|
Lähettäjä: sana
Päivämäärä: 8.5.26 11:10:33
Minun mielestäni ei ole mitään noloa siinä, jos opettelee uusia asioita aikuisena. Vaikka ne olisivat sellaisia asioita mitä moni on oppinut jo lapsuudenkodissaan, niin mitä sitten.
Mutta törmään todella usein sellaiseen asenteeseen, että aikuisena ei voi opetella tai aikuiselle ei voi opettaa jotain. Varsinkaan sellaista, mikä "pitäisi jo osata". Ja yllättävän moni asia ilmeisesti "pitäisi osata", vaikka ei olisi koskaan tehnyt mitään siihen liittyvääkään.
Esimerkiksi minä haluaisin opetella edes vähän rassaamaan vanhoja autoja, remontoimaan, tekemään metsätöitä, ompelemaan jne. Lapsena ei ollut mahdollista opetella, nyt olisi. Lähipiirissä on ihmisiä jotka osaavat näitä juttuja, mutta he ovat olleet tosi nihkeitä, kun olen varovasti kysynyt että olisiko heillä joskus aikaa ottaa minut mukaan oppimaan. Olen saanut suoraan vastaukseksi, että "no eihän aikuista ihmistä nyt viitsi ruveta opettamaan". Olin ihan että häh, miksei? He kuitenkin tietävät että olen perusahkera ja oma-aloitteinen, enkä vain odota että oppi kaadetaan päähän tai että minulle tehdään kaikki valmiiksi. Tai kai he sitten kuitenkin epäilevät sellaista, mutta en kyllä ymmärrä miksi. Toisaalta, jos nyt menisin ja alkaisin vain opetella itse, niin äkkiä olisi joku paikalla ja alkaisi se "mitä teet, anna minä, älä nyt kun sinä pilaat sen" -hössötys.
Olen törmännyt samaan asenteeseen myös työelämässä. Oletetaan että työntekijä vaan osaa uudet asiat opettamatta, mutta sitten kun koettaa itsenäisesti opetella (kun pyynnöistä huolimatta kukaan ei opeta), alkaa tuo hössötys tai vähintään moititaan, kos lopputulos ei ollut täydellinen. Miksi??? Erityisesti työelämässä tämä on mielestäni tosi typerää ja tehotonta.
|