Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   13.5.26 07:47:41

Viitaten äitienpäiväkakkukeskusteluun ja kommenttiin:
"itse asiassa juuri se huonosti käyttäytyvä on vastuussa teoistaan. Hän on se, jonka peiliin katsominen, häpeäminen ja muutosten tekeminen on se, mikä tilanteen muuttaa."

Yllä todettuhan on totta, mutta huonosti käyttäytyvät ei koskaan joudu minkäänlaiseen vastuuseen teostaan, jos käytöksen uhrit ei tee omaa osaansa epäkohtien esiin nostamisessa. Ei huonosti käyttäytyvä käytännössä kanna vastuuta, jos ei teolla ole mitään käytännön seurausta. Valitettavasti se vaan jää huonon käytöksen kohteen harteille käydä epämukava keskustelu, joka johtaa käytännön seurauksiin. On uhrista kiinni jääkö hän ilman kakkua kihisemään raivoissaan, vai lähteekö kakkurohmu saman tien kauppaan/ryhtyy leipomaan. Epämukava seuraus on se, joka opettaa toisen korjaamaan käyttäytymistään. Ei poliisitkaan etsi autovarasta, jos varastetun auton omistaja jättää rikosilmoituksen tekemättä ja jupisee vaan naapurilleen miten harmittaa.

Erityisen huonona pidän kyseisessä keskustelussa näkemystä "en todellakaan pilaisi lasten äitienpäivämuistoa tuollaisella moitteella". Lapsethan nimenomaan pitää kasvattaa kaikissa vastaan tulevissa tilanteissa. Ymmärtämään mikä nyt meni pieleen ja miten itse tulee nostaa asiat esiin, jos ja kun joku kohtelee epäreilusti. Annetaan mielummin malli epäkohtien rakentavaan korjaamiseen, eikä uhriutuvaan mököttämisen.

Lähettäjä: Tynnyri 
Päivämäärä:   13.5.26 08:08:00

Mä olen samaa mieltä. Kyllä minunkin tekee joskus mieli vähän uhriutua ja heittäytyä marttyyriksi, mutta silloin täytyy muistaa että olen tehnyt tyhmyyksiä ihan yhtälailla ja tulen myös tekemään. Kun kukaan ei ole täydellinen. On karhunpalvelus varsinkin lapsille, jos heidän virheitään ei oikaista. Ei voi olettaa että lapsi vaan itsekseen oppii käyttäytymään hyvin, vaan siihen tarvitaan kasvattamista ja sitä, että vanhempi jaksaa ohjata ja oikaista ja olla se "ärsyttävä jankuttaja".

Lähettäjä: M2 
Päivämäärä:   13.5.26 08:35:49

Huoh. Minä kirjoitin tuon, ja tottakai huonon käytöksen kohteen pitää ottaa asia esiin - jos voi, kuten esim. aloittajan tilanteessa voi. Se mitä vastustan, on tuossa ketjussa monissa vastauksissa nähty ilkkuva asenne, aloittajan pilkkaaminen siitä että tämä olisi halunnut sitä kakkuaan, ja se, miten pitää "katsoa peiliin" ja miettiä mitä VIKAA itsessä on, jos joku muu käyttäytyy huonosti. Se nyt vaan ei ole kenenkään oma vika, jos tulee kiusatuksi, hakatuksi, joutuu ajattelemattoman tai ylimielisen ihmisen paskakäytöksen uhriksi. Tämä ajatus siitä että uhrin ominaisuudet selittävät uhriksi joutumisen, on jo jonkin verran kyseenalaistettu raiskausten uhrien kohdalla, muttei siitä siinäkään ole kokonaan päästy eroon. Mutta muissa yhteyksissä uhrin syyttäminen on suorastaan kansanhuvi.

Olisi tervetullutta vaihtelua ottaa yhteiskunnallisen keskustelun tasolla suurennuslasin alle kysymys, mikä vika on ihmisessä, joka käyttäytyy ikävästi muita ihmisiä kohtaan, ja miten heidän pitää korjata vääristynyt ajatuksensa siitä, että toisille voi tehdä miten lystää, jos tämä ei pysty heitä estämäänkään.

Tärkeintä tuntuu aina olevan se, että huonosti käyttäytyvä ei saa joutua kokemaan häpeää. Ei tarvitse tehdä mitään toisin, jos ei ole pakko. Uhrin häpeässä ei sen sijaan säästellä, tuodaan hyvin kärkkäästi ja ilkeästi esiin miten pitää pohtia, mikä oma teko, tai ominaisuus, tai tekemättömyys, tai jonkun ominaisuuden puute aiheutti sen, että toinen teki hänelle vääryyttä. Siinä sitä sarkaa riittää.

Yksilön tasolla toki voi aina katkaista välinsä jokaiseen joka käyttäytyy paskasti, yksityiselämässään. Ei muuta kuin itsekäs puoliso luiskaan jne. Mutta mitä jos se itsekäs on työpaikalla ja pakko olisi kuitenkin saada omakin toimeentulo? Olisiko kuitenkin kestävämpi ratkaisu jos useammin ajateltaisiin, että hyvä käytös on ok, ja huono käytös se jonka pitää muuttua?