|
Lähettäjä: lll
Päivämäärä: 29.5.26 14:53:58
""Joku yöllä alvariinsa vessassa ravaaja saa äkkiä vihat niskoilleen jos herättää muut joka kerta eikä vaivaudu tekemään vaivalleen mitään."
-Tälle vaivallehan yleensä kärsijä itsekään ei mahda yhtään mitään, että paljonpa auttaa vihoitella."
Ei se vaiva ole pisu ja kakki vaan h3lvetinmoinen metelöinti joka vessakäynnillä. Eihän ne muut herää siihen, että joku pisuttelee tai rupsuttelee keskellä yötä, vaan siihen, että tämä ramppaaja rymistelee ja kolistelee koko ajan. Eli kaikki ovet auotaan ja suljetaan kamalalla ryminällä, kuseksitaan keskelle pytyn vettä niin että lorina kuuluu naapuriin, paiskataan pytyn kansi alas, samalla paiskotaan vähän jotain muutakin tavaraa ja taas rymistellään vessan oven ja oman huoneen oven kanssa.
Jos et ole koskaan elänyt ihmisen kanssa, joka metelöi koko ajan, niin ole onnellinen...
Minä asuin joskus kimppakämpässä, jossa vessa oli minun huoneeni seinän takana. Enkä minä koskaan häiriintynyt siitä, että kämppis kävi vessassa, vaikka olenkin huonouninen. Mutta kun aloin seurustella erään miehen kanssa, joka on metelöijä, niin oikeasti lähti järki. En tajua miten joku voi avata ja sulkea oven niin hirveällä ryminällä. Miten hän sitä ovenkahvaa oikein käsitteli, kun siitä lähti aina niin hirveä meteli.
Ja kaikki muukin mitä hän teki. Ovet piti paiskoa kiinni, tavarat piti heitellä pöydälle (esim. puinen leikkuulauta keittiön tasolle), astiat tiskialtaaseen tai kaappiin (näitä hajosi hänellä aika paljon...), ja niin edelleen. Tuollaisen ihmisen kanssa ei voi asua yhdessä, ellei itsekin ole samanlainen metelöijä eikä tuollainen metelöijä kuulu kerrostaloon vaan omakotitaloon.
No, en antanut hänen olla meillä yötä jos kämppikseni oli kotona enkä suostunut muuttamaan hänen kanssaan yhteen, vaikka seurustelimmekin monta vuotta. Hän ei oppinut olemaan metelöimättä ja kolistelematta. En tajua, miksi jotkut tekevät niin ja miten ylipäätään onnistuvat metelöimään niin.
|