|
Lähettäjä: Synnäri
Päivämäärä: 8.5.26 07:48:49
Voinko evätä syntyvän lapsen isältä pääsyn synnytykseen? Onko se oikein?
Tiedossa on, että taitaa jäädä ainakin tässä suhteessa meidän ensimmäiseksi ja viimeiseksi. En tällä kokemuksella ole kiinnostunut toista kertaa kokemaan raskautta ja kantamaan huolta, että miten mies jaksaa minun raskauspahoinvoinnit ja aiheutuuko niistä hänelle epämiellyttävyyttä yms.
Olen tässä raskauden aikana pohtinut asiaa useasti. Mies on tietyissä asioissa "reppana". Hänellä on maailman huonoin kivun sietokyky, kammoaa sairauksia, potee äkkiä huonoa oloa jne. Tämän tyylisten asioiden kanssa hän on hyvin itsekäs tai lapsekas. Ei tarvitse olla kummoinen kipu, kun hän alkaa pelätä omaa kuolemaansa. Hyvänä esimerkkinä vasta sairastettu flunssa. Minulla oli kuume, kurkkukipu, yskä, lihaskivut jne. Hänellä vuoti nokka hetken, ei kuumetta tms. Se olin minä, joka piti huolen kodista, eläimistä ja miehestä, joka makasi peiton alla, koska oli niin kovin kipeä. Mittasi kuumetta noin tunnin välein ja pelkäsi, että se iskee häneenkin. Hän ei myöskään kestä muiden oksennusta, eritteitä tms, vaan tulee heti huonovointiseksi ja pitää mennä lepäämään.
Synnytyksessä haluaisin keskittyä täysin omaan kipuun ja jaksamiseen. Ja siihen, että saan sen lapsen maailmaan. En halua synnytyksen aikana kantaa huolta siitä, että miten mies jaksaa, onko hänellä huono olo, pelottaako häntä jne. Olen normaalistikin sellainen, että kannattelen ilmapiiriä ja muiden oloja. Yritän pitää huolta, että lähellä olevilla olisi mukavaa ja kivaa, omalla kustannuksellakin. Joku kiltin tytön asia tai mikä lie. Mutta synnytyksessä haluaisin vaan selvitä, keskittyä itseeni ja lapseen. Mies haluaisi tulla ja sen toisaalta ymmärränkin. Mutta minä en haluaisi ottaa sinne itselleni huollettavaa. Siinä tilanteessa haluaisin olla itsekäs ja keskittyä omaan jaksamiseen.
|