Lähettäjä: Loppu 
Päivämäärä:   11.5.26 19:12:43

Oon aivan loppu omiin 84 v vanhempiini. Sitä negatiivisuutta ja valittamista. Heillä on vielä asiat hyvin. Asuvat kotona ja pystyvät hoitamaan omat asiansa. Kaikenlaista sairautta toki on ja askel hidastunut mutta silti. Ei jotenkaan hyväksytä tilannetta ja tuota alati pahenevaa valittamista on nyt ollut viitisen vuotta. Vierailut ovat henkisesti tosi raskaita. Sitä valitusta, että "meitä ei kukaan auta" tulee välilä ihan suoraan ja jatkuvalla syötöllä myös rivien välistä. Heillä käy siivooja ja ruoka-annoksia saa läheisistä lounaspaikoista jos ei itse jaksa kokata. Puhelimien ja tietokoneen kanssa saavat apua. Sosiaalista elämää on useita kertoja viikossa. Mutta kun mikään ei riitä. Haukutaan meidän jälkipolvien elämänvalintoja, vaikka meillä on asiat tosi hyvin ja on aina olleet. "Naapurin Seijan tytär käy siellä kolme kertaa viikossa ja sinä vain kerran". Vali vali vali. Vertaistukea kai kaipaan. Tuleeko kaikista vanhuksista tuollaisia?

Lähettäjä: ruusukimppu 
Päivämäärä:   11.5.26 19:15:57

Ota heidät joskus istumaan puistoon. Se virkistää meidän vanhuksia(syntyneet 30-luvulla).

Lähettäjä: Loppu 
Päivämäärä:   11.5.26 19:28:46

He liikkuvat vielä ihan itsenäisesti päivittäin autolla, kävellen jne. Eli eivät kökötä kokoaikaa kotona. Pari viikkoa sitten olivat laivallakin jonkun eläkeläisporukan kanssa ja joka viikko tuntuu että on jotkut synttärit tai kinkerit jossain. Siksi ihmettelen sitä valitusta. Heillä on enemmän sosiaalista elämää kuin monella työssäkäyvällä. Mun mittapuulla ovat koko ajan menossa. Sitten jos ei ole kolmeen päivään menoa niin tylsistyvät kuoliaaksi...

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   11.5.26 19:36:30

Mun isä on 84-v ja anoppi 86-v.
Molemmat ovat tyytyväisiä elämäänsä ja elävät aivan normaalia liikkuvaista ja sosiaalista elämää.
Ovat perusterveitä.

Mun isä on just nyt meidän 12-v tyttären ja tämän kaverin kanssa lätkäpelissä Kouvolassa.
Anoppi suunnittelee syksylle Kreikan matkaa ystävättärensä kanssa.

Olen äärettömän onnellinen, että meidän vanhuksilla riittää terveyttä ja virtaa.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   11.5.26 19:39:30

Minun äiti on aika huonossa kunnossa ja valitus on jatkuvaa, ollut jo useamman vuoden. Hänellä myös paha masennus.
Isä vastapainoksi ei valita lainkaan, joutuu oikein kaiveleen että tietää mitä kremppaa on. Lääkäriinkään sitä ei tahdo saada millään.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   11.5.26 19:41:25

Anoppi 84 v asuu kerrostalossa joten silleen helppo. Käy itse kaupassa hakemassa ruokaa ja viemme isommille ostoksille autolla hänet

Lähettäjä: Nasu 
Päivämäärä:   11.5.26 19:41:58

Minun 81 vuotias isoisä ja vähän nuorempi mummu kyllä vielä puuhastelevat mökillä ja kotona. Käyvät silloin tällöin esim teatterissa eläkeläisten kanssa. Mutta paljon ovat yksinään kotona joka harmittaa. Yritän käydä usein kyläilemässä.

Eivät valita avusta, vaan päinvastoin. Apu ei meinaa kelvata ollenkaan.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   11.5.26 20:00:51

On kumma juttu etteivät nuo valittajat itse huomaa tuota valittamistaan. Sillähän enempi vaan karkoittavat lapsiaan pois. Aloittaja sun pitäis nyt jotenkin saada heidät kuulemaan ja hoksaamaan tuon oman valitusvirtensä.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   11.5.26 20:30:41

Miehen mummo on dementoitunut vuodepotilas, oma vanhempi mummo on virkeä, autoa ajava rivitaloasukas.