|
Lähettäjä: Kitty
Päivämäärä: 2.6.26 07:31:27
Aika henkilökohtaisia tuntuu olevan toimivat keinot. Minulla itselläni on puhelimeen tallennettuna pari sellaista hyvin paljon yksityiskohtia ja tapahtumia sisältävää musiikkivideota, mitä alan katsomaan kun tunnen paniikin iskevän. Yritän keskittyä jokaiseen yksityiskohtaan. Musiikki ylipäätään on minulle hyvä apukeino, sopiva biisi voi vaikuttaa minulle merkittävästi omaan olooni.
Myös mieheni on aina loistava apu, jos on lähellä (hän osaa lukea minusta jo ennakolta merkkejä, vaikka yrittäisin ne salata tai en itse ihan edes huomaisi mihin ollaan menossa, usein hän saa tilanteen poikki jo ennen sen alkamista), hänellä on loistava kyky saada minut rauhoittumaan. Yhden ystävän kanssa on myös sopimus, että hänelle saa aina laittaa viestiä tai soittaa, jos tilanne alkaa eskaloitua. Häpeän paniikkikohtauksiani paljon etten haluaisi koskaan näyttäytyä kenellekkään muulle niiden vaikutuksen alaisena, mutta nuo kaksi tärkeää henkilöä elämässäni kuitenkin tietävät tilanteen ja haluavat auttaa. Siitä olen kyllä todella kiitollinen!
Minua aittaa myös se, että jos vaan olen kotona niin vaihdan heti ekojen tuntemusten tultua mahdollisimman löysät vaatteet päälleni, paras on esim joku iso huppari tai miehen t-paita. Myös painopeitto auttaa minua, jos on mahdollista mennä hetkeksi sen alle.
Minulla paniikkikohtaukset liittyy aina häiriintyneen kehonkuvani aiheuttamaan ahdistukseen (syömishäiriö). Joskus pahimmillaan esim oman peilikuvan näkeminen tai ihan vaikka oman heijastuksen näkeminen jostain lasipinnnasta voi aikaansaada paniikkikohtauksen, joskus myös ruokailun jälkeen yhtäkkiä saatan tuntea lihoneeni kymmeniä kiloja ja se tunne eskaloituu paniikkikohtaukseen. Siksi esim suihku tai hikiliikunta ei minulla auta, vaan päinvastoin ne pahentaa tilannetta.
Onneksi nykyään paniikki iskee aivan todella harvoin ja olen aina kohtauksessa päässyt jonnekin niin piiloon niin, ettei kukaan noita paria yllä mainittua henkilöä ole minua paniikkikohtauksessa nähnyt. Mutta toisinaan edelleen ne yllättää silloin tällöin.
|