Lähettäjä: Kantri 
Päivämäärä:   29.5.26 10:38:48

Onko täällä kokemuksia avioehdon tekemisestä? Googlaamalla löytyy jotain, mutta ei suoraan sopivaa omaan tilanteeseen.



Olemme kolmekymppinen pariskunta, menossa naimisiin. Yhteisiä vuosia takana jo monta. Mies tienaa tuplasti sen mitä minä, tulevaisuudessa vielä enemmän. Itse olen normaalituloinen. Ollaan puhuttu avioehdosta. Lähitulevaisuudessa on toiveissa saada lapsia. Mies on töissä ulkomailla ja karkeasti puolet ajasta kotona, puolet töissä. Eli jos lapsia saamme, minä olen se, joka jää kotiin ja on vastuussa.



Mies on sitä mieltä, että avioehdolla molemmat pitää oman omaisuutensa. Olemme kyllä tehneet jo aikaisemmin testamentit, jolloin kuolemantapauksessa perimme toisemme. Tuota lasten takia muutaman vuoden työelämästä poissaoloa/ansionmenetystä korvattaisiin sillä, että mies maksaa asuntolainaa enemmän kuin minä. Muutamme luultavimmin pian taloon, jonka kaikista kuluista mies maksaa enemmän kuin minä (luultavimmin suhteessa minä noin 40%, mies 60%). Ja minulla ei siis olisi varaakaan maksaa puolta, talo on liian kallis. Tässä siis ajatuksena se, että erotilanteessa omistan puolet talosta, vaikka en olekaan maksanut puolia. Miehelle muutenkin itsestäänselvää, että maksaa elämästämme enemmän ja varsinkin silloin jos olen lasten kanssa kotona. Ja silloin siis myös ottaa asuntolainan kokonaan kontolleen.



Miltä tämä kuulostaa? Omasta mielestäni ihan reilulta. Tuntuu hassulta ajatella muutenkin mahdollista eroa kun tässä ihan rakkaudesta ollaan naimisiin menossa. Toki ymmärrän hyvin sen kun tuloeroa on paljon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.5.26 10:58:20

Kuulostaa reilulta. Avioehdon tekeminen tuntuu aina vähän oudolta, mutta on siitä huolimatta viisasta. Eroon voi johtaa monia syitä: eteen voi tulla esimerkiksi tilanne, jossa vaikka sairastumisesta tai onnettomuudesta johtuen toisen persoona muuttuu täysin, ja avioliiton jatkaminen vaikkapa aggressiivisen puolison kanssa vielä seuraavat 30 vuotta on rakkaudesta huolimatta mahdotonta.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   29.5.26 10:59:36

Kumpikin pitää omaisuutensa eron sattuessa. Laitatte talon molempien nimiin. Pitää muistaa että jos alkaa ero tulla kauniit puheet unohtuu. Tuosta talokaupastakin voisi tehdä jonkun virallisen sopimuksen että sovittu näin että molempien tasan vaikka mies maksanut. Ja tietty hyötynyt siitä että vaimo hoitaa lapset ja hän voi tienata.
Kannattaa aina varautua vaikka kaikki niin hyvin nyt. Itsellä avioehto pelasti. Miehellä oli hyvä työpaikka ja kaikki hyvin mutta sitten nuppi vinksahti ja eihän näitä voi ennustaa. Ei siis ollut mitään ennusmerkkejä joista olisi voinut sanoa että olisi pitänyt hälytyskellot soida.
Elämä on ja onnea teidän taipaleelle.

Lähettäjä: —- 
Päivämäärä:   29.5.26 11:12:49

Myös: mies sijoittaa sun nimiin (eli maksaa sulle yksityistä eläkettä, mutta ne
nykyiset eläkesäästösysteemit ei kannata, ennemmin rahastot tms.) ja ne sijoitukset turvataan avioehdolla sulle.

Sä mahdollistat sen miehen uran, ilman sua se ei pystyisi tienaamaan mitä tienaa.

Tiedän mistä puhun. Mun mies lensi maailmalla 200 päivää vuodessa kun meillä oli kolme pientä lasta ja myöhemmin kolme vähän isompaa lasta. Mies ei hoitanut osuuttaan päivähoitoon viemisestä ja hakemisesta ja myöhemmin kouluaamuista ja harrastuskuljetuksista ja iltaruuista. Siis kaikesta. Mä taas otin taloudellisesti takkiin hyvin paljon vaihtamalla työpaikkaan, josta pääsi lähtemään ajoissa ja jossa sai lomat lasten lomien mukaan. Siis joustin. Ja olin sitä ennen pitkään kotona.

Mun eläkekertymä jää pieneksi, mutta mulla on nyt edes säästöjä. Me kyllä ollaan edelleen yhdessä yli 20 vuoden avioliiton jälkeen, mutta ei elämästä koskaan tiedä. Jos jään leskeksi joskus, perin mieheni ja mulla on säästöjä, vaikka eläkettä ei juuri ole. Pitäisi pärjätä. Asiat pitää miettiä silloin, kun vielä mahdollista, ei silloin, kun on myöhäistä.

Lähettäjä: Mies 49 
Päivämäärä:   29.5.26 12:10:21

Älä ,mene naimisiin varma tieto

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   29.5.26 13:04:43

En suostuisi (enkä suostunut) sellaiseen avioehtoon, että molemmat pitää täysin omat omaisuutensa. Siinä pitäisi sitten koko ajan olla todella tarkkana, että kaikesta omaisuudesta löytyy todisteet kenen ne on. Sen sijaan suostuin, että tiettyjä asioita suljettiin avio-oikeuden ulkopuolelle ja kuoleman tapauksessa avioehto on mitätön. Esim. ennen avioliittoa hankittu omaisuus on helppo sulkea pois avio-oikeudesta. Samoin mahdolliset yritykset, perinnöt, kiinteistöt ym. Avioliitto saattaa olla varsin pitkä aika ja tilanteet sen aikana voivat muuttua radikaalisti. En kuuna päivänä tekisi lapsia avioliittoon, jossa minulla ei olisi kunnollista taloudellista turvaa. Toki itsekin pyrin tienaamaan rahaa, mutta ikinä ei voi tulevaisuudesta tietää. Kumpi tahansa puolisoista voi esimerkiksi tulla työkyvyttömäksi milloin tahansa ja joutua toisen elätettäväksi. Puoliso voi myös muuttua ihan toiseksi ihmiseksi, jolloin suulliset sopimukset ei enää päde.

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   29.5.26 13:10:22

Jos tuo järjestely tuntuu sinusta reilulta niin silloin se on teille hyvä. Tärkeintä olisi fiilis sen suhteen miten hyvin voitte rahasta keskustella ja mitä mieltä mies yleisesti on rahoista. Koska tilanteet muuttuu, mikä toimii nyt ei välttämättä toimikaan kun on lapsia tai muutatte eri paikkaan tms.

Meillä ei ole avioehtoa, minä mahdollistan miehen työskentelyn ottamalla huomattavasti isomman vastuun lapsista. Miehelle kävisi myös että jäisin kokonaan kotiin ja hän maksaisi kaiken (mukaanlukien minun hevoseni kulut). Meille tämä on toiminut ja molemmille tämä tuntuu reilulta, monelle muulle tämä taas ei toimisi. Tärkeintä on keskustelu ja ihan aito yhteisymmärrys (eikä niin että pitkin hampain suostuu johonkin mitä ei oikeastaan kuitenkaan halunnut)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.5.26 13:29:58

Vaikka kaikki vaikuttaisi nyt hyvältä ja reilulta, tilanne voi olla 10 vuoden päästä eri. Turvaa aina oma selusta ja varaudu pahimpaan. Etpä siinä mitään häviä vaikka kaikki menisikin hyvin.

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   29.5.26 13:32:43

...mutta ei elämästä koskaan tiedä. Jos jään leskeksi joskus, perin mieheni...

Ottakaapa huomioon, että jos on yhteisiä lapsia (tai miehellä ennestään lapsia), puoliso ei automaattisesti peri mitään! Keskinäinen testamentti tarvitaan.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   29.5.26 13:47:56

"Meillä ei ole avioehtoa, minä mahdollistan miehen työskentelyn ottamalla huomattavasti isomman vastuun lapsista. Miehelle kävisi myös että jäisin kokonaan kotiin ja hän maksaisi kaiken (mukaanlukien minun hevoseni kulut). Meille tämä on toiminut ja molemmille tämä tuntuu reilulta, monelle muulle tämä taas ei toimisi. Tärkeintä on keskustelu ja ihan aito yhteisymmärrys (eikä niin että pitkin hampain suostuu johonkin mitä ei oikeastaan kuitenkaan halunnut)"

Jos tulee esim avioero ja sinulla ei mitään työhistoriaa, ei myöskään eläkekertymäsi kovin hääppöinen tule olemaan. Vai riittääkö omaisuudesta puolet sinun loppuelämäsi turvaksi? Kannattaisko sitä miettiä? Ehkä miehen laittaa joku potti esim sijoituksiin sinun turvaksesi?? Näitä tapauksia on paljon ulkomailla, jossa on vaimon tapana jäädä kotiin lasten kanssa, kodin hoitajaksi ja mies tekee uraa ja tienaa rahaa. Eron sattuessa, ilman omia tuloja, eläkettä, uraa nainen on aika heikoilla pärjätä loppuelämäänsä, varsinkin jos iän puolesta ei ole enää ihan hottis työrintamalla. Just thinking...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.5.26 14:00:43

Tämmöisissä järjestelyissä naisen kannattaa olla tarkkana. Koska kotona oleminen lasten kanssa ei ole suunniteltukaan menevän tasan. Tämä vaikuttaa monellakin tapaa tuloihin. Ensin ansionmenetykset raskaus/kotihoidon aikana, eläkekertymä, palkankorotusten saamatta jääminen jne. Lisäksi usein nainen on se, joka huolehtii isosta osasta metatöitä. Ja tällöin lipsahtaa niiden maksamisetkin naiselle. Hän huomaa, että kurahousuissa on polvessa reikä ->hän ostaa uudet. Hän huomaa, että kesä on tulossa ja talvikengät ei enää ole sopivat jalkineet -> hän ostaa uudet. Kun d-vitamiinitipat on lopussa, hän marssii apteekkiin. Samaan aikaan mies maksaa isompaa siivua, kuten itse sanoo. Maksaa enemmän asuntoa, ostaa auton ja muita isompia hankintoja. Eron sattuessa nainen saa pakata rikkinäiset kurahousut ja tyhjän d-vitamiinipullon kassiin ja lähteä kävelmään. Mies toteaa, että hänhän on auton, talon ja muut maksanutkin, joten hänelle ne kuuluu.

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   29.5.26 14:02:56

* kyllä meillä on nimenomaan sijoituksissa ja kiinteässä omaisuudessa sen verran että kyllä, minulle jäisi avioeron jälkeen ihan sievoinen summa. Ei sellainen millä elettäisiin mitään tekemättä vuosikymmeniä mutta joka kyllä auttaisi alkuun. Minä olen myös omistaja kaikissa yrityksissämme jotka jatkuvasti tuottavat. Ja sen takia en olekaan täysin jäänyt kotiin että tykkään pitää jalkani oven välissä työelämään edes jossain määrin. Minulla on olematon eläkekertymä jo ihan sen takia että tein töitä hevosalalla ulkomailla monta vuotta nuorempana joten eläköitymisasioita on mietitty ihan riippumatta avioliiton tilasta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.5.26 14:30:49

Eli jos yrityksissä kämmätään, vastuu niistä kaatuu sulle? Kai sä nyt sitten oikeasti olet mukana tekemässä siellä niitä päätöksiä, etkä vain sokeasti kirjoittele nimeä papereihin?

Areenasta Queen of fcking everything

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   29.5.26 15:23:02

Minusta reilu jako. Itse pidän tosi vanhanaikaisena sitä, että erossa kaikki menisi puoliksi.

Oleellista on se, että parisuhteen AIKANA kulut jaetaan niin että jako on reilu molemmille. Eli esim vanhempainvapaiden aikana töissä käyvä maksaa enemmän ja just talo voidaan vaikka ostaa niin että varakkaampi maksaa (ja omistaa) isomman osuuden. Lasten kulut tietysti puoliksi tai tulojen suhteessa. Näin molemmille jää myös rahaa säästämiseen ja on sitten oma vika, jos ei säästä.

Jos toinen omasta halustaan jää kotiin hoitamaan lapsia pidemmäksi aikaa, silloin todennäköisesti ei säästöjä kerry vaikka työssä käyvä maksaisi kulut. Mutta se on sitten oma valinta jäädä kotiin.

—-

” Ensin ansionmenetykset raskaus/kotihoidon aikana, eläkekertymä, palkankorotusten saamatta jääminen jne. Lisäksi usein nainen on se, joka huolehtii isosta osasta metatöitä. Ja tällöin lipsahtaa niiden maksamisetkin naiselle. Hän huomaa, että kurahousuissa on polvessa reikä ->hän ostaa uudet. Hän huomaa, että kesä on tulossa ja talvikengät ei enää ole sopivat jalkineet -> hän ostaa uudet.”

Ansionmenetyksen vanhempinvapaiden aikana on tosi vähäiset, koska aika on niin lyhyt ja nykyään mieskin on kotona. Jos nainen haluaa olla enemmän kotona, se on hänen valintansa. Vapaat kannattaa sopia etukäteen ja jos mies ei halua jäädä kotiin lasten kanss, silloin pitää miettiä haluaako lapsi tämän miehen kanssa.

Metatyöt on kotitöitä eikä palkkatyötä, ei siitä voi vaatia maksua. Metatyöt voi jakaa myös tasan. Jälleen on valintakysymys elää suhteess jossa nämä eivät jakaudu tasan.

Lasten kulut tietenkin jaetaan puoliksi tai tulojen suhteessa. Jälleen se on valintakysymys, jos itse päättää omalta tililtään maksaa lasten kuluja eikä tasaa kuluja miehen kanssa myöhemmin.

Eli nämä on asioita jotka pitäisi järjestää reilulla tavalla parisuhteen aikana, eikä kitistä eron jälkeen että haluaa näistä maksun.

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   29.5.26 16:22:41

“Eli jos yrityksissä kämmätään, vastuu niistä kaatuu sulle? Kai sä nyt sitten oikeasti olet mukana tekemässä siellä niitä päätöksiä, etkä vain sokeasti kirjoittele nimeä papereihin?”

Kiitos huolesta, kyllä olen täysin mukana yritysten päätöksen teossa ja tiedä missä mennään

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.5.26 16:27:33

Jos lapsia tehdään ja elämä rakennetaan yhdessä niin silloin en suostuisi (enkä suostunutkaan) avioehtoon. Meillä mies tienaa paljon ja itse hoidan lapset kotona. Jos ukko päättää kuviosta häipyä niin tuskin siinä muistellaan kauniita puheita ja sopimuksia.

Se on puhtaasti taloudellista väkivaltaa, että mies perustaa perheen niin, että eron tullessa äiti jää puille paljaille jos äiti on perheen hoitanut.

Lähettäjä: Buu 
Päivämäärä:   29.5.26 16:46:31

En suostuisi tuollaisessa tapauksessa avioehtoon, mutta toisaalta en sellaisen miehen kanssa olekaan joka edes moista vaatisi. Meillä mies tienaa huomattavasti enemmän ja maksaa käytännössä asumiskulut kokonaan, jotta minulle jää rahaa muuhun elämään. Näin saamme saman elintason ja meillä on mukavaa. Jos tuijottaisimme tiukasti kaiken menevän puoliksi tai jonkun prosenttiosuuden mukaan tuloista niin väistämättä se alkaisi näkyä arjessa negatiivisesti. Tienaan niin paljon vähemmän. Tulisi vähän kahden kerroksen väkeä. Naimisiin mennessä mies ehdotti, että luopuisimme omista tileistä ja kaikki rahat olisivat yhteisiä, mutta halusin pitää omat tilit. Homma on toiminut hyvin muutoinkin niin miksi vaihtaa systeemiä. Kysyin silti haluaako mies avioehdon, mutta ei todellakaan halunnut ja oli lähinnä ihmeissään miksi edes kysyn. Perintöjä on tässä viime aikoina tullut kummallekin ja niistäkin rahat käytetään yhdessä siihen mihin halutaan, kumpikaan ei istu "omien" rahojensa päällä vaan yhdessä tätä elämää eletään. Yhdessä on oltu jo 18 vuotta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.5.26 16:48:16

"Jos nainen haluaa olla enemmän kotona, se on hänen valintansa."

Ai perheessä, jossa on kahdella aikuisella yhteinen lapsi tai lapsia, toinen vain päättää olla kotona tai ei, ilman mitään keskustelua toisen vanhemman kanssa? Eikä tällä päätöksellä ole mitään vaikutusta mihinkään, vaan se tapahtuu ihan tyhjiössä?

Lähettäjä: hjk 
Päivämäärä:   29.5.26 17:22:31

—- ei peri miestä ilman testamenttia, miehellä on lapsia.
Aloittajan kohdalla vaikuttaa reilulta, mutta myös laina voisi olla molempien nimissä. Silloin ei tule mitään sanomista siitä, että teidän molempien omistama asunto on vain toisen velan vakuutena.
Ansa piilee siitä, että jonakin kauniina päivänä aloittaja ehkä huomaa maksavansa yksin kaikki omat ja lapsen kulut sekä asumiskulut, ja mies maksaa sitä kallista asuntolainaa. Onko reilua siinä vaiheessa, kun aloittaja maksaa elämisen kulut 2000€/kk, ja mies maksaa vain 1000€/kk asuntolainaa?

Lähettäjä: Nm 
Päivämäärä:   29.5.26 17:34:47

Millä mies korvaa sen, että olet käytännössä yksinhuoltaja silloin kun mies huitelee ulkomailla? Maksaako esimerkiksi siivoojan kerran viikossa ja lastenhoitajan?

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   29.5.26 17:37:23

“ Ai perheessä, jossa on kahdella aikuisella yhteinen lapsi tai lapsia, toinen vain päättää olla kotona tai ei, ilman mitään keskustelua toisen vanhemman kanssa? Eikä tällä päätöksellä ole mitään vaikutusta mihinkään, vaan se tapahtuu ihan tyhjiössä?”

No meillä ainakaan tuollaisia päätöksiä ei tee kumpikaan yksin vaan ne keskustellaan ja sovitaan yhdessä. Tämän takia nämä on niin parisuhdekohtaisia. Koska jos olet parisuhteessa henkilön kanssa joka on vahvasti sitä mieltä että hän päättää yksin itse asioista noin vain niin toki silloin täytyy myös itseään suojella tarkemmin kuin jos olet parisuhteessa ihmisen kanssa jonka pyrkimys on tehdä yhdessä ja puhaltaa yhteen hiileen.

Meillä kaikki muuttuvat työkuviotkin keskustellaan läpi ennen lopullista päätöksentekoa, vaikka toki se jonka työstä on kyse, tekee viimeisen päätöksen mutta pyrkimys on aina löytää ratkaisu joka sopii molemmille.

Lähettäjä: Kantri 
Päivämäärä:   31.5.26 09:56:23

Kiitos kommenteista tähän asti. Hyviä pointteja tullut.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   31.5.26 11:57:51

Minua myös ärsyttää se ajatus, että jos pariskunnan molemmat osapuolet haluavat lapsen ja että lasta ei laiteta päiväkotiin ennen kuin se osaa puhua ja kävellä, se on nainen, jonka oletetaan samalla myös haluavan tulon- ja eläkkeenmenetyksiä, vaikeuksia uralla ja kaiken muun takapakin, mitä lapsen kasvattaminen kotona vaatii.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.5.26 12:38:26

En suostuisi enkä suostunut avioehtoon koska tarkoituksena oli tehdä lapsia ja elää yhteistä taloutta. Toki ollaan yhkä keskituloisia molemmat.

Katso nyt että sulle edes jotain jää jos ero tulee. Sä kuitenkin käytännössä tulet hoitmaan lapset ja kodin yksin. Yllättävän rankkaa sekin. Kohdun vuokra on nykyään n. 60 000e. Laita nyt edes sen verran avioehtoon bonusta sulle per lapsi.

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   31.5.26 14:17:13

G, älä ole huolissasi, todellakin perin mieheni (ja hän minut), meillä on keskinäinen testamentti. Ja muutenkin paperiasiat kunnossa.

Lähettäjä: % 
Päivämäärä:   1.6.26 14:16:29

Ei se keskinäinen testamentti kumoa rintaperillisten oikeutta lakiosaansa. Tämä tulee monelle leskelle yllätyksenä.

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   1.6.26 15:10:05

Juu, ei kumoa oikeutta lakiosaan. Se on tiedossa. Mutta tästäkin voi rintaperillisten kanssa keskustella. Testamenttiin myös kirjattu toivomus, että rintaperilliset ei ota lakiosaa ensimmäisen vanhemman kuollessa, mutta ei se tietenkään mitään takaa. On heillä siihen oikeus toki. Mutta heillä ei ole oikeutta vaatia lesken asunnon myymistä, joten voi olla, että se lakiosa jää käytännössä saamatta.

Lähettäjä: tarkennus 
Päivämäärä:   1.6.26 15:19:57

Ei jää saamatta, vain viivästyy. Asunnon saa kyllä myydä sitten kun leski kuolee, sehän ei siirry lesken omaisuudeksi vaikka asumisoikeus säilyykin.

Lähettäjä: —- 
Päivämäärä:   1.6.26 20:40:22

Jos se leski on niiden lasten äiti, ihan sama, ne perii sen kuitenkin, kun se leski/äiti kuolee.

Lähettäjä: --3 
Päivämäärä:   1.6.26 22:28:38

"Lähettäjä: Buu
Päivämäärä: 29.5.26 16:46:31

En suostuisi tuollaisessa tapauksessa avioehtoon, mutta toisaalta en sellaisen miehen kanssa olekaan joka edes moista vaatisi. Meillä mies tienaa huomattavasti enemmän ja maksaa käytännössä asumiskulut kokonaan, jotta minulle jää rahaa muuhun elämään. Näin saamme saman elintason ja meillä on mukavaa. Jos tuijottaisimme tiukasti kaiken menevän puoliksi tai jonkun prosenttiosuuden mukaan tuloista niin väistämättä se alkaisi näkyä arjessa negatiivisesti. Tienaan niin paljon vähemmän. Tulisi vähän kahden kerroksen väkeä. Naimisiin mennessä mies ehdotti, että luopuisimme omista tileistä ja kaikki rahat olisivat yhteisiä, mutta halusin pitää omat tilit. Homma on toiminut hyvin muutoinkin niin miksi vaihtaa systeemiä. Kysyin silti haluaako mies avioehdon, mutta ei todellakaan halunnut ja oli lähinnä ihmeissään miksi edes kysyn. "

Minusta tämä ei ole taas miestä kohtaan kovin reilua, JOS suhde olisi katkennut lyhyeen. Jos suhde olisikin päättynyt vaikka 5 vuoden kuluttua, pahimmillaan tilanne on se, että mies on elättänyt tätä naista 5 vuotta mutta sen lisäksi joutuu esimerkiksi myymään talonsa, jotta pystyy maksamaan vielä tasinkoakin. Ei kovin reilua.

Avioehdottomuus ei haittaa, jos avioliitto kestää. Mutta kun se ero tulee, voikin harmittaa kun sellainen puuttuu.

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   2.6.26 10:48:30

Ja sit kannattaa muistaa, että niitä avioehtoja on monenlaisia, se ei ole joko-tai.

Ehdottomasti kannattaa tehdä avioehto, joka sulkee pois ennen avioliitto hankitun omaisuuden, perinnöt ja lahjat.

Kukaan ei eron koittaessa halua, että ex onkin jakamassa suvun kesämökkiä tai vanhempien perintöasuntoa. Sitä vaan ei tule ajatelleeksi silloin naimisiin mennessä. Silti voi kirjata, että avioehto ei koske yhdessä avioliiton aikana hankittua omaisuutta.

Kannattaa räätälöidä se avioehto ihan juristin kanssa omaan tilanteeseen sopivaksi.