Lähettäjä: ihmettelen 
Päivämäärä:   31.5.26 10:51:38

Vai pitäisikö laittaa "ystävät"?

Pitkään tätä pohtinut ja keskustelua asiasta toivon. Onko muilla samaa?
Minun tapauksessa iät lähempänä 40v.

Esimerkkinä yksi pitkäaikainen ystävä jonka kanssa jutellaan lähes päivittäin viesteillä/puhelimessa. Näemme harvoin.
Hänelle on nyt tulossa koiranpentu ja ymmärrän että se on iso asia ja haluaa jutella siitä. Mielellään juttelen pennusta ja aion mennä katsomaankin.
Mutta sitten se mutta! Hän skippaa kaiken mitä minä yritän kertoa. No esim. Eilen juttelin kuinka lapsen kasvaminen aiheuttaa fiiliksiä ym. Niin ei sanallakaan kommentoi, vaan omaa asiaa jatkaa.
Tuli kyllä paha mieli ja ajattelin etten sitten jaksa hänen pentuakaan kommentoida enää.
Lapsellista joo.

Vastaavaa tuntuu tapahtuvat ajoittain myös muiden kanssa. Ei ole pakko aina kommentoida pitkästi. Itse mielestäni aina kommentoin toisen asiaan enkä vaan jankuta omaa asiaani näkemättä ja kuulemmatta muuta.

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   31.5.26 11:02:17

Näitä tyyppejä kyllä riittää. Useampi tällainen "ystävä" ollu. Yhdelle sanoin suoraan että puhutaan ihan vaan tavallisista asioista niin aina vaan eksä sitä eksä tätä. Sitten kun sanoin sen vastauksena sen vuodatukseen että melkonen sankari tämä eksä tms niin veti kilon herneitä nekkuun ja siihen loppu ystävyys. En enää jaksa ihmisiä ollenkaan eikä mulla oo yhtään "ystävää" rasittamassa elämää. Nämä tyypit myös törkeästi käyttää hyväkseen kaiken avun minkä vaan saavat. Yhdelle lahjotin jatkettavan lasten sängyn patjoineen ja lapsen ensi pyörän apurattaineen ja kun sitten lähdettiin taksilla viihteelle niin sano että taksi maksaa 12e hlö. Tein siis äkkilähdön niiden mukaan, tavattiin tuossa pihalla ja ne ois menny kylille ilman muakin. Maksoin sen taksin ja toivotin hyvät illat kun mentiin eri baareihin ja jäin aiemmin pois kyydistä. Sen jälkeen lopetin yhteyden pidon. Lainasin myös kakun säilytys kuvun niin ei ikinä sitä palauttanut. Olen yhdelle ollu avioliitto terapeutti, pitkät kkävelylenkit käytiin ja puhuttiin avioliiton ongelmista, mulla oli miesystävä niin ei ikinä muistanut edes sen nimeä.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   31.5.26 11:14:03

Sano ystävällisesti että "nyt olen kuunnellut/on juteltu vain sinusta, nyt minun asioiden vuoro"

Lähettäjä: ihmettelen 
Päivämäärä:   31.5.26 11:44:28

E kuulostaa tutulta kaikin puolin
Ennea kiitos, voisi olla kokeilemisen arvoista. Mitään ei menetäkkään.

Kommentoin viiveellä nyt pentu asiaan. Vaikka hän tiesi että olin eilen menoissa ja laitoinkin että illastani muutaman sanan + pentu asiasta, hän ei kommentoinut mitenkään eilistä vaan jatkoi kyllä pennusta. Ihan ihmeellistä.

Lähettäjä: leila 
Päivämäärä:   31.5.26 11:56:34

Olet luottoystävä hänelle. Saa purkaa omia asioitaan sinulle. Ole otettu kun sinulla on tuollainen ystävä!

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   31.5.26 12:01:35

Luottoystävä?? Ja vielä olla onnellinen tuosta? Ystävyys on aina sitä että kumpikin voi puhua asioista ja kumpikin kuuntelee toista. Mikään ystävyys ei voi olla yksipuolista. Ja jokaisen kannattaa ymmärtää että siinäkin on raja minkä verran voi puhua omista asioista ettei kuormita toista.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   31.5.26 12:11:21

Kuulostaa kyllä enemmän itsekkäältä kuin luotettavalta.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   31.5.26 12:36:11

Kerrotaan vaan omia asioita eikä anneta kaverin kertoa omia kuulumisiaan. Jos kaveri saa lyhyen puheen vuoron omista jutuista niin kohta ystävän pitääkin lopettaa puhelu jostain tärkeästä jutusta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   31.5.26 12:37:50

Jos tällainen käytös on joku parin viikon välivaihe kun ystävän omassa elämässä tapahtuu suuria, sen voi vielä antaa anteeksi. Sitten taas jos et muista milloin viimeksi ystäväsi olisi oikeasti keskustellut kanssasi myös sinun kuulumisistasi, ette taida tosiaan olla ystäviä.

Lähettäjä: h 
Päivämäärä:   31.5.26 12:40:25

Onko aloittajan ystävällä itsellään lapsia? Jos ei ole, niin voi olla että ei ole asiaan sanottavaa tai on jopa joskus saanut ns näpeilleen ja siten ei uskalla kommentoida mitään. Esim mulla ei ole lapsia ja muutamasti tullut kyllä niin kärkästä kommenttia jos olen jotain lapsiin liittyvää sanonut/kommentoinut/ehdottanut, että en enää viitsi sanoa niistä mitään.

Lähettäjä: dowei 
Päivämäärä:   31.5.26 13:31:07

Jos on niin innoissaan siitä omasta asiasta, ettei mikään muu kiinnosta, varsinkaan se mistä toinen haluaa avautua, niin ihan ymmärrettävää, ettei oikein ole kommentoitavaa. Ja jos sanoo jotain, jonka toinen halua väkisin ymmärtää väärin, niin sitten hän vain suuttuu siitä, niin on parempi olla sanomatta mitään.

Esim. tuo aloituksen tapaus. Se kaveri on innoissaan koirasta, eikä häntä ylipäätään kiinnosta lapset ollenkaan. Aloittaja taas haluaa avautua tunteista, joita lapsen kasvaminen tuo. Kaverilla ei ole siihen oikein sanottavaa, joten ei sano mitään. Jos sanoisi jotain, niin aloittaja vain loukkaantuisi siitä, kun SANOI VÄÄRIN. Joten ennemmin hän vain kuuntelee ja sitten vaahtoaa taas koirastaan.

Nykyään ihmisten kanssa keskustelu on todella vaikeaa. Kaikki ymmärretään väärin ja kaikesta halutaan loukkaantua. Vaikka kommentoisi ihan ympäripyöreästi, eikä tarkoita sillä mitään, niin siitä loukkaanutaan, kun haluaa ymmärtää sen negatiivisesti. Tai kun kommentoi vain ympäripyöreästi eikä syvällisesti, niin siitä loukkaannutaan.

Ja ainahan täällä hoetaan ADHD:ta ja autismia ja puolustellaan kaikkea ADHD:lla ja autismilla eikä nepsyltä vaan voi vaatia samaa kuin nentiltä ja nepsy saa olla niin käytöstavaton kuin huvittaa, koska nepsy. Oli se nepsy sitten autismi, ADHD, lukihäiriö tai mikä tahansa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Neurologinen_poikkeavuus Saa piiloutua sen taakse ja niin edelleen. Eli ehkäpä se aloittajan kaveri on nepsy ja hänen kuuppaansa ei nyt mahdu muuta kuin se pentu joten vouhottaa siitä. Tai ei ehkä osaa keskustella "oikealla tavalla" asiasta josta toinen haluaa puihua, ja jotta ei loukkaisi tosita sanomisillaan, niin ei sitten uskalla kommentoida. Ja kun joku asia ei kiinnosta, niin ei kiinnosta, eikä siitä sitten ole sanottavaa, josta aloittajan kaltaiset sitten loukkaantuvat...

Toki jotkut ovat vain hyväksikäyttäviä, jotka ottavat kaiken minkä saavat, mutta eivät anna takaisin mitään. Millään tavalla. Eli kippaavat murheensa toisten niskaan, mutta eivät kuuntele muita olenkaan kun HE eivät jaksa kuunnella toisten murheita ja HE eivät kestä mitään negatiivista, kun haluavat elää omassa kuplassaan. Tai ottavat ilmaiseksi vastaan kaiken mitä saavat, mutta eivät anna mitään eteenpäin edes halvalla, vaan kaikesta pitää saada (tuntuva) maksu. Sellaisiin ihmisiin kannattaa sitten viilentää/katkaista välit.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   31.5.26 14:04:56

Siis tämä tuntuu olevan joku nykyajan ilmiö. En muista tavanneeni tälläisiä ihmisiä 15 vuotta sitten, mutta nykyään itsellenikin tullut vastaan useampia. On kuin tiiliseinälle puhuisi kun toinen haluaa vaan hölöttää omia juttujaan, ja minun kommentit asioihinsa ei nekään tunnu kiinnostavan. Pääasia että saa hölöttää ja tulee kuulluksi.

Mutta tuttua on, ja nämä tälläisethän eivät edes sanomalla ymmärrä yskää. Vaatii ihan erityistä itsekritiikin puutetta että ei yhtään tajua ettei tuo ole kunnollista kommunikaatiota ja yhteydenpitoa.

Suosittelen vaihtamaan ystäviä, ei sitä jaksa että toinen vain jatkuvasti odottaa koska pääsisi taas ääneen hölöttämään.

Lähettäjä: Pp 
Päivämäärä:   31.5.26 14:14:47

Eipä useinkaan tunnu siltä että olis vuorovaikutusta kun toinen puhuu jatkuvasti. Sitte kun saa puheenvuoron niin kaveri keskeyttää ja sanoo että täytyy lopettaa kun.....

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.5.26 14:32:54

Eivät ole oikeita ystäviä.

Lähettäjä: Vohveli 
Päivämäärä:   31.5.26 14:48:38

Elämässäni on yksi tuollainen ”ystävä”, joka puhuu aina vain omista asioistaan eikä ole kiinnostunut kuuntelemaan lainkaan minun (tai muidenkaan) juttuja, ei vaikka olisi pahaakin tilanne päällä. Ei tee sitä vaan minulle, vaan muillekin. Hän hämmentävän törkeästi aina vaan ohittaa, puhuu päälle omiaan tai kääntää asiat itseensä. Olen todennut, että ehkä hän kipeästi tarvitsee elämäänsä jonkun jolle purkaa surut ja ilot ja olen sitten se ’”likasanko” ja olkapää. Joskus viestejä ja puheluita tulee monta päivässä, joskus on viikkojen taukoa. Toisinaan hänen soittamat puhelut saattaa kestää parikin tuntia, pelkkää monologia hänen omasta elämästään, väliin on ihan mahdotonta yrittää sanoa mitään (ja hän myös tekee selväksi, ettei häntä kiinnosta edes kuulla). Sitten puhelu aina loppuu ”olet tosi rakas ja korvaamaton ystävä” mikä on hämmentää, koska itselle taas jäljelle jää vaan todella tyhjä olo. Tuolla ystävällä on ongelmia mielenterveyden kanssa (kaksisuuntainen tms), jonka takia yritän aina olla kärsivällinen ja ajatella, että ehkä tuo johtuu siitä. Jos minä tuolla kuuntelulla voin häntä siinä auttaa, niin hyvä niin, kai. Onneksi itselläni on elämässä myös oikeita ihania ns normaaleita ystäviä ja läheisiä, niin varmaan siksi yhden tuollaisen erikoisemman tyypin sietää :D

Lähettäjä: jjdd 
Päivämäärä:   31.5.26 14:53:58

"On kuin tiiliseinälle puhuisi kun toinen haluaa vaan hölöttää omia juttujaan, ja minun kommentit asioihinsa ei nekään tunnu kiinnostavan. Pääasia että saa hölöttää ja tulee kuulluksi."

Ja aina kun tästä on ollut esim. täällä keskustelua, niin on valitettu, että nepsy sitä ja aadeehoodeet tätä ja he eivät voi sille mitään ja siitä ei voi valittaa koska nepsynäpsysössönsöö. Vaikka se käytöstavattomuuden ihmettelijä olisi itsekin ADHD+autisti, joka ihmettelee sitä, miten ihmisillä ei ole nykyään enää käytöstapoja ja hänellekin on ne opetettu nepsyydestä huolimatta.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   31.5.26 14:59:36

Yks kaveri oli facessa joka kirjotti julkasuun kaikkia omia asioitaan ja luin sen julkasun. Jostain asiasta laitoin sitte viestiä niin eiköhän tämä ala viesteillä vielä kirjottanu kaikki ne asiat jotka jo luin siitä facen julkaista. Kuinka hel"etin itserakas joku voi olla. Tuli monta pitkää viestiä kun oli monta aihetta ja tämä tyyppi piti itsestään selvänä että nämä monta asiaa vielä viesteillä ruoditaan läpi. Lopulta kirjoitin että oon ottanut vähän alkoa niin tämä repes ja kirjotti että pitäskö laittas some kiinni jos juo. Ihan niin ku minä oisin mokannut jotain. Ja aina kun tavattiin eli minä kävin hänen luona niin selitti omista asioista koko ajan. Kerran se toi mulle yhen jutun niin mun piti mennä se parkkipaikalta autosta hakemaan ettei hänen tarvi nousta autosta kun selkään sattuu. Siis ikinä tämä kaveri ei mun luona käyny. Kerran osallistuin yhteen keräykseen niin se tuli eteiseen, otti tavaran, selosti siinä omia asioita ja lähti. Kuinka yksipuolista. Lopulta estin joka paikassa.

Lähettäjä: mmv 
Päivämäärä:   31.5.26 15:29:00

Vohveli: Tuollaisten ihmisten kanssa kannattaa laittaa sankakuulokkeet (joissa mikrofoni) päähän, jotta voi kuunnella pari tuntia sitä monologia ja välillä sanoa väliin "aijaa", "no oho" ja samalla touhuta mitä haluaa vaikka ramppaisi ympäri kotia.

Minulla on kaveri, joka soittelee minulle vain kännissä. Parin tunnin monologi, jossa ei saa sanoa väliin mitään kun hän ei kuuntele, puhuu vain päälle. Eikä hän oikeastaan edes huomaa, vaikken puhukaan mitään, kun mongertaa sitä kännimonologia. Yleensä laitan puhelimen pöydälle ja puhelun kaiuttimeen ja samalla esim neulon, siivoan kotia, selaan nettiä, tai mitä tahansa. Saatan välillä sanoa jotain, mutta yleensä en, koska ei hän sitä kuuntele. Hauskaa sitten kun hän joskus myöhemmin selvin päin selittää asioitaan ja voin sanoa "Joo sä kerroit ton jo. Sä kerroit tuonkin. Sä oot jo kertonut ton mulle". Hänellä ei ole koskaan mitään muistikuvaa noista puheluistaan, joten on aivan hölmistynyt, että miten minä voin hänen asiansa tietää. Kun sanon, että sinähän soitit mulle eilen kahden tunnin puhelun, niin hän ei muista soittaneensa minulle aikoihin.

Sitten on pari kaveria, jotka soittelevat aina lenkillä ollessaan. Ne on aika rasittavia, koska aina tuulee, kaveri röhkii hengästyneenä tai mumisee jotain ylimääräistä niin, etten saa mitään selvää eikä hän kuule minua. Ja yksi kaveri soittelee usein mitä kuuluu -puheluita pitäen puhelun kaiuttimella ja samalla huutelee jotain lapselle tai miehelleen tai kokkaa ja kolistelee. Nuokin puhelut aika raskaita...

Lähettäjä: Syreeni 
Päivämäärä:   31.5.26 16:30:41

Mä oon aina ollut hyvä kuuntelija ja huono puhumaan omista asioistani kysymättä. Usein kaverisuhteet menneetkin siihen että kuuntelen vain muiden asioita. Yhteyttä en itse pidä koska ei mulla ole mitään puhuttavaa, eikä kukaan vanhoista kavereista enää pidä yhteyttä varmaan koska joutuvat aina soittamaan. Enää ei nähdäkään kun mun pitäisi aina olla se joka ajaa kylään muille.

Olen ystävystynyt yhden ulkomaalaisen työkaverin kanssa ja on oikeasti hämmentävää kun hän kyselee mun kuulumisia ja on oikeasti kiinnostunut mun elämästä. Lisäksi on huolissaan musta mikä on ihan todella hämmentävää kun kukaan ei ole koskaan ollut musta huolissaan tai kiinnostunut missä menen tai olen tai olenko ylipäätään hengissä. Tämän kanssa on sitten se ongelma että en tiedä kuinka paljon viitsin omasta elämästäni kertoa ja hehkuttaa asioita, koska on köyhemmästä maasta kotoisin ja elää hyvin yksinkertaista elämää joten en haluaisi hieroa hänen naamaansa sitä kuinka mulla on mahdollista tehdä kaikkea mitä haluan ja mihin hänellä taas ei ole mahdollisuutta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.5.26 16:35:37

Mullakin on paljon tällaisia tuttuja, jotka haluavat vain kertoa omista asioistaan eivätkä koskaan kysy mitään mun elämästä. Viimeisetkin ystävät on etääntyneet, kun en ole jaksanut sairastuttuani samalla tavalla tukea ja auttaa heitä. Nyt olenkin sitten ihan yksin. Mitä tässä sitten tekisi? :D

Lähettäjä: lvv 
Päivämäärä:   31.5.26 16:38:18

Minulla on monia kavereita jotka kyllä kysyvät vaikka mitä, mutta eivät kuuntele vastausta. Ihan kuin muodon vuoksi kysyvät jotain ja leikkivät olevansa vastavuoroisia, mutta kun alan vastata, niin parin sanan jälkeen alkavat puhua omia asioistaan.

Sitten on näitä päällepuhujia. Eikä kyse ole siitä, että minä (tai joku muu jonka keskeyttävät) jotenkin jaarittelisin ikuisuuden eikä minulta sitten enää saisi suunvuoroa, vaan he vain puhuvat omia asioitaan ikuisuuden vaihtaen välillä aihettakin. Nämä keskeyttäjät ja päällepuhujat ovat yleensä niitä, joilta tekstiä tulee loputtomiin aiheesta kuin aiheesta ja puhuvat myös sisäänhengittäessä, ettei kukaan muu vain saa puheenvuoroa. Tuollaisten kanssa sitten yleensä olen vain hiljaa ja mietiskelen, että kuinka paljon joku voi omaa ääntään rakastaa kun puhe ei lopu ikinä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   31.5.26 16:52:05

Monesti on ollut sellaisia kavereita, joille olen se vara kaveri. Kun kivemmat ei pääse niin minut kysytään täytteeksi. Seurani on aina kelvannut kun on pitänyt vuokrata mökkiä ja jakaa kuluja... Vähän voidaan jutella, mutta eipä kukaan oikeasti ollut kiinnostunut miten mun elämässä oikeasti menee. Kun jos ei ketään kiinnosta kuulla niistä hyvistä asioista elämässä niin ei sitä halua kertoa huonoistakaan asioista sellaisille ihmisille.

Muuten oon huono pitämään yhteyttä, sitten kun oon pitänyt niin osa on tehnyt hyvin selväksi ettei kiinnosta... Esimerkiksi kun yritin sopia parin kaverin kanssa tapaamista, niin ensin sopi, mutta sitten yhtäkkiä tulikin tosi tärkeä meno. Somesta sitten katselin kuvia lomareissusta kyseisenä ajankohtana. Joo, tuli selväksi.

Ehkä sitä on nyt sitten tilaa tavata niitä oikeasti kivoja ihmisiä, joiden kanssa klikkaa, kun on elämää siivottu muista tyhjemmäksi :D

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   1.6.26 11:17:40

Voiko kaverille sanoa ihan ystävällisesti juttelun lomassa "Kiva kun kerroit sun koirasta, tosi kivalta kuulostaa kyllä, nyt haluaisin kertoa yhdestä mulle tärkeästä asiasta". Ja jos kaveri ei yhtään pysähdy kuuntelemaan tätä sinulle tärkeää asiaa, niin voi sanoa ihan ystävälliseen sävyyn "kuuntelitko edes mitä sanoin? Haluaisin puhua tästä omasta asiastani nyt välillä".

Jos ei kaveri ota yhtään onkeensa siitä, että yrität välillä ottaa itsellesi puheenvuoron, niin kyseessä ei ole mikään oikea hyvä ystävä. Hän on joku jolle haluaa monologiaan vuodattaa. Yritä vähän herätellä ja sanoittaa, että olisi kiva jos olisi välillä kiinnostunut (kuuntelisi, kyselisi ym.) myös sinun asioistasi :-) ehkä ei ole vaan tullut ajatelleeksi, miten yksipuolista tuo hänen puhuminen on.

Lähettäjä: ölöd 
Päivämäärä:   1.6.26 20:52:31

Minua ei juurikaan kiiinnosta muiden asiat jos aihe ei minua oikeasti kiinnosta. Mutta ihan kohteliaisuudesta esitän että kiinnostaa, että kaverit saa keskustella heitä kiinnostavista asioista. Mutta jostain syystä tuo ei sitten toimi toisin päin, eli ketään ei kiinnosta asiani joista minä haluaisin puhua joten sanovat aina että nyt on kiire ja lyövät luurin korvaan, tai puhuvat päälle ja vaihtavat aihetta, tai alkavat metelöidä tai menevät toiseen huoneeseen niin, että jään puhumaan yksikseni. Joten enpä minäkään enää jaksa edes esittää, että kiinnostaisi kenenkään toisen asiat.

Lähettäjä: czz 
Päivämäärä:   2.6.26 11:42:50

Sama juttu kuin ölöd:llä. Enpä minäkään jaksa enää kenenkään keskustella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.26 12:01:50

Miksi ei ole sellaisia ihmisiä kavereina, joita kiinnostaa samat asiat.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   2.6.26 14:45:55

Ystävyys on kykyä olla vastavuoroisesti kumpikin kiinnostunut toisen elämästä. Jos kumpaakaan ei oikeasti kiinnosta ja tärkeintä on päästä vain jollekin puhumaan omista asioista, niin miksi olla ystäviä?

Toisaalta, parhaimmat ystävyyssuhteet syntyvät ihmisten välille, joilla ON yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Kun monet samat asiat kiinnostaa luonnostaan, niin on mukavaa ja helppoa ja luonnostaan kiinnostavaa jutella. Eikä tarvitse jutella itselle vieraammista aihepiireistä ainakaan kovin paljoa ihan vaan ystävyyden takia.