäjä: Tsiina
Päivämäärä: 23.6.26 20:12:11
En kysy pahalla, vaan kysyn siksi, kun olen itse nepsy. Hapenpuuttesta johtuva aivovamma, autismi ja ADHD. Synnyin kasarin alkupuolella eli aikana, jolloin vain selkeästi poikkeavat ovat saaneet mitään diagnoosia tai apua yhtään mihinkään ongelmiin.
Millä tavoin lapselle on koitettu asioita opettaa? Esim. ottamaan tavarat mukaansa, kellotaulu, tai rutiinien muuttaminen? Onko hänelle luennoitu "ota nämä, tämä ja tuo ja muista se ja tämä ja tee näin", vain onko häneltä itseltään kysytty ja vaadittu häntä kertomaan, että mitä seuraavaksi kuuluu tehdä ja miten se tehdään ja mitä pitää ottaa mukaan ja missä se on?
Tuo on nimittäin erittäin ratkaiseva asia riipppumatta siitä, onko lapsi nepsy, nentti, kehitysvammainen vai vammaton. Jos lapselle selitetään kaikki ja luetellaan mitä teet, niin eihän yksikään lapsi koskaan opi tekemään asioita itse vaan "terveetkin" ihmiset tarvitsevat viereen jonkun toisen luennoimaan, tekemään ja auttamaan.
Onko lapselle opetettu kotona, että kädet voi pestä niin keittiössä kuin vessassakin? Jos kotonakaan ei koskaan mistään poiketa, niin sitten on ihan turha yrittää kodin ulkopuolellakaan tehdä mitään tarkasta rutiinista poikkeavasti. Se kuitenkin helpottaisi kaikkien elämää, jos lapsi oppisi, että asian X voi tehdä myös eri huoneessa tai eri tavalla. Mutta tämäkin pitää tehdä niin, että se lapsi luennoi vanhemmille, että mitä hänen nyt pitää tehdä. Ei niin, että lapsi vain on ameebana ja vanhemmat luennoivat ja tekevät ja kantavat vastuun tekemisestä eikä lapsen tarvitse omatoimisesti opetella mitään.
Minulla on 2 v vanhempi isosisko, jolla ehkä ADHD, muttei kuitenkaan diagnoosia. Hänkin jollain tavalla erikoinen, äiti huomasi tämän hänen ollessa kai ekaluokkalainen. Mutta hän ei ole (kai?) autisti. Yhdellä hänen lapsistaan on ADHD-diagnoosi, mutta sillä lapsella on kyllä jotain muutakin, mutta mitään muuta diagnoosia ei ole saanut. On kuitenkin lapsesta asit ollut "poikkeava" ammattilaistenkin mielestä, mutta syy on epäselvä.
Meillä molemmilla siskollani ja minulla on siis poikkeavuuksia ja omat ongelmamme, mutta meihin molempiin on käytetty tasan samaa kasvatusmetodia. Sen lisäksi, että on ollut selkeät säännöt, rajat ja tietyt rutiinit, meidät on myös laitettu kotona tekemään asioita itse ja vaadittu tekemään asiat ihan itse. Ei ole tehty kaikkea puolestamme ja autettu joka asiassa vaan päinvastoin, laitettu opettelemaan ja tekemään itse.
Jos joku tavara oli hukassa ja meni kysymään äidiltä, että missä se on, niin tuli tomera kysymys "Mihin sinä olet sen laittanut?". Sen jälkeen "Mene etsimään ja etsi niin kauan että löytyy". Jos ei tullut sanomaan ja näyttämään, että löytyi, tuli äiti katsomaan, että varmasti sitä on kuitenkin etsimässä ja sitä piti tosiaan etsiä niin kauan että löytyy ja näyttää, että mistä löytyi ja sen jälkeen kertoa, että mihin se kuuluu ja viedä se paikalleen. Tämä aivan joka asian kanssa. Mitään muuta ei saanut tehdä ennen kuin oli löytänyt sen hukassa olevan tavaran eikä itkukaan auttanut, sillä sitä tavaraa etsittiin vaikka itkien. Uutta ei myöskään tilalle saanut, jos vanha ei löytynyt.
Kyllä siinä oppi tekemään itse ja ottamaan vastuuta, kun pienestä asti vahdittiin, että tosiaan tekee sen asian. Ei todellakaan tehty kaikkea lasten puolesta ja sitten ihmetelty, kun ei ne osaa itse eikä ole yhtään omatoimisia.
Opettelimme ihan itse soittamaan lankapuhelimella ties minne, hoitamaan omat asiamme niin että itse puhuimme, ja jos unohti mennä esim. hammaslääkäriajalle, niin piti ihan itse soittaa ja pyytää anteeksi että unohti. Ei siis voinut vaan antaa olla vaan äiti tuli selän taakse kuuntelemaan, kun soitin ja pyysin anteeksi, että unohdin mennä hammaslääkäriin.
Kellotaulun opettelemiseen meillä oli sellainen kellotaulu, jossa viisareita voi liikuttaa ja vanhemmat käskivät laittaa siihen kellonajan jonka sanoivat. Tai itse piti sanoa joku kellonaika "mihin aikaan pitää nousta sängystä / olla aamiainen syöty / lähteä kouluun" ja laittaa se aika kellotauluun. Ei siis tosiaan niin, että äiti laittaa viisarit "kun viisarit on näin niin sinun pitää lähteä kouluun" vaan nimenomaan niin, että me lapset näytimme äidille, että osaamme.
Mutta jostain syystä nykyään on täysin päinvastoin. Kukaan ei enää itse tee mitään, ota vastuuta mistään eikä myöskään kasvata lapsiaan tekemään ja hoitamaan itse ja ottamaan vastuuta. Ihan sama onko nepsy vai ei, niin kukaan ei ole enää "normaali", joka osaisi itse tehdä mitään. Kaikki on muiden syytä ja muiden vastuulla.
|