Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   8.5.26 13:19:58

Suunnittelen pennun ottamista ja kyseessä spanieli. Yksi potentiaalinen tuloillaan oleva pentua on sellainen, jossa kasvattajan mukaan molemmat vanhemmat ovat todella riistaviettisiä ja toinen on metsästyskäytössä. Itse en aio metsästää, mutta kaikenlaiset nenätyöskentelyjutut muuten kyllä suunnitelmissa. Asun kaupungin laitamilla ja lähimetsissä ja pelloilla liikkuu paljon sekä valkohäntäkauriita, metsäkauriita että rusakoita. Rusakoita näen joka kävelyllä ja kauriitakin useita kertoja viikossa ja varmasti koira huomaisi niitä vielä helpommin. Aloin miettiä, millaista mahtaa arki olla riistaviettisen koiran kanssa näissä maisemissa ja pitäisikö sittenkin miettiä toista rotua. Kokemuksia ja ajatuksia?

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   8.5.26 13:24:06

Meillä on jänismetsästykseen käytössä oleva beagle ja asutaan maalla. Jos lenkillä tulee jäniksen hajuja nenään, alkaa hakemaan heti jälkeä, mutta kun jatketaan matkaa normaalisti, jättää hommat sikseen. Myös jos näköhavainto saadaan jäniksestä, aloittaa "huudon", huutaa aikansa. Tämän kanssa kuitenkin pärjätään hyvin. Toimii metsästyksessä hyvin, hakee ja ajaa.
Koulutat vain sen koiran hyvin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.5.26 13:27:24

Arkihan on sitä, että koira pidetään sitten hihnassa. Kuten koiraa noin niinkuin muutenkin pitäisi pääsääntöisesti pitää.

Mulla on kansa beagleja, jotka kyllä jäniksen perään ovat lähdössä, mutta tajuavat kyllä hyvin, että nyt ollaan hihnassa. Tai noh, toinen tajuaa hitaammin, mutta se on vasta alle vuoden ikäinen.

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   8.5.26 13:32:47

Toiset koirat tajuavat, että lenkillä ei olla metsällä. Sitten on niitä, jotka metsästävät aina ja koulutus siitä pois ottaa aikaa ja energiaa. Irti ei joka tapauksessa voi pitää.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   8.5.26 13:36:05

Mulla nuori erittäin riistaviettinen terrieri ja kaikennäköstä elukkaa ketusta kauriiseen liikkuu ihan riittävästi naapurustossa. Rusakoita on niin paljon että ekat on aamupissalle lähtiessä suurinpiirtein rappusilla.

Jotta elämä ei ois turhan vaikeaa niin liikutaan kiinni pitkässä liinassa. Tottakai se huutaa kun joku lähtee ihan vierestä, siihen tilanteeseen olen pitänyt pennusta asti mukana "stressipalloa" eli pieni taskuun mahtuva vinkupallo jonka annan koiralle saaliiksi. Reuhoo sillä hetken ja sitten jatketaan matkaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.5.26 13:43:07

^^ terrieri kuulostaa enempi saalisviettiseltä, ei riistaviettiseltä. Kaksi eri asiaa. Saalisvietin kanssa pärjää helpostikin, lähtökohtaisesti saalisviettiä on kaikilla koirilla. Riistavietti tuottaa useimmiten haasteita, koska koira on lähdössä jo hajujäljen perään ja huutoa saattaa aiheuttaa tarpeeksi tuore jälki.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.5.26 13:44:51

"Asun kaupungin laitamilla ja lähimetsissä ja pelloilla liikkuu paljon sekä valkohäntäkauriita, metsäkauriita että rusakoita. Rusakoita näen joka kävelyllä ja kauriitakin useita kertoja viikossa ja varmasti koira huomaisi niitä vielä helpommin. Aloin miettiä, millaista mahtaa arki olla riistaviettisen koiran kanssa näissä maisemissa ja pitäisikö sittenkin miettiä toista rotua. Kokemuksia ja ajatuksia?"

Koira on kuitenkin oltava kiinni noilla alueilla joten onko asialla sitten suurta merkitystä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.5.26 13:48:06

"Koira on kuitenkin oltava kiinni noilla alueilla joten onko asialla sitten suurta merkitystä?"

Kyllä se riistan hajun perään tempova ja huutava koira on aika raivostuttava hihnan nokassa, joten voi sillä olla suurtakin merkitystä. Ainakin näiden ajavien koirien kanssa on saattanut pari perkelettä suusta lentää :D

Lähettäjä: Kyllä pärjää 
Päivämäärä:   8.5.26 13:57:34

Juoksutin ajokoiriamme aina pitkin metsiä hihnassa.
Jos otti vainua jäniksestä niin veti tietysti sinne perään mutta kyllä mä jaksoin sen pois kiskoa. Ei se mitään haukkumaan alkanut.
Varmaan osas yhdistää jo vanhemmiten että minun kanssa ei jänismetsää harrasteta. Tuttu metsämies kun ajoi autolla pihaan niin kyllä kauhea haukku alkoi . Osasi yhdistää auton äänen jahtiin.
Peuran perään ei niin kauheasti ollut hihnassa yksikään, pärjäsin hyvin. Yksi koira ei välittänyt peuroista mitään joka olikin tosi hyvä juttu. Peura sai vaikka hypätä sen yli...
Yökaudet kesällä yksi koiramme joka oli tarhassa haukkui pihassa karviaisia syöviä supikoiria. Se oli rasittavampaa kuin mikään lenkkeilyssä tapahtunut juttu.

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   8.5.26 14:02:49

Ei temmo eikä huuda, ihan kulkee liinassa omia polkujaan, nuuskii, jäljittää, jos saa näköhavainnon niin lähtee niin pitkälle kuin liina antaa periksi ( aina valjaat koiralla).
Ihan tavallista koiraelämää, tosin ei ole koskaan metsästetty oikeasti. Mutta löytäessään piilotetun peuranjalan on onnesta piukeana. Se on ihanin asia, minkä mäyräkoira voi pusikosta löytää.