Lähettäjä: ..ff 
Päivämäärä:   7.6.26 16:57:28

Nyt somessa kohistaan siitä, että lapset tuodaan päiväkotiin koko päiväksi, vaikka vanhemmat on lomalla. "Vanhemmat haluavat omaa aikaa". Tätä puolustellaan sillä, että vanhemmat voivat olla loppu ja tarvitsevat sitä omaa aikaa. Toisaalta sitten lapsia kuormittaa olla hoidossa ja he ovat sitten aivan kiukkurähähdyksiä kotona sen ajan, mitä siellä ehtivät olla.

Lisäksi aina kun jollain on ongelmia, niin käsketään pyytää apua kavereilta ja naapureilta. Yhteiskunnalta pitäisi saada apua, muttei välttämättä saa tai ei ole varaa siihen vähäänkään. Naapurit eivät halua tutustua ja kavereita ei ole, tai käskevät ostaa palvelut tai pyytää jotakuta muuta.

Onko sinulla hyvät tukiverkot? Saatko apua kaverilta tai naapurilta kun sitä tarvitset? Tai onko sinulla varaa maksaa avusta vaikka yksityiselle palveluntarjoajalle, jos tarvitset jotain?

Aika useinhan lastenhoitoapua pyytäville ilkeillään "No miksi teit lapsia jos et jaksa niitä itse hoitaa?" vaikka tarve olisi vain parille tunnille kerran vuodessa.

Tai kun kaverilta kysyy, niin sanotaan, että "No osta se palvelu joltain".

Miten on omalla kohdallasi? Onko sinulla hyvät tukiverkot tai oletko itse tukiverkkoa kavereillesi?

Minulla oli aiemmin hyvät tukiverkot ja autoin kavereita aina kun apua pyysivät. Mutta sitten tapahtui jotain. Minut on hylätty, kukaan ei enää auta minua enkä naapureitakaan (kerrostalossa) tunne. Minuun otetaan apua vain kun joku jotain (ilmaiseksi) tarvitsee, mutta vastavuoroisuus on kadonnut kokonaan.

Lapsia ja lemmikkejä minulla ei ole, mutta muita olen kyllä auttanut omiensa hoidossa.

Lähettäjä: näin 
Päivämäärä:   7.6.26 17:15:11

Minuun otetaan apua vain kun joku jotain (ilmaiseksi) tarvitsee, mutta vastavuoroisuus on kadonnut kokonaan.

Lapsia ja lemmikkejä minulla ei ole, mutta muita olen kyllä auttanut omiensa hoidossa.

Eli en jaksa enää niin auttaa muita.

Lähettäjä: Lotus 
Päivämäärä:   7.6.26 17:18:18

Myös omat tukiverkot ovat vähän murentuneet, mutta olemme eläneet jo todella pitkään sellaista "itsekkyyden aikaa", josta Kelttikangas-Järvinen puhuu. Olen ainoa lapsi, joten vanhempani jäävät aikalailla minun harteilleni. Juttelin egyptiläisen kaverini kanssa vanhempien hoidosta ylipäätään, ja kerroin, että meillä on yleistä pistää vanhemmat vanhainkotiin ja käydä vaikka kerran viikossa moikkaamassa. Hän kertoi, että tämmönen olisi todella häpeällistä heillä. Lisäksi hänellä on paljon läheisiä sukulaisia ja hän tuntee kaikki naapurinsa. Naapurit kuulemma auttavat toisiaan, syövät usein yhdessä ja jakavat murheensa. Huonoja puolia tässä on toki se, että koko naapurusto sitten tietää kaikkien asiat ja haluaa työntää nokkansa kaikkien asioihin. Mutta ainakin on yhteisöllisyyttä eikä tällaista suomalaista draamaa, jossa vaan mökötetään. :D

Samaan aikaan moni mun tutuista on aivan yksin tässä meidän suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, eikä itsellänikään montaa luotettavaa ystävää ole. Mies on, ja hänestä on saanut tukea vaikka kuinka, mutta sairastuttuani joitakin vuosia sitten, huomasin, kuinka monet kaverit kaikkosivat. On "kavereita", jotka eivät ole vuosiin kysyneet kuulumisiani. Saattavat tulla vaikka johonkin yhteiseen grillijuhlaan, mutta siellä keskittyvät juomiseen ja samojen omien asioidensa kailottamiseen kerta toisensa jälkeen kuulematta yhtään muita.

Lapsia en ole hankkimassa tähän yhteisöön, jossa kaikki apu on ostettava kalliilla, ja naapureille on liian suuri kuormitus edes moikata ilmaiseksi. Koiran olen sentään saanut välillä kaverin luokse hoitoon, mutta koiran hoito lienee mukavinta avunantoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.6.26 17:21:17

Lapsella on kaksi sellaista kaveria, joiden vanhemmilta kysyn "hoitopaikkaa" silloin kuin olen vaikka pitkälle iltaan töissä. Pyrin jollain tavalla korvaamaan avun, vaikka eivät mitään pyydäkään.

Lähettäjä: kekko 
Päivämäärä:   7.6.26 17:26:55

Ennen ihmiset asuivat koko suku samassa talossa joten lasten kasvatus tasapuolisesti oli helpompaa. Nykyään taidetaan pyytää apua isovanhemmilta?

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   7.6.26 17:37:52

Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi, niin aika ohuet tukiverkot olisivat. Omat vanhempani varmasti hoitaisivat lapsia mielellään, mutta ainakin toistaiseksi asun aika kaukana heistä. Samoin appivanhemmat asuvat hieman kaukana. Anoppikin varmasti auttaisi mielellään, jos appiukko päästäisi hänet käymään meillä tai antaisi lasten tulla sinne. Eli senkään varaan ei kannattaisi juuri laskea.

Naapurit ovat vanhoja ihmisiä, ei heiltä kehtaisi mitään pyytää. Pari ystävää on, mutta he asuvat kaukana ja heillä kädet täynnä omien lastensa ja maatilojensa kanssa. Sisarukset eivät ole pyytäneet minulta lastenhoitoapua, joten en minäkään kehtaisi pyytää heiltä. Vanhemmat saamme varmaan hoidettua yhdessä sitten, kun aika on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.6.26 17:41:40

Tuttu asuu samassa paritalossa anoppinsa kanssa, ja valittaa kun ei saa lasta hoitoon. Anoppinsa on hyvin lapsirakas ihminen, joka hoitaisi lasta takuulla 24/7. On itse kertonut tuon, mutta koppava miniä ei anna hoitaa. Siinäpä järjestää sitten.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   7.6.26 20:04:43

Oli aika heikot kun lapset pieniä. Oma äiti joka oli onnessaan kun tuli mummuksi ja asui sopivan lähellä kuoli kun nuorimmainen oli puolivuotias. Oli sentään pari paikkaa johon joskus saattoi viedä muutamaksi tunniksi mutta eihän me kahdestaan miehen kanssa paljon missään käyty.

Lähettäjä: zz 
Päivämäärä:   7.6.26 21:48:35

Minun ja mieheni molemmat vanhemmat asuu suht lähellä, samoin miehen sisko ja minun toinen sisko asuu kanssa 15km säteellä. Eli esim lasten kanssa löytyy apua ja se on toki vastavuoroista, eli sisarusten lapset on sitten välillä myös meillä ja isovanhempien apu on kyllä korvaamatonta ja sitten vastavuoroisesti ollaan huolehdittu että talot näyttää asutuilta kun ovat reissussa (kastellaan kukat, leikataan nurmikot, tehdään lumityöt jne).

Ja hevosten osalta löytyy tallikaverit joilta saa apua lomien ajaksi jne ja sitten vastavuoroisesti myös toisinpäin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.6.26 22:08:00

Ei ole ketään, kenelle saataisiin kolme lastamme hoitoon. Joku voi joskus olla jollain kaverilla kylässä, mutta muut on sitten aina kotona. Isäni ja anoppini voivat vahtia, mutta heidän vahtimistaan täytyy vahtia. He voivat hoitaa lapsia siinä iässä, kun pärjäävät ilman vahtimista. On kyllä kiva, kun touhuavat lasten kanssa, mutta yksin ei heidän kanssaan voi jättää. Äitini kanssa ei olla väleissä enää. Silloin kun meillä oli vain kaksi lasta ja välit oli kunnossa, niin hoiti korkeintaan yhtä kerrallaan. Eli miehen kanssa kahdestaan hoidetaan lapset. Kahdestaan ei päästä mihinkään, mutta yksin pääsemme.

Lähettäjä: Miina 
Päivämäärä:   7.6.26 22:11:03

Mun vanhemmat on vanhoja ja veljen terveys huono.
Miehen vanhemmat eläkkeellä ja auttavat jos meillä on joku meno (hammaslääkäri, hieroja ym) ja vanhempi lapsi on meidän loman alkuun asti heillä hoidossa 1pv/ viikko. Eli saadaan tärkeää apua heiltä. Mutta eivät hoida, että saataisiin joskus olla miehen kanssa kahdestaan, kyllä näinkin pärjää, mutta kaipaan edes yhtä päivää mieheni kanssa.
Harmittaa että oli nuori ja itsekäs kun veljen lapsi oli pieni ja hän oli yksinhuoltaja. En silloin tajunnut että hän olisi varmasti kaivannut apua. Olen kyllä hoitanut lasta, mutta en tarpeeksi.
Itse olen aina valmis auttamaan, joidenkin kanssa se sitten menee siihen että kelpaan vain auttajaksi. Harmittaa monesti, että suomessa on tällainen ei niin yhteisöllinen kulttuuri....

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   8.6.26 02:34:03

Ei ole lapsia, mutta kyllä kaveriporukalla aina autellaan puolin ja toisin. Löytyy kasvien kastelijaa, koirien hoitajaa, muuttoapua, apua juhlavalmisteluihin, paku lainaan yms. Vastavuoroisuutta on, eli vastaavasti autetaan toisia myös, eikä vain oleteta saavansa apua aina, kun pyytää.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   8.6.26 07:09:44

Naapuriapu eläinten hoitoon ja sitten toisinpäin olen autellut kantoapuna ja kuskina.Turvaverkoista kannattaa pitää huolta ja omista rajoista myös.

Lähettäjä: Rt 
Päivämäärä:   8.6.26 07:49:09

Minulla on kaksi lasta. Oma äitini oli suurena äapyna eläessään, mutta kuoli aika pian mummoksi tultuaan. Samoin appiukko auttoi paljon, mutta hänkin on jo menehtynyt. Jäljelle jääneistä on apua, jos on aivan pakottava tarve. Oma isäni keskittyy lähinnä nauttimaan elämästään, ja anoppi taas uhriutumaan kaikesta. Välillä olen miettinyt, miksi meillä olisi velvollisuus auttaa sitten, kun he sitä suuremmissa määrin alkavat tarvitsemaan, kun eivät hekään ole meitä liiemmälti auttaneet tai edes olleet meidän tai lastenlasten elämästä kiinnostuneita? Mielestäni tässä kohtaa sitä niittää, mitä kylvää. He ovat siis edelleen varsin hyväkuntoisia, kaikki muu on vain tärkeämpää. Isäni käy ehkä kerran vuodessa jossain metsäretkellä lasten kanssa, silloin kun itselleen sopii, anoppi kuljettaa jonnekin muutaman kerran vuodessa jos on aivan pakkotilanne, muun ajan keskittyy arvostelemaan miniöitään.

Lähettäjä: anette 
Päivämäärä:   8.6.26 09:32:47

Mulla ei ole lapsia, mutta on paljon eläimiä ja kun jäin sinkuksi yksin niitä hoitamaan, on turvaverkkojen tärkeys korostunut. En pääsisi koskaan mihinkään kotoa, ellen olisi luonut sitä turvaverkkoa. Mulla on pari kaveria joita pyrin auttamaan aina jos he tarvitsevat, ihan missä vaan asiassa. Ja voin luottaa että saan heiltä apua jos tarvitsen. Sitten mulla on naapurustosta yksi näppärä teini, jolle maksan avusta kun sitä tarvitsen. Lompsa kestää kyllä muutaman kympin maksaa eläinten vuorokauden hoidosta.
Pyrin käyttämään näitä apuja niin harvoin kun mahdollista (ts. en juuri huvikseen reissaile), ja käytän myös vuorotellen heitä. Näin yritän varmistaa että silloin kun tarvitsen, saan edes jonkun. Ja yhdelle tulee vain 1-2 hoitokertaa vuodessa.