|
Lähettäjä: Pii aa Tre: ltä
Päivämäärä: 14.5.26 12:55:28
"Munuaisten vajaatoimintaa sairastanut monta vuotta mutta se on enemmänkin kissojen tyyppisairaus kuin vanhuutta."
Niin siis seniori-iässä puhkeava krooninen munuaisten vajaatoiminta on kissojen "tyyppisairaus", joka liki varmuudella puhkeaa ja vie hautaan, ellei muu ehdi viedä. Sen sijaan keski-iässä puhkeava saatikka sitä nuorempana puhkeava ei ole mikään normi, vaan valitettava geeniasia.
Aavikkoeläimen munuaisia hellii korkean kosteusprosentin ruokavalio, joka ei tietenkään muuta sitä geneettistä osuutta sairastumiseen, mutta tukee munuaisten pysymistä pelissä mukana. Raksuja ei voi kissalle antaa kuin ihan muutaman ruokalusikallisen per vrk, jos on tarkoitus ruokkia sitä asianmukaisesti.
"Vanhin kissa nyt 13v eikä ole tullut kummempia vaivoja. "
Milloin se on viimeksi käynyt hammaslääkärissä?
Tiesitkö, että 12 v. täyttäneistä kissoista käytännössä jokaisella on nivelrikkoa?
"Meidän kissalla oli lonkkavika takajalassa, lopetettiin 16v. Sitä ennen piti laittaa ruokakupit ja raapimapuut matalalle eikä saanut hyppiä pöydille ja se piti aina nostaa alas ettei se satuttanut itseään pahemmin."
Tekee surulliseksi lukea, että lajityypillinen käytös oli mahdotonta tuolle edesmennelle yksilölle sairauden ja sen tuottaman kivun takia, mutta silti se joutui olemaan hengissä. Kissa, joka ei pystynyt hyppimään pöydille ja se joutui sairauden takia pysyttelemään matalalla, kun kissalle heti ravitsemuksen, hengittämisen ja kävelykyvyn jälkeen merkittävintä on elää korkealla - maantasan yläpuolella.
Tuo ei ollut minkäänlaista kissan elämää. Toivottavasti jälkikäteen ymmärsit asian, etkä toista samaa virhettä enää uudelleen.
Voi sentään.
|