Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.6.26 10:55:04

Onko joku muu samassa tilanteessa? Ja kokee sen häiritseväksi?

Puolisollani ei siis ole kavereita. Harrastuskavereita löytyy ja heihin pitää yhteyttä harrastukseen liittyvissä asioissa mutta ei keskustele heidän kanssaan mistään muusta kuin harrastuksesta tai tapaile muuta kuin harrastuksen merkeissä.
Töitä tekee lähinnä yksin, joten sielläkään ei tapaa ketään.

Mies on innokas keskustelemaan politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista, jotka eivät itseäni kiinnosta niin paljoa, että osaisin tai jaksaisin keskustella niistä. Olisi kiva, jos miehellä olisi jotakin kavereita joiden kanssa keskustella häntä kiinnostavista asioista tai muuten vaan jakaa elämästään asioita.

Minusta tuntuu jotenkin hirveän raskaalta olla vastuussa koko hänen sosiaalisesta elämästään vaille puolisoni ei näe ongelmaa. Hän ei ilmeisesti koe häiritsevänä, että hänellä ei ole ketään kenelle soittaa (ellei liity harrastukseensa) tai kenen kanssa tehdä jotain. Me sitten käymme yhdessä tekemässä asoita ja tämän lisäksi minulla on itselläni vilkas sosiaalinen elämä, joten jatkuvasti tuntuu että pitäisi olla joko kavereiden kanssa tekemässä asioita tai sitten viihdyttämässä miestä.

Hänellä on kyllä ollut ihmisiä, jotka yrittävät pitää yhteyttä häneen myös muuten kuin vain ”asiasta”. Puolisoni on fiksu ja mukava, mutta ei kovin sosiaalisesti lahjakas tai ulospäinsuuntautunut. En tiedä miksi hänelle on vaikeaa tarttua tilaisuuksiin ja pitää ihmisiin itse yhteyttä. Minun mukana hän voi kyllä tulla ihan mihin vaan eikä ole sillä tavalla epäsosiaalinen mutta raskasta olla miehen sosiaalisesta elämästä vastuussa.
Ja toisaalta minulla on usein huono omatunto, kun en kaikkialle voi raahata puolisoa mukaan.

Olen puhunut asiasta monta kertaa eikä mies oikein ole innokas keskustelemaan asiasta. Olemme keski-ikäisiä
joten voiko mies enää kyetä muuttamaan elämäänsä?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.6.26 11:06:25

Niin?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.6.26 11:09:07

Edellinen viiva on ilmeisesti lukutaidoton?

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   1.6.26 11:09:46

Valittaako mies siis asiasta? Onko hän jatkuvasti vaatimassa sinulta lisää aikaa ja yhdessä olemista? Jos miehellä itsellään on asiassa ongelma, silloin kannattaa suoraan sanoa että et halua olla hänen viihdekeskuksensa koko ajan ja keskustella että mitkä teillä kummallakin on odotukset yhtyeisen ajan suhteen parisuhteessa.

Jos taas mies on itse tyytyväinen tilanteeseen eikä vaadi sinulta mitään, kannattaa miettiä mistä oma tarpeesi muuttaa miestä enemmän omanlaiseksesi kumpuaa, miksi et voi antaa miehen vaan olla. Mikä sinussa aiheuttaa sen tunteen että mies kaipaa lisää seuraa jos mies itse on sitä mieltä että näin on hyvä

Lähettäjä: ......... 
Päivämäärä:   1.6.26 11:10:26

Meillä on toisin päin. Minä oon se jolla on tuttuja, mutta kavereita ei oikein.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   1.6.26 11:12:05

Minä olen kuin miehesi. Harrastuspiireissä on toki tuttuja, joiden kanssa voimme puhua harrastukseen liittyvistä asioista, mutta ystäviä minulla ei oikein ole. Esim. Horse Show’hun ei ole tullut lähdettyä moneen vuoteen, kun ei ole ketään kenen kanssa mennä. Yksi kaveri minulla on, tavataan ehkä pari kertaa vuodessa. Emme kuitenkaan harrasta samoja asioita, olemme lapsuudesta saakka kavereita ja luultavasti vain siksi edes yhteyksissä.

Sellaisen vinkin annan, että tilanteen vähättely suoraan miehelle ei ainakaan auta. Oma mieheni hieman ihmettelee, miksen mene joihinkin minua kiinnostaviin tapahtumiin "kavereiden kanssa" eikä selvästi sisäistä, että minulla EI OLE niitä kavereita. Sitten seuraava ääripää on se, että mies yrittää maanitella minua mukaan oman kaveriporukkansa juttuihin, joihin en halua.

Sanoisin, että mene miehen mukana/ota hänet mukaan niihin asioihin, mitkä sinua kiinnostavat, mutta älä kanna hirvittävää stressiä siitä että mies pitää raahata mukaan joka paikkaan. Hänkin on ehkä ihan helpottunut, jos ei tunne osallistumispakkoa kaikkeen.

Lähettäjä: Minni 
Päivämäärä:   1.6.26 11:14:32

Miksi sinusta tuntuu, että olisit vastuussa miehen sosiaalisesta elämästä? Onko hän pyytänyt tai vaatinut sinulta sellaista?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.26 11:16:28

Minusta tuo on ihan normitilanne. Miehesi viihtyy näin. En ehkä ottaisi taakkaa siitä, että häntä pitää erityisesti viihdyttää, toki huomioiminen on aina tärkeää mutta hän tuntuu viihtyvän itsekseenkin?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.6.26 11:17:36

Pop:
Mies ei varsinaisesti ”valita”, mutta huomaan muista eleistä että tykkäisi jos tekisin hänen kanssaan enemmän asioita.
toivoisi esimerkiksi että lähdettäisiin kesällä useammalle festareille mutta on vaikea järjestää elämä (kotieläimet) niin, että kumpikin pääsee lähtemään ja toisaalta taas oma jaksaminen ei ehkä riitä kaikkeen. Kavereiden kanssa olen luvannut kiertää useimmat enkä voi ottaa miestä mukaan näihin naisporukan reissuihin.

Ja hänellä tuntuu olevan tarve keskustella tekniikasta ja politiikasta enkä minä niistä mitään osaa keskustella. Tai edes halua? En minäkään puhu miehelle kosmetiikasta ja muodista, koska tiedän ettei se häntä kiinnosta vaan olen etsinyt seuraa, jota se kiinnostaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.6.26 11:20:24

Ja siis mies ei ole sillä tavalla epäsosiaalinen, ettei halua lähteä mihinkään vaan nimenomaan tykkää, jos lähdemme yhdessä vaikkapa minun tuttavieni järjestämiin juttuihin tai johonkin hevosihmisten tapahtumiin. Mutta se on aina minun oltava mukana, jotta mihinkään mennään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.6.26 11:22:07

Ja tuntuu välillä pahalta, että itse hyppään riennoissa ja mies hoitaa tätä isoksi kasvanutta elikkolaumaa kotosalla. Vaikka yhdessä nekin ollaan hankittu, mutta silti. Enkä voi koskaan vastavuoroisesti jäädä itse kotiin kun mies lähtee johonkin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   1.6.26 11:31:48

Tuskin ne kaverit muuttaisivat tilannetta. Mies haluaa niille festareille sinun kanssasi, ei kavereiden.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   1.6.26 11:39:52

Aikuinen mies -miten ihmeessä olet vastuussa hänen sosiaalisesta elämästä ? Anna hänen tehdä niinkuin haluaa.

Lähettäjä: ht-lady 
Päivämäärä:   1.6.26 11:48:45

Lapikasta.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   1.6.26 11:52:30

"Mies ei varsinaisesti ”valita”, mutta huomaan muista eleistä että tykkäisi jos tekisin hänen kanssaan enemmän asioita.
toivoisi esimerkiksi että lähdettäisiin kesällä useammalle festareille mutta on vaikea järjestää elämä (kotieläimet) niin, että kumpikin pääsee lähtemään ja toisaalta taas oma jaksaminen ei ehkä riitä kaikkeen. Kavereiden kanssa olen luvannut kiertää useimmat enkä voi ottaa miestä mukaan näihin naisporukan reissuihin."

Tästä herää ennemminkin sellainen ajatus, että itse laitat ne kaveriporukan riennot parisuhteen edelle. Sinä ramppaat kavereiden kanssa useamman kerran kesässä ja mies hoitaa sillä välin eläimet. Ei kuulosta ihan tasapuoliselta. Eikö ensin pitäisi lyödä suunnitelmat lukkoon sen oman puolison kanssa?

Luultavasti tosin heijastelen tähän oman parisuhteeni kipupisteitä. Lievästi ketutti yrittää suunnitella kesälomareissua miehen kanssa, jonka ainoa panos asiaan oli, että ehkä yhtenä viikonloppuna voisi käydä Pertsan porukoiden mökillä, kun mökki on silloin Pertsan käytössä. Olen vähän sitä mieltä, että tässä iässä hommataan omia mökkejä sen oman puolison/perheen kanssa eikä luuhata kavereiden sukumökkien nurkissa. Ehkä miehesi ajattelee salaa samoin?

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   1.6.26 11:57:09

Älä ota asiasta ongelmaa miehen puolesta.
Tee niitä asioita silti mitä itse haluat tehdä.
Älä lähde jos et jaksa / halua jonnekin lähteä ja selitä se miehelle. Sano ettet jaksa lähteä mutta on enemmän kuin ok että menee jonkun muun kanssa.

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   1.6.26 12:22:24

Tässä on tosiaan nyt kaksi täysin eri mahdollisuutta: kaipaako mies seuraa ylipäätään vai nimenomaan sinun (kumppanin) seuraa? Asiasta kannattaa keskustella siltä kannalta. Ja jos se on nimenomaan sinun seurasi (mikä luonnollista on parisuhteessa) sitten pitäisi keskustella teidän parisuhteesta ja kummankin tarpeista siinä ja mieluiten löytää se kultainen keskitie joka sopii molemmille. On ikävää olla se osapuoli joka katsoo kun toinen tekee kaikkea kavereiden kanssa niin että parisuhde jää ihan toiselle sijalle mutta yhtä ikävä on toki olla se osapuoli josta tuntuu että mitään omaa ei voi olla kun aina pitäisi olla puolison kanssa.

Siitä olen kyllä vähän erimieltä etteikö parisuhteessa voisi keskustella myös asioista jotka ei toista niin kovasti kiinnosta. Meillä mies puhuu tietokoneista ja peleistä jotka itseä ei kiinnosta pätkän vertaa itsessään mutta minua kiinnostaa se miehen into niihin. Vähitellen itsekin on oppinut sen verran että pysyy kärryillä vähän enemmän että mikä on mitäkin. Vastaavasti minä puhun miehelle hevosjutuista ja tallin asioista vaikka se ei yhtään ole miehelle oma juttu. Ja tietenkään ei koko ajan olla paahtavassa vain omista asioista mutta kyllä ne on jatkuvasti keskustelussa mukana. Voisiko miehelläkin puhumisen tarve liittyä enemmän toiveeseen että sinä huomioit kuin itse aiheeseen?

Lähettäjä: pun.sin.mustekala 
Päivämäärä:   1.6.26 12:48:30

Meillä näin :

Minulla ei ole yhtäkään ainutta kaveria, eikä ystävää. Kaksi sydänystävää oli, mutta heistä ei ole kuulunut enää vuosiin mitään. Itse en jaksa olla aina se, joka heille laittaa viestiä, taikka soittaa. Ja yleensä, jos olen itse heille soittanut, heillä on ollut muuta tekemistä, eivätkä he ole joutaneet juttelemaan kanssani. Molemmat perheellisiä. Toinen asuu n. 600km päässä ja toinen asuu n. 300km päässä. Molempiin matka ei ole pitkä, mutta toisaalta turha olla menossa kylään, kun ei heistä ole kuulunut tosiaankaan moneen vuoteen mitään.

Miehelläkään ei ole yhtäkään ainutta kaveria, eikä ystävää.

Olemme toisaalta tyytyväisiä näin.

Toisaalta kaipaisin ystävää / kaveria, toisaalta taas en.

Laitetaan näin :

miksi kyllä? - olisihan se kiva, että olisi ystäviä / kavereita, joiden kanssa nähdä ja viettää aikaa, kuin vain olla tuon puolison kanssa (toki viihdyn puolison kanssa, joten siitä ei ole kyse).

miksi ei? - on niin paljon selkäänpuukottajia ollut elämässä, joten toisaalta siksi taas ei. en halua, että omasta elämästäni lähtee perättömiä asioita eteenpäin.

Minulla oli n. 4 - 6 vuotta sitten 2 kaveria. Toisen kanssa olin enemmän tekemisissä, kuin toisen kanssa, vaikka asuimmekin samalla paikkakunnalla. Toinen oli kiusaaja ja toinen taas juorusi kaikki sanomiseni tälle toiselle (olivat siis myös keskenäänkin kavereita). En todellakaan halua tällaisia ihmisiä elämääni.

Lähettäjä: Fidduiluaosaamuija 
Päivämäärä:   1.6.26 12:51:05

Pertsa eikä moni Kilu pierasekkaa ilma lupaa, lammikko-kappale äijää kiduttaa, kuka sanoi, ettei ämmät osaa olla niin fidu ilkeitä..kuulehan tuon seinän takaa..se vaan ei oo fyysist vaan psykoo.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   1.6.26 16:30:36

Mulla ei ole kavereita enkä kaipaa sellaisia. Töissä on työkaverit ja siinäpä se. Kerta vuoteen köyn työpaikan pippaloissa ja siinä on mun sosiaalinen elämä. En myöskään pidä yhteyttä sukulaisiin. Tiedostan, että tämä voisi puolisolle olla isokin ongelma, mutta nykyiselle ei onneksi ole.

Kommentoin eilen muistaakseni onnellisuutta käsittelevään topiciin, että ihmisiä on kahta lajia: niitä joille onni tulee ulkoa päin ja niitä, joille se tulee sisältä.

Lähettäjä: ninni 
Päivämäärä:   1.6.26 20:22:18

Mulla on kavereita mutta en heitä kaipaa. Kuulostipa kamalalta :D Töissä pitää olla päivittäin sosiaalinen, se riittää. Olen introvertti ja vapaa-ajalla nautin yksinolosta. En näe sukulaisianikaan. Perheenä vietetään toki jonkin verran aikaa, lapsen kanssa olen paljon ja lapsi viettää aikaa välillä mummin kanssa. Mieskään ei ole mulle mikään "paras kaveri", hän on puoliso ja kummallakin omat mielenkiinnon kohteet. En jaksa myöskään mitään lörpöttelypuheluita, soitan jos on asiaa. Yhdelle ystävälle olen suoraan sanonut että minä en aloitteita ns. turhiin puheluihin tee, jos haluaa säännöllisesti soitella niin myös se soittaminen on hänen vastuulla. Lähtökohtaisesti vastaan puheluun kyllä. Kerta vuoteen firman juhlat, ehkä kerta vuoteen ystävien kanssa illan istujaiset ja siinä se - en kaipaa muuta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.26 08:41:35

Miksi niitä kaverita pitäisi olla jos mies ei koe sitä ongelmaksi?
Ei minunkaan miehellä ole erityisiä kavereita eikä minulla itsellänikään.
Minua ainakin välillä väsyttää toiset ihmiset, oma puoliso on paras kaveri ja meille molemmille riittää kuin tuttuja näkee töissä, kyläillessä tai harrastuksen parissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.26 10:00:38

Jos miehelle on ongelmaa se, että ette tee tarpeeksi asioita yhdessä, eikä hän haluaisikaan kavereita, teillä on parisuhdekeskustelun paikka.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   4.6.26 19:41:01

Tunnen aika paljonkin tuollaisia miehiä ja se ei ole yhdellekään mikään ongelma eivätkä "kavereiden puutteen vuoksi" halua olla naisensa kanssa vaan juuri siksi kun haluavat olla ja tehdä naisensa kanssa ! Sitähän moni näitä hötön ketjuja lukiessa kaipaisi... ja itse asiassa tällaiset miehet kun yhtään paremmin tuntee niin kyllä niiden harrastus- ja työkavereiden kanssa jutellaan ja voidaan jutella kaikkea muutakin eli olla ihan oikeita kavereita, jopa ystäviä ! miehellä se ei vaan aina tarkoita jatkuvaa soittelua tai tapaamista muissa ympyröissä. Ehkä sinulle sitten taas parisuhde olisi enemmän osa-aikainen ja haluat viettää enemmän aikaa niissä tyttöporukoissa kuin miehesi kanssa. Kummassakaan ei ole vikaa, mutta selvä kohtaanto-ongelma siitä mitä parisuhteelta haluatte.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   5.6.26 07:42:26

"Miksi sinusta tuntuu, että olisit vastuussa miehen sosiaalisesta elämästä? Onko hän pyytänyt tai vaatinut sinulta sellaista?"

-Tämä.

Jos mies haluaa enemmän huomiota ja ajan viettämistä sinulta, niin kaverit ei korvaisi juuri kumppanin seuran ja huomion puutetta. Hän ehkä kokee jäävänsä kavereidesi varjoon?

"jatkuvasti tuntuu että pitäisi olla joko kavereiden kanssa tekemässä asioita tai sitten viihdyttämässä miestä."

-Koetko myös kavereidesi suhteen, että joudut heitä miellyttääksesi tapaamaan useammin kuin jaksaisit?

Sinulla voi olla korostunut sosiaalisen hyväksynnän tarve. Sinulle on erityisen tärkeää, että on paljon hyviä ystäviä ja kavereita. Koetko ehkä myös, että miehesi on jotenkin epäonnistunut, kun ei ylläpidä aktiivista sosiaalista elämää? Nuorena tuo on hyvin yleistä, että sosiaalinen status määrittää oman arvon kokemusta ja osalla ihmisitä nuorena omaksuttu ajatus- ja toimintamalli jatkuu hyvin pitkälle myöhempiin ikävaiheisiin. Isolla osalla ihmisistä kuitenkin iskee keski-ikään mennessä ruuhkavuosiuupumus, joka karsii sosiaalisuuden priorisoinnin. Ei koeta enää ollenkaan samalla tavalla ongelmaksi kavereiden puutetta, kun ei ole energiaa ja aikaa ylimääräiseen ajanviettoon niiden kanssa, eikä elämän vakiinnuttua ole niin paljon pähkäiltäviä uusia tilanteita kuin nuorena.

Miehille vaikuttaa olevan tyypillistä pitää yhteyttä konkreettisen tekemisen kautta ja keskustelujakin käydään vain sen varsinaisen tekemisen ympärillä, vaikka sitten saatetaan puhua hyvinkin syvällisiä ja henkilökohtaisia. Jos ei ole tilaisuutta tehdä, ei ole myöskään luontevaa tapaa pitää yhteyttä. Aloittajan miehellä on harrastus ja siellä kavereita, niin siinä on jo paljon sosiaalista elämää keski-ikäselle.