|
Lähettäjä: Pop
Päivämäärä: 30.5.26 11:54:10
Ravureita käsittelee enimmäkseen ammattilaiset. Raveissa on hyvin järjestetty alueet, yleisö ja hevoset on erillään, on valjastuspaikkoja, hommat toimii samalla kaavalla pääsääntöisesti joka kerta. Ravuri, vaikka monelle omistajalle rakas, on usein myös enemmän työeläin, sen kanssa tehdään hommat ja se oli siinä.
Ratsupuolella porukka on pääsääntöisesti amatöörejä joiden kokemustausta on hyvin vaihteleva, joskus vähäinen. Ratsastuskisat on usein ihan perustalleilla joista useimmilla ei ole oikeasti kovin hyvää infraa kisojen järjestämiseen. Hevosautot ja katsojat ovat sekaisin, hevosia laitetaan kuntoon vähän missä sattuu ja usei apukösinä mukana on aviomies tms jolla ei välttämättä ole mitään kokemusta. Jos hevonen pääsee irti, ei missään ole mitään aitoja rajoittamaan hevosen menoa. Ratsastuskisat etenkin alemmalla tasolla voi olla tosi kaaottisia ihan jo lähtien siitä että verryttelyalueella on helkutisti porukkaa, joista osalle säännöt ei ole kauhean selkeät ja helposti on viivästyksiä yms mikä lisää porukan epämääräistä oleskelua kisapaikalla. Ratsu on useammin ns lemmikki, koiraan enemmin rinnastettavissa, jonka kanssa oleskellaan ja puuhaillaan asioita, mikä ei välttämättä ole kamalan hyvä juttu hevosen käytöstapojen osalta.
Ravuri, jonka käytös on hankalaa, päätyy myyntiin, ammattivalmentajalle tai pihan perälle herkemmin ellei kyseessä ole oikeasti lupaava tapaus. Ratsujen kanssa usein sinnitellään pitkäänkin vaikka hevonen oikeasti on omistajalleen liian haastava. Ravurista luopuminen koska se ei sovi tehtäväänsä on hyväksyttävämpää kuin ratsusta luopuminen.
|