|
Lähettäjä: L
Päivämäärä: 13.6.26 11:24:26
Ei ole valtavan iso asia, mutta haluan purkaa ärsytystä ja samalla kysyä, jos joku olisi löytänyt puolisonsa kanssa yhteisen sävelen tässä asiassa.
Tilanne on siis se, että mies suunnittelee joskus tekemisiä itsekseen kertomatta siitä minulle, ja sitten odottaa, että osallistun lyhyellä varoitusajalla näihin juttuihin. Esimerkiksi jotkut isommat pihahommat: yhtäkkiä saattaa vaan lauantaiaamuna ilmottaa, että tänään voisi tehdä asian x, johon tarvitsee kaksi ihmistä, mennäänkö aamupalan jälkeen tekemään? Tiedän jo etukäteen, että homma ei jää x:ään, vaan teemme myös hommat y ja z, ja koko päivä menee siihen. Jos sanon ei, mies pahastuu.
Tämä on selvästi suvun tapa, koska mies itse valittaa, että hänen vanhempansa tekevät hänelle samaa. Lyhyellä varoitusajalla pitäisi pompata tekemässä milloin mitäkin askaretta. Hän ei vaan näytä tajuavan, että minulle tämä kertautuu: minun oletetaan jostain syystä lähtevän mukaan myös näihin miehen vanhempien järjestelemiin asioihin. Minulle keksivät ohjelmaa siis sekä mies että appivanhemmat.
Pahinta on se, että joskus haluaisinkin lähteä mukaan, mutta välillä minulla on joku oikea este (esim. ratsastuskisat). Sitten "oikeina vapaapäivinä" tunnen hirveää syyllisyyttä, jos en ole mukana vaan kieltäydyn lähtemästä. Joskus tämä menee meidän molempien puolelta ihan tyhmäksi kiukutteluksi: en lähde periaatteesta mukaan, jos minulle ilmoitetaan perjantai-iltana, että aamulla pitää herätä aikaisin miehen vanhempien mökkitalkoisiin, ja sitten taas mies vinkuu, kun en koskaan osallistu.
Olen tähän asti ajatellut, että onneksi mies ei sentään kutsu meille ketään kysymättä, mutta nyt sekin ilo on ohi. Vastikään hän vain ilmoitti, että muutama kaveri tulee saunomaan. Kun sitten ilmoitin vuorostani meneväni omille vanhemmilleni silloin, mies veti herneet nenään, koska oletti minun olevan myös kestitsemässä hänen kavereitaan. Minä olin aidosti hämmentynyt, koska en tajunnut, että minunkin pitää olla paikalla. Minun kaverini eivät käy meillä edes kylässä, koska en kutsu kotiin ketään, niin introvertti olen.
Kyse ei ole siitä, että minulla olisi välttämättä muutakaan aikataulutettua tekemistä silloin, kun mies näitä suunnitelmiaan ilmoittaa. Minulla on kuitenkin stressaava työ ja aikaavievä harrastus. Viikonloput ovat olleet minulle mahdollisuus rentoutua näkemättä ketään ja esim. saunoa hiljaa pitkän kaavan mukaan, jos mitään muuta ei ole. Haluaisin rehellisesti sanoen vain maata hiljaa sohvalla ja katsoa telkkaria.
Olenko itse kauhean joustamaton? Meidän suvussamme ei ole tapana pyytää apua tai tehdä asioita muutenkaan yhdessä, hyvä jos jouluna sovitaan saman pöydän ääreen, joten en oikein tiedä, olenko itse vain kasvanut kieroon enkä siksi ymmärrä. Eikä siis ole kyse siitä, että mies joutuisi tekemään minun tai sukuni puolesta yhtään mitään ja minun tulisi olla vastavuoroinen.
|