Lähettäjä: Hedi 
Päivämäärä:   16.5.26 06:46:35

Iltalypsyn jälkeen. Aurinko laskee, kahvi on jäähtynyt kuppeihin, ja ilmassa tuntuu sähköä, joka ei johdu ukkosesta.
Emäntä (Kerttu):
"Minä en jaksa enää katsoa tätä eteisessä nököttävää likaista haalarikasaa ainoana merkkinä siitä, että asun täällä toisen aikuisen kanssa. Sinä tulet sisään, tyhjennät lautasesi sanomatta sanaakaan ja nukahdat ennen kuin ehdin kertoa, mitä lapsille kuuluu tai mitä minulle kuuluu. Minä olen kuin tämän maatilan huoltopiste, en vaimo."

Isäntä (Matti):
"Kerttu, tiedätkö mikä kello on? Minä olen ollut pystyssä viidestä asti. Tuo 'haalarikasa' tarkoittaa sitä, että kuivurin laakerit on vaihdettu ja ensi talven leipä on turvattu. En minä siellä pellolla huvikseni istu. Minä teen tätä meille. Jos minä en olisi siellä, meillä ei olisi tätä pöytää, jonka ääressä nyt istut valittamassa."

Emäntä:
"Se on juuri se ongelma! Sinä puhut aina 'meistä' taloudellisena yksikkönä, mutta unohdat, että 'me' koostuu kahdesta ihmisestä. Mitä väliä on uudella kuivurilla tai maksetulla velalla, jos me olemme täällä kymmenen vuoden päästä kaksi toisilleen vierasta ihmistä? Sinä rakennat lavasteita elämälle, jota et ehdi koskaan elää. Minä olen täällä yksin kaiken tämän vastuun kanssa – kodin, lasten ja henkisen huollon – ja silti minun pitäisi vielä jaksaa ymmärtää sinun 'uhrautumistasi'."

Isäntä:
"Se ei ole uhrautumista, se on vastuunkantoa. Maatila ei ole mikään yhdeksästä viiteen -virka, josta voi lähteä kotiin, kun tuntuu siltä. Jos minä alan tässä vaiheessa 'etsimään itseäni' tai istumaan sohvalla pitämässä kädestä kiinni, meiltä menee alta kaikki se, mitä isoisäni ja isäni ovat rakentaneet. Minun tapani rakastaa teitä on se, että minä varmistan, ettei teidän tarvitse koskaan pelätä huomista. Eikö se merkitse mitään?"
Emäntä:
"Se merkitsee turvaa, kyllä. Mutta turva ilman läsnäoloa on vain kultainen häkki. Sinä olet naimisissa tämän maan kanssa, ja minä olen se sivuhahmo, joka pitää koneiston rasvattuna. Minä kaipaan miestä, en pelkkää elatusta. Kun sinä katsot peltoa, sinä näet tulevaisuuden. Kun minä katson tuota tyhjää tuolia pöydän päässä päivästä toiseen, minä näen vain hukkaan valuvan nykyhetken."

Onko vastaavat keskustelut tuttuja foorumilaisille?

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   16.5.26 06:54:21

Varmaan se Matti joka päivä rasvaa laakereita ja istuu traktorissa aamuviidestä ilta ysiin?

Lähettäjä: ,, 
Päivämäärä:   16.5.26 07:01:24

En tunnista. 30 vuotta maatilalla on merkinnyt minulle sitä, että olen ollut mukana pellolla, tallissa, vänkärinä remontissa jne. Ja olen käynyt tilan ulkopuolella tienaamassa rahaa, jotta hevosille on ruokaa. Lapset ovat olleet isänsä mukana ja muistan sen puhelun, kun lapsi soitti töihin: "äiti, koska sinä tulet kotiin, minä en enää jaksa lähteä isän mukaan hevosenrekeen". Ja toisen lapsen, joka oli ollut 10 tuntia isän mukana traktorissa ja tuli sisälle hirmuisen porun kanssa " minä en koskaan pääse isän mukaan", kun isä oli tulossa kotiin syömään.

Tämä on elämäntapa, jossa en ole sivuhenkilö enkä huoltoyksikkö, vaikka ruoka- ja vaatehuolto onkin ollut minun vastuullani.

Lähettäjä: ö 
Päivämäärä:   16.5.26 07:09:08

Ei tuollaiset keskustelut varsinaisesti ole tuttuja, mutta sivusta seuranneena monet kerrat, tuo asetelma on tuttu.
Kun maatilalle tulee uusi emäntä, joka nykyään usein on perhetaustaltaan kokonaan toisenlaisesta ammattikunnasta, vaikeuksia on.
Maatilan sesonki on kevät ja kesä ja silloin mennään eikä meinata. On pakko.
Ne lyhyet päivittäiset ruoka- ja kahvihetket on se, minkä ehtii keskenää jakamaan. Talvella sen suhteen helpompaa.
Nykyaika lastenhoidon suhteen on vaikeampaa kuin ennen. Kotona tai naapurissa ei ole useinkaan isovanhempia auttamassa.
Lapsia täytyy olla jatkuvasti kuskaamassa neuvolaan, lääkäriin, päiväkotiin, kerhoon, kouluunkin huonolla ilmalla. Jokaista niistä eri suuntaan..
Ihan hanurista. Arki revitään palasiksi.
Kesä on lsen suhteen kai vähän helpompaa, mutta silloin taas isäntä painaa pelloilla yötä-päivää.
Toiset käyttää kesällä apuna tilapäistyövoimaa pelloilla, toiset ostaa sitä navettaan, toiset jaksaa pienemmällä tilakoolla..
Kannattaa harkita jotain apua, ennenkuin pää hajoaa tuossa karusellissa.

Lähettäjä: Vältän tuollaista 
Päivämäärä:   16.5.26 07:24:18

Jostain kirjastako kopsasit?
Erittäin hieno ja kliseinen keskustelu tyyliin miehen syyllistäminen ja rakentava keskustelu a'la marttyyri-emäntä!

Jaa..a ei tuollaista keskustelua olisi voinut tulla eikä koskaan tule minun ja mieheni osalle.

Toisen työtä tilan eteen pitää arvostaa ja ymmärtää että välillä ei vaan jaksa eikä ehdi.
Ei töistä väsyneelle ihmiselle kukaan järjellinen välittävä puoliso ala iltamyöhällä paasaamaan noin!