|
Lähettäjä: pilosopi
Päivämäärä: 16.5.26 11:26:08
Ällö: No siis näähän voi jakaa karkeasti kahteen kastiin, eikä se kiusaaminen tee asiaan oikeastaan juuta eikä jaata. Otsikko ei sinänsä ole oikein, ei kiusaajien menestyminen ole mikään automaatio, mutta eipä ole toisaalta epäonnistuminenkaan.
-Ne jotka olivat tyhmiä ja huonoista oloista lähtöisin ja purkivat kiusaamiseen ehkä omia ongelmiaan ja traumojaan, ovat todennäköisesti pysyneetkin niissä huonoissa oloissa ja ovat Ällön kuvailemissa tilanteissa.
-Ne jotka olivat hyvistä perheistä ja fiksuja ja kiusasivat ihan puhdasta ilkeyttään (ja ehkäpä sosiaalisen statuksen ansiosta myös jonklaisen open lemmikki-aseman suojista) ovat todennäköisesti menestyneet elämässä hyvin (ainakin ulkoisesti) ja aivan kuten aloituksessa sanoneet, käyttäneet kiusaajan luonnetta, häikäilemättömyyttä ja röyhkeyttä täysin hyväkseen elämässä.
Oli miten oli, itsehän uskon että ihminen jonka sisältä löytyy riittävästi pahuutta ja heikkoutta (heikkoutta on se, jos ei voi olla purkamatta omaa pahaa oloaan muihin) että kykenee kiusaamaan muita ja saa siitä jonkinlaista tyydytystä, ei koskaan voi olla todellisesti onnellinen. Joten tunnen heitä kohtaan nykyään enemmänkin sääliä kuin mitään muuta.
|