|
Lähettäjä: Pilli
Päivämäärä: 17.6.26 09:02:25
Aaargh mä soitin eilen äidilleni, ja hän ensimmäisenä sanoi että ”juuri mietin että tämmöiseksi on elämä mennyt ettei nähdä enää juuri koskaan”. Asumme parin kilsan päässä ja näemme yleensä viikottain, nyt en ole muutamaan viikkoon käynyt kun hevonen on ollut sairaana ja illat menevät tallilla, ja lomani on vasta loppukesästä. Olemme tehneet kotona remonttia ja elämä on yhtä hullunmyllyä. Lapseni ovat kuitenkin käyneet äidin luona ihan viikottain. Sisarukseni asuvat muualla ja tapaavat äitiä pari kertaa vuodessa. Minä käyn hänelle kaupassa noin kerran viikossa ja autamme häntä todella paljon isoissa ja pienissä asioissa.
Äiti ei tule meille, hänen luokseen pitää aina mennä. Hän ei itse juurikaan soittele tai laita viestiä. Hän on minulle hyvin rakas mutta tällaista en kestä. Hänellä oli hyvin vaikea suhde omaan äitiinsä ja hän koki äitinsä aina syyllistävän, kun eivät tavanneet usein. No, tässä sitä ollaan.
Kiitos kun sain avautua.
|