|
Lähettäjä: iwuw
Päivämäärä: 14.6.26 14:39:54
Muistan kun olin joskus ainejärjestön vuosijuhlissa. Otin poikaystävän mukaan aveciksi. Monilla muillakin oli aveceja mukana ja sinne tosiaan oli avecillinen kutsu.
Luulin, että opiskelijaporukkamme olisi mukavaa porukkaa ja moni juhlissa oleva oli kaverini. Mieheni myös opiskeli alaamme sivuaineena, eli ei ollut kaikille outo ja hän oli sellainen, että yleensä tuli ihmisten kanssa hyvin toimeen. Harrasti myös erästä lajia ja tunsi sitäkin kautta muutaman ihmisen.
Järkytyin siitä, miten yksin tuolla juhlissa olin. Edes kaverini eivät halunneet olla kanssani tekemisissä, lähinnä moikkasivat ja sitten käänsivät selkänsä. Jopa silloin, kun olin yksin ja mieheni jossain muualla. Mieheeni ei monikaan halunnut tutustua tai olla muutenkaan tekemisissä. Kun menin juttelemaan joillekin tutuille, niin ignoorasivat täysin ja käänsivät selkänsä. Ja jos menin juttelemaan jollekin yksittäiselle, niin sellainenkin saattoi vain todeta, että menee nyt muualle. Tätä siis sekä juhlissa että jatkoilla.
Jatkoilla tanssilattialla eräs mies tanssitti erään biisin tahdissa vuorotellen hetkellisesti kaikkia naisia, mutta minut ohitti ja siirtyi suoraan seuraavaan, vaikka olin ihan siinä ringissä enkä mitenkään sen ulkopuolella. Mieheni oli muualla, eli ei siis kyse siitäkään, ettei voi koskea minuun kun mies töllää. Ja kyllä siinä muitakin varattuja tanssitettiin. Tuntui todella typerältä, kun ketään muuta ei kuitenkaan ohittanut, vain minut.
Oli todella paska olo. Olin kuin ilmaa kaikille. Lähdimme sieltä sitten kotiin.
Juhlien jälkeen seuraavalla viikolla eräs opiskelijakaveri (joka ei niissä juhlissa edes ollut!) tuli kertomaan, että oli kuullut juttuja juhlista ja todella moni oli sanonut, että minulla oli todella kaunis mekko ja se oli kaunein joka juhlissa oli. Eli kyllä minun olemassaoloni oli huomattu, kun siitä oli moni maininnut jopa niille, jotka eivät juhlissa edes olleet.
Yleensä minäkin tulen kaikkien kanssa toimeen, small talk sujuu, olen kuulemma helposti lähestyttävä. Mutta sitten kuitenkin jätetään noin pahasti ulkopuolelle.
Monet oikein nauroivat juhlien jälkeen, miten mukavaa siellä oli ollut ja jatkoillakin niin hyvä meininki. Mutta sitten kuitenkaan minua ei siihen meininkiin otettu mukaan, ei yksin eikä varsinkaan poikaystäväni kanssa, vaan ignoorattiin ihan täysin. "Et tule meidän kanssa juttelemaan", "Mene pois", "Et kyllä siihen istu", jne.
|