Lähettäjä: Sinkku 
Päivämäärä:   17.6.26 21:20:40

Olen ollut pitkään sinkkuna. Aiemmin olin suhteessa jossa miehellä alakouluikäisiä lapsia. Siitä oppineena totesin että ei enää ikinä. Lapset on ihania, mutta ei mun pala kakkua olla "bonusvanhempi".

Nyt menin lipsumaan ja suostuin treffeille miehen kanssa jolla taas niitä kouluikäisiä lapsia. Ajatus oli vaan hurvitella, mutta tietenkin menin ja ihastuin. Mies on muuten monessa mielessä sitä mitä haluan. Meillä on sama harrastus, arvot ja hän on tosi helppoa seuraa.

En yhtään tiedä mitä tehdä. Menee tunteet ja järki sekaisin.

Lähettäjä: vanha viisaus 
Päivämäärä:   17.6.26 21:22:04

Uusperhekuviot - not even once.

Lähettäjä: Sanna Lopakka 
Päivämäärä:   17.6.26 21:32:41

Itse seurustelen tällä hetkellä miehen kanssa, jolla entuudestaan lapsia. Lpaset olivat alakouluikäisiä, kun aloimme parisuhteeseen. Ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.6.26 22:24:28

No etsiikö se mies sitten jotain äidinkorviketta? paljonko lapset on sen luona? Ole itse silloin muualla.

Lähettäjä: mun juttu 
Päivämäärä:   17.6.26 22:24:36

Ajatteleeko lapset myös niin?
Minullakin uusioperhe ja miehen mielestä ei ollut ongelmia lasten kanssa.
Lapset toista mieltä. Meni valitettavasti vuosia,että uskoin todella.
Kunpa olisin ymmärtänyt aiemmin,etten pysty olemaan mikään vaimennin pidemmän päälle heidän välissään.
Toivomalla ei asiat parantuneet.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   17.6.26 22:25:40

Otsikko; luin että mies on lapsellinen ts. käyttäytyy kuin 7 v… :)

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   17.6.26 22:54:47

Ei lapset ole välttämättä ongelma, jos mies osaa ne hoitaa. Varmista siis mm.
- Ero on hoidettu, eli lapset ja exä tietää oikeasti että on erottu ja lasten hoito yms. on järjestetty järkevästi
- mies hoitaa lapsensa itse: ruokkii, vaatettaa, siivoaa jäljet, kuskaa harrastuksiin jne... valittamatta
- mies laittaa lapsille järkevää ruokaa eivätkä lapset saa liikaa herkkuja
- mies (ja exä) osaa kasvattaa lapsia edes jollain tasolla: lapsille on järkevä ruutuaika, nukkumaanmenoaika, lapset siivoaa ikätasonsa mukaisesti, lapsilla on käytöstavat (pöytätavat, osaavat peruskohteliaisuudet yms.)
- lapsilla on ikätaso huomioiden jotain järkevää harrastusta, kavereita ja he ulkoilevat (ts. eivät ole jatkuvasti roikkumassa lahkeessa ja vinkumassa kun on tylsää)
- lapset nukkuvat omassa sängyssä ja mielellään omassa huoneessa
- lapsilla ei ole nepsy-diagnooseja tai jos on, nepsy-oireet ovat hallinnassa ja vanhemmat eivät pakene diagnoosien taakse, jos on haasteita

Jos nämä toteutuu, todennäköisesti lapsien kanssa pärjää ihan hyvin.

Lisäksi muista, että sinun ei ole pakko olla "äitipuoli" tai "bonusvanhempi". Jos lapsella on kaksi täyspäistä vanhempaa, ei siihen edes mahdu kolmatta vanhempaa joukkoon. Vanhemmat hoitavat lapsensa ja sinä voit olla vain yksi aikuinen lisää lapsen elämässä.

Itse en koskaan sano olevani bonusvanhempi, vaikka miehelläni on lapsi, asumme yhdessä ja meillä on yhteinenkin lapsi. En minä ole miehen lapsen vanhempi. Lapsella on kaksi vanhempaa ja he vastaavat lapsen kasvatuksesta yms. Minä auttelen tarpeen mukaan, mutta koen olevani lapselle ennemminkin joku täti tai kämppis kuin vanhempi. Näin tämä toimii tosi hyvin.

Lähettäjä: jej 
Päivämäärä:   17.6.26 22:59:16

Minäkin miettisin niitä lapsia. Haluavatko he elämäänsä täysin outoa ihmistä? Et kai kuvittele, että rakkauksissasi voisit muuttaa miehen kanssa yhteen ja lasten on vain sopeuduttava?

Olen itse ehjästä perheestä, mutta moni kaveri rikkonaisesta. Ja moni on sanonut, että vanhempien ero ei ollut paha asia, mutta se, miten he lapsia sen jälkeen kohtelivat, oli kaameaa. Joillakin lapset olleet lyömäaseina, toiset taas antaneet kotonaan kyläillä ketä vain ja muuttaa sinne kenen vain, kun on niin rakastunut. Ja lapset eivät voi sietää vanhempien uusia kumppaneita.

Se on kuitenkin lastenkin koti ja pitäisi ajatella ensisijaisesti niitä lapsia. He kun eivät voi päättää mistään, joten heidän mielipidettään kannattaisi kuunnella.

Voithan sinä treffailla sen miehen kanssa ja se siitä. Mutta älä kuvittelekaan tunkevasi itseäsi heidän elämäänsä sen enempää.

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   17.6.26 23:04:33

Jej: niin että jos lapset on tullut tehtyä ja sitten iskee ero niin on vaan elettävä sinkkuna loppuelämä ettei lapsille tuu paha mieli :'D

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   17.6.26 23:11:18

"Ja moni on sanonut, että vanhempien ero ei ollut paha asia, mutta se, miten he lapsia sen jälkeen kohtelivat, oli kaameaa. Joillakin lapset olleet lyömäaseina, toiset taas antaneet kotonaan kyläillä ketä vain ja muuttaa sinne kenen vain, kun on niin rakastunut. Ja lapset eivät voi sietää vanhempien uusia kumppaneita."

Minä olen vähän eri mieltä. Tai siis pointti on nimenomaan tämä _miten he lapsia sen jälkeen kohtelivat, oli kaameaa_. Tämä on se oleellinen asia. Ei ne uudet kumppanit.

Itse uskon, että toimiva parisuhde on erittäin tärkeä osa useimpien aikuisten ihmisten elämää. Useimmat ihmiset haluavat jakaa arkensa toisen aikuisen kanssa ja hyvin monelle se kumppani on myös paras kaveri. Lapsillekin tekee hyvää nähdä toimiva ja rakastava parisuhde, koska useimmat näistä lapsista tulevat sellaisen aikuisena haluamaan ja yksi merkittävä tekijä toistuvasti epäonnistuneissa parisuhteissa on se, ettei ole lapsuudessa nähnyt toimivan parisuhteen mallia.

Se vanhemman onnellisuus näkyy jaksamisena ja ilona, mikä taas näkyy suoraan lasten elämässä positiivisesti.

Ja jos lapsi on hyvin kasvatettu ja saanut tasapainoisen elämän, hän pystyy kyllä ottamaan elämäänsä uuden aikuisen.

Kun näissä uusperheissä on ongelmia, lähes aina se johtuu joko
- vanhempien kyvyttömyydestä olla vanhempia, eli lapset joutuu just välikappaleiksi riitoihin yms.
- kyvyttömyydestä kasvattaa lapsia, eli lapset kokevat epävarmuutta ja turvattomuutta rajojen ja kasvatuksen puutteen takia ja tämä voi näkyä esimerkiksi siinä, että lapsia haluaa kontrolloida vanhempiaan ja siksi lapsi vihaa uusia kumppaneita

Mikäli vanhemmat osaavat olla vanhempia, ei uusperheetkään yleensä ole ongelma.