Lähettäjä: Ei ole oikeaa? 
Päivämäärä:   10.5.26 10:27:54

Olen 35 vuotias nainen ja kärsin sosiaalisesta lapsettomuudesta. Kukaan ei ymmärrä. Kaverit ja perhe sanoo että otat vaan miehen ja teette lapsia. Ei ole löytynyt miestä. Etsitty on. Syytän itseäni, elämäntapaani, kaikkea minussa. Ehkä jos olisin kauniimpi, viisaampi tai rikkaampi voisin kelvata äidiksi. Biologinen kello tikittää ja on iso pelko että syli jää tyhjäksi. Äitienpäivänä some täytyy ystävien lapsien kuvista ja kaikki julistavat rakkauttaan lapsiin. Joku juhlistaa ensimmäistä äitienpäivää, toinen julkistaa raskaus uutisen. Laitan tykkäyksen
Minä olen yksin. Syli on tyhjä tänäkin vuonna.

Onko hyväksyttävämpää jos lapsettomuuden syy on biologinen? Mulla on harkinnassa kumppanuusvanhemmuus. Pelottaa aloittaa prosessi. Tavallaan siinä luopuu myös jostain.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.5.26 10:33:12

Oma äitini löysi 37v kumppanin ja sai esikoisensa 38v ja siitä perään vielä toisenkin. Eli älä ihan vielä hanskoja heitä tiskiin. Kumppanuusvanhemmuus on ihan hyvä vaihtoehto myös.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.5.26 10:39:44

"Onko hyväksyttävämpää jos lapsettomuuden syy on biologinen?"

Sekä biologinen että sosiaalinen ovat molemmat ihan yhtä hyväksyttäviä syitä.

Aloita ihmeessä kumppanuusvanhemmuuteen liittyvä prosessi, jos ja kun nimenomaan lapsi on se ensisijainen haave (eikä esimerkiksi parisuhde). Harkitse myös itsellistä äitiyttä. Jokainen meistä on erilainen, mutta itse ainakin kokisin nämä paremmiksi vaihtoehdoiksi kuin vanhemmuuden jakamisen kiireessä hankitun miehen kanssa.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   10.5.26 10:40:20

Jos lapsen saanti on tärkeää ja kumppania ei löydy, niin sitten vaan kumppanuusvanhemmuuteen tai ehkä jopa helpompi hankkia lapsi vain yksin, jolloin lähtökohtaisesti vieras toinen vanhempi ei ole aiheuttamassa yllätyksiä. Moni ottaa tuossa kohtaa välttävän puolison ja on sitten sen kanssa ongelmissa hoitaessaan lapsen kuitenkin kokonaan yksin. Lapsen saaminen ei estä puolison löytymistä myöhemmin, mutta loputon puolison löytymisen odottelu tulee jättämään lapsen saamisen mahdollisuuden taakse.

Kaikissa valinnoissa luopuu jostain toisesta vaihtoehdosta, joskus se tekee kipeää, mutta silloin yleensä valittu vaihtoehto on muilta kanteilta olennaisesti tärkeämpi.