Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.5.26 22:41:18

Ottaisitteko pentua yhdistelmästä, jossa sukusiitosprosentti 3,13 % (laskettu neljän sukupolven mukaan)? Käytännössä pennun isänemänisä ja emänemänisä ovat siis sama koira.

Lähettäjä: :- 
Päivämäärä:   31.5.26 22:43:25

Voisin ottaa, mutta vaatisin kasvattajalta hyviä perusteluja, miksi sinne on lähdetty linjaamaan ulkosiitoksen sijaan.

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   31.5.26 22:46:05

En. Omassa rodussa ollaan pääasiassa nollassa, niin en näkisi mitään syytä ottaa yli 3%

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.5.26 22:49:44

Helposti, jos tuntisin ko. linjatun koiran ja tietäisin siitä tarpeeksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.5.26 22:51:21

* lis tuohon ylempään, että enemmän kiinnostaa se pidemmän sukutaulun linjailu - jos se on 6-8 polvea yhtä siksakkia niin jäisi välistä, jos taas tuota yhtä lähelle linjattua lukuunottamatta muuten kohtuullisen auki niin sitten, helposti.
Joka rodussa varmaan eri juttunsa.

Lähettäjä: ~*~ 
Päivämäärä:   1.6.26 03:53:15

Meillä on noilla prosenteilla ja ymmärrän ihan hyvin mitä linjasiitoksella on haettu. Ei käynyt mielessäkään jättää pentu ottamatta.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   1.6.26 12:02:27

Tietysti voisin, jos sukutaulu muuten miellyttää ja tämä koira, mihin on linjattu (kohtuullisen kaukaa), on mielestäni sellainen, jonka ominaisuuksia koiralleni haluaisin ja on niitä periyttänyt. Tämä tietysti edellyttää, että tuntee ko. rodun ja suvut hyvin.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   1.6.26 12:56:06

No voisin ihan hyvin ottaa. En ymmärrä, miksi tämä olisi este. Jos siis pitäisin suvusta ja linjauksesta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.26 15:41:52

Kannattaa vilkaista hevosten sukutauluja, joku 3% ei ole yhtään mitään.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   1.6.26 15:56:15

Voisin ottaa, mutta pitäisi tuntea suku mitä linjattu.

Tuttavapiirissä om ollut koiria kovillakin sukusiitosprosenteilla, 15.14%. Ja tiedän pentueen 25%, mutta en tiedä ihan tarkkaan miten niiden terveys ym oli.

Tuttu koitti tuota 15% astuttaakkin, mutta se ei tiinehtynyt. Toinen saman pentueen koira jätti jälkeläisiä, mulla oli itsellänikin koira tuosta alenevassa polvessa.

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   1.6.26 16:06:04

Voisin ottaa. Kuten yllä todettu, hevosilla tuo on arkipäivää.

Mulla on ollut koira jonka isä ja emänisä oli sama koira. Tämä oli huonosta kodista pelastettu aikuinen eli ei mikään ns suunniteltu ja etsitty pentu. Ja tämä oli aikaan ennen nettiä, joten en asiaa kaivellut, en tainnut niitä papereita koskaan edes pahemmin katsoa. Jälkeenpäin olen käynyt katsomassa kiinnostuksesta kasvattajan tekemisiä, lähinnä siis kun innostuin näyttelyistä, rotujärjestön toiminnasta ja jalostuksestakin (itse en kasvata enkä aio kasvattaa). Oli kyllä järkyn näköistä tekemistä, oikein kunnon pentutehtailua eikä ole kyllä menestynytkään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.26 16:23:32

"Ja tiedän pentueen 25%, mutta en tiedä ihan tarkkaan miten niiden terveys ym oli."

Omassa rodussa oli yksi. Aika nuorina niistä iso osa meni monttuun syöpien yms. takia.

Se, että korkeat ss% ovat hevosilla normaalia ei tarkoita sitä, etteikö se voisi aiheuttaa ongelmia. 3% ei ole mikään mahdoton vielä, ja hyvästä yhdistelmästä voisin kyllä harkiten pennun tuolla prosentilla vielä ottaa. Mutta kyllähän se sairauksien riskiä lisää mitä suurempi ss% on. Tästä oli muistaakseni joku tutkimuskin, jossa oli selvitetty ihan rajat sille missä vaiheessa alkaa tulla ongelmia. Muistelisin että sen tutkimuksenkin mukaan 3% oli vielä ihan ok lukema.

Lähettäjä: j 
Päivämäärä:   1.6.26 16:48:12

Jotkut vastaajista ovat näemmä nukkuneet biologian tunneilla. Hevosia ei voi käyttää vertailukohtana koiran sukusiitosastetta miettiessä. Eri laji, eri kromosomimäärät jne. Kappas kun kukaan ei verrannut banaanikärpäsen sukusiitokseen.

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   1.6.26 17:08:22

No niin on nimimerkki j nukkunut. On kuitenkin eri asia jos verrataan kahta nisäkästä keskenään kuin joku banaanikärpänen joka on melkoisen kaukana nisäkkäistä.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   1.6.26 18:03:16

Monella rotukoiralla se 3% on todella paljon kun ottaa huomioon että koirien todellinen sukusiitosprosentti vastaa monessa rodussa jo serkusten tai siskosten risteyttämistä vaikka muutaman sukupolven perusteella olisi lähellä nollaa..

Lähettäjä: antiviiva 
Päivämäärä:   1.6.26 18:32:28

Katsoisin sukusiitosprosentin ohella myös sukukatokerrointa. Lisäksi tämä on erittäin hyvä huomio:

”Monella rotukoiralla se 3% on todella paljon kun ottaa huomioon että koirien todellinen sukusiitosprosentti vastaa monessa rodussa jo serkusten tai siskosten risteyttämistä vaikka muutaman sukupolven perusteella olisi lähellä nollaa..”

Sukutaulun perusteella laskettu sukusiitosprosentti jää ymmärtääkseni aina selvästi alhaisemmaksi kuin DNA:n avulla määritetty todellinen sukusiitosaste. Koirarotujen todelliset sukusiitosasteet on tosiaan aika karuja…

Lähettäjä: mietin 
Päivämäärä:   1.6.26 19:00:28

"Hevosia ei voi käyttää vertailukohtana koiran sukusiitosastetta miettiessä. Eri laji, eri kromosomimäärät jne."

Onko ss sitten haitallisempaa koirille kuin hevosille?

Lähettäjä: Kromo 
Päivämäärä:   1.6.26 21:19:53

Koirilla on 78 kromosomia, hevosilla 64 (sukusoluissa tietysti 39 ja 32). Joten koiralla sukusiitos hitusen vähemmän riskialtista, koska jälkeläisen todennäköisyys periä esim. sama peittyvästi periytyvä haitallinen geeni molemmilta vanhemmilta on hieman pienempi.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   1.6.26 21:41:17

Sukusiitosprosentti ei automaattisesti tiedä ongelmia. Toki se kaventaa geenipohjaa.
Omalla ekalla rotukoirallani se oli 19,53. Se on ollut mun tervein ja pitkäikäisin koira. Luonnekin oli täydellinen. Ongelmana tuon sukuisissa koirissa oli, että narttuja jäi paljon tyhjiksi.
Aloittajan tapauksessa katsoisin millainen koira se on/oli mihin linjaus on tehty.

Lähettäjä: +++ 
Päivämäärä:   1.6.26 21:45:17

Minä ostin pennun, jonka 8 sp:n sukusiitos on 5,48% ja 4 sp:n 4,69%. Kasvattaja perusteli, miksi halusi linjata omaa koirasukuaan. Oli seitsemän pentua, jotka ovat nyt 10-vuotiaita. Kaikki edelleen elossa, terveystutkimustulokset ok ja erittäin sosiaaliset luonteet. Kasvattaja tunsi oman koirasukunsa ja uskalsi ottaa riskin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.26 22:25:27


""Hevosia ei voi käyttää vertailukohtana koiran sukusiitosastetta miettiessä. Eri laji, eri kromosomimäärät jne."

Onko ss sitten haitallisempaa koirille kuin hevosille?"

Kusessa ne on suomenhevosetkin, puoliveriset ei koska niillä voidaan aina mennä ulos jos tulee ongelmia. Suljetuissa roduissa, kuten käytännössä lähes kaikilla rotukoirilla (ja suomenhevosilla), se on siksi "haitallisempaa" kuin puoliverisellä.

+++:n pennulla on ollut rotukoiramittarilla varsin maltilliset prosentit, eli siellä on tausta ollut ns. auki vaikka lähellä on linjattu yhteen yksilöön.

Suljetuissa populaatioissa se ALC on paljon merkityksellisempi kuin COI.

Lähettäjä: +++ 
Päivämäärä:   1.6.26 22:37:48

Jos eri rotujen sukusiittoisuus kiinnostaa, lukekaa tämä artikkeli:
https://yle.fi/a/74-20093274

"Yli puolet kahdestakymmenestä Suomen suosituimmasta koirarodusta on niin sisäsiittoisia, että niiden vanhemmat ovat keskimäärin geneettisesti lähempänä toisiaan kuin sisarukset."

Tuon tutkimuksen mukaan suosituimmista roduista sisäsiittoisin on pitkäkarvainen collie, toisena tulee kääpiösnautseri ja kolmantena harmaa norjanhirvikoira. Harvinaisemmista roduista collieta korkeampi sukulaisuus on vain basenjilla ja kanadaneskimokoiralla.

Sukulaisuudesta huolimatta alhaisen sairastavuuden rotuja ovat monet metsästyspystykorvat, muun muassa harmaa norjanhirvikoira. Täällä usein kehuttu nahkacollie ei ole sukulaisuudeltaan paljonkaan pitkäkarvaista parempi, ja sen keskivertosairastuvuus on pitkäkarvaista suurempi.

Lähettäjä: **** 
Päivämäärä:   1.6.26 22:54:28

Minä otin tuollaisella prosentilla olevan koiran. Ensimmäisellä koirallani lukema oli 0,jotain. Silti näillä oli melkein sama sukukatokerroin. Lähisuvun terveystulokset olivat hyvät ja kaikki muukin yhdistelmässä ja kasvattajan osalta minun tietääkseni hyvin, niin otin pennun.