|
Lähettäjä: Saimi
Päivämäärä: 16.6.26 18:08:26
Olen ollut työttämänä yli puoli vuotta ja olen niin väsynyt tähän.
Kun muut työssäkäyvät suunnittelevat kesälomiaan itse vaan koen surua.
Työttämänä olo ei ole lomaa. Se on ahdistusta rahasta, pärjäämisestä, yksinäisyydestä ja jatkuvasta työn hausta. Tulevaisuuden näkymät ovat synkät eikä edes sitä voi suunnitella.
Viikottain laitan hakemuksia.Olen päässytkin haastatteluihin joihinkin, mutta en ole tullut valituksi. Työkokemusta, koulutusta on taustalla, mutta ikä alkaa olla lähempänä 50. Se ehkä vaikuttaa kielteisiin vastauksiin.
Asunto, jota rakastan pitää laittaa myyntiin syksyllä ja en tiedä missä sitä sitten edes asuisi. En tiedä, mitä sitten koiralle tekisin, niin rakas terapeuttini, mutta millä sen elätän.
Jokainen kiitos, mutta emme valinneet sinua, on enemmän ja enemmän ikävämpää. Jopa alan epäilemään omaa osaamistani ja pysynkö edes työmarkkinoiden mukana.
Työttömyys on vähentää myös sosiaalisia kontakteja. En kehtaa tutustua uusiin ihmisiin, työstä tulee puhetta ja oma työttömyys on häpeä. Töissä käyvillä on kiire työn ja oman elämän kanssa, ei heiltä tunnu aikaa liikenevän. Työyhteisön puute on myös jossa tuntuu, että sosiaaliset taidotkin rapistuu.
|