|
Lähettäjä: karviainen
Päivämäärä: 11.6.26 16:07:05
Olen kamppaillut jo jonkin aikaa kysymyksen kanssa, lopettaako ratsastus kokonaan vai ei. Innostus ja motivaatio on harrastuksesta kadonnut ja tuntuu, että rahaa menee harrastukseen ihan turhaa. Toisaalta olen miettinyt, että entä jos tämä innostuksen puute on kuitenkin osa keski-ikäisen ikäkriisiä tai vaihdevuosien mukana tuomaa yleistä ketutusta. Ja jos nyt lopetan, niin onko tämän ikäisellä enää tauon jälkeen paluuta hevosen selkään.
Tilanteeni on se, että viimeisimmän oman hevosen kuolemasta on 7 vuotta. Hevosen kuoleman jälkeen olen vuokraillut paria hevosta ja nyt viimeiset 3 vuotta käynyt ratsastuskoulussa tunneilla. Uutta hevosta en halua ja olin pitkään tyytyväinen vuokraamiseen ja ratsastustunteihin. Nyt kuitenkin on jo jonkun aikaa kaikki vaan harmittanut. Tuntuu, ettei motivaatiota jatkaa vain enää ole. Osaltaan tähän harmitukseen on vaikuttanut useamman tärkeän hevosen oireilu, sairastaminen ja lopulta kuolema. Osaltaan taas tavoitteiden puute.
Tuntuu, ettei tässä tilanteessa ole enää järkeä jatkaa, mutta en oikein tiedä mitä muutakaan tekisin. Kaikki liikunta ja harrastaminen on tällä hetkellä pakko pullaa. Salilla käyn, koska tässä iässä on vähän pakko, jos haluaa pysyä toimintakuntoisena. Olen kokeillut löytää liikunnan ja tekemisen iloa kokeilemalla uusia lajeja aina tanssista itsepuolustukseen, mutta eipä nappaa ei. Pelottaakin, että jos nyt lopetan ratsastuksen enkä löydä mitään uutta harrastusta, jämähdänkö vain sohvalle murjottamaan ja onko siitä sitten enää ylöspääsyä. Tai jos tämä on jotain vaihdevuosien mukanaan tuomaa ketutusta, löytyykö into myöhemmin uudelleen ja jos löytyy, voiko jämähtänyt ja kangistunut mummo enää kiivetä takaisin satulaan.
|