|
Lähettäjä: väsynyt
Päivämäärä: 12.5.26 14:08:56
Koira(rescue) on ollut useassa kodissa ennen perheeseeni muuttoa, meilläkin ensin sillä varauksella, että tulee toimeen lasteni 10v ja 12v kanssa, sekä hyväksyy 9v kiltin koirani. Alkuun koira oli varuillaan 9v koiran kanssa ja murisi sille, sitten tuntui hyväksyvän kaverin ja pysytteli siitä etäällä. 9v koira ei provosoi mitenkään, on lunki ja kiinnostunut lähinnä ruuasta(labbis mix). Joten kodinvaihtaja jäi meille.
Tuntui ikävältä, kun koiran entinen kotihoitaja otti yhteyttä ja kysyi miten koiran kanssa menee? Paljastui useita asioita, joita ei minulle kerrottu koiraa hankkiessa mutta painoin ne taka-alalle, koska meillä meni ihan ok koiran kanssa.
Sitten tuli ensimmäinen purema vanhaa koiraani kohtaan. Ajattelin että olen toiminut väärin, muutin asioita ja pidin silmällä tilannetta. Toinen purema sattui pian ensimmäisen jälkeen, samalla kun huomasin kodinvaihtajalla mahaoireita. Tehtiin testejä, ultrattiin, lääkekuuri ja erikoisruoka.
Kolmas purema tuli jouluna. Kodinvaihtajakoiralla ei näkynyt mitään terveysoireita, joten vaikka tuntui pahalta, ok. Koira vasta totuttelee kotielämään ja sillä on ollut jo monta kotia eli en aio luovuttaa ihan heti. Alkuvuodesta maha oireili uudelleen ja kiukkuisuus lisääntyi. Taas eläinlääkäriin, testeissä ei mitään ja ell lähinnä ihmetteli miksi toin koiran, että syönyt varmaan jotain josta hetkelliset mahakrampit.
Nyt olen aivan loppu koiraan. Kävimme taas eläinlääkärissä, koira kramppaa mahalla eikä siedä 9v koiraani samassa huoneessa. Entinen kotihoitaja mainitsi, että koira oli purrut miestään. Pelkään, jos lapseni vaikka vanhempia ovatkin, joutuvat purruksi vaikka koira ei ole ollut sen oloinen ollenkaan. Vanhempi koirani puolustautui viime viikolla, kun kodinvaihtaja hyökkäsi taas kimppuun. Se hyökkää aivan arvaamatta, tosin en ole mikään kouluttaja. Tänään koirat kyräilevät, enimmäkseen pidän niitä eri huoneissa mutta ilmapiiri on kuin myrskyn edellä. Tuntuu, että elämä menee koiria vahtiessa, lapsia vahtiessa ja syyllisyyttä potiessa. Rescueyhdistykseltä tuli aiemmin kuraa niskaan kun ongelmista keskustelin, en viitsi heidän vastausta tarkemmin avata jos löytävät tiensä tänne. Ihan kamala ajatus ja kysymys, onko aihetta miettiä eutanasiaa jos asiat vielä pahenevat?
|