Lähettäjä: Tunne 
Päivämäärä:   6.5.26 10:12:45

Sori otsikko ei ehkä kuvaavin mutta miten käsittelette hevosharrastuksen aiheuttamaa tunnekuormaa parisuhteessa?

Erosin just pitkästä suhteesta (n. 15v yhdessä, 10v hääpäivä olisi ollut nyt kesällä edessä). Ikää 35v ja ex oli samanikäinen. Tää oli ensimmäinen ja ainoa vakava suhde missä olen ollut. Luulin että tässä ollaan yhdessä vanhoiksi ja harmaiksi asti ja ero tuli mulle vähän yllättäen eli siis exän aloitteesta. Eroon liittyy kaikenlaista muutakin enkä niitä avaa sen enempää, mutta yksi asia jäi erossa vaivaamaan ja haluaisin tähän nyt ulkopuolista näkemystä.

Ns. viimeisessä keskustelussa ennen eroa ex valitti pitkästi hevosharrastuksen tunnekuormasta, jonka siis kuulemma tuon aina kotiin ja kaadan hänen päälleen. Kuulemma hevosharrastus aiheuttaa hänen mielestään liian isoja tunteita ja on todella väsyttävää, kun tuon ne tunteet kotiin. Luulin ensin, että ex tarkoitti toissavuoden ähky-casea, jolloin hevosellani oli pitkittynyt ja selvittämätön ähky (5vko veitsen terällä) ja lopetus oli jo keskusteluissa mukana. Olin silloin tosi rikki ja itkin kotonakin sekä hevosen puolesta että väsymystäni. Ymmärrän, että sellainen voi toisesta olla tosi raskasta ja pahoittelinkin sitä sitten siinä keskustelussa. Ex siihen korjasi heti, että kyse ei ole vain negatiivisista tunteista ja käytti esimerkkinä jotain helmikuussa tapahtunutta iltaa, kun olen tullut tosi iloisena kotiin ilmeisesti hyvin menneen valmennuksen jälkeen ja ollut niin iloinen ja pirteä, että ex on tuntenut tuupertuvansa sen tunnelatauksen alle. Mä en rehellisesti edes muistanut tuollaista kertaa, kun yleensä tulen tallilta kotiin hyvällä tuulella muutenkin. Jos katsotaan vaikka viimeiset 5v taakse päin niin lukuun ottamatta tuota vuoden 2024 ähky-casea, on hevosharrastus tuottanut minulle ehdottomasti enemmän iloa ja hyvää mieltä ja hyvinvointia itselleni ja kai se on kotonakin sitten näkynyt.

Muuten olen eron käsittelyssä jo hyvässä vauhdissa mutta tämä hevosharrastus ja sen tuoma tunnekuorma(?) vaivaa. Miten paljon hevosjuttuja parisuhteen toiselle ei-hevosihmisosapuolelle juttelette? Miten paljon hevosharrastuksen tunteita (niitä negatiivisia ja positiivisia) voi kotona näyttää? Olen koko parisuhteen ajan omasta mielestäni hillinnyt kotona hevosjuttuja ts. sen sijaan että selittäisin koko valmennuksen kulun, kerron lyhyesti että hyvin meni ja se ja se juttu onnistui tosi hyvin. Ex on aina antanut sen vaikutelman, että tukee ja on iloinen puolestani, on esim. kysynyt miten jotkut kisat on menneet tms. eli ollut sillä tavalla myös kiinnostunut harrastuksestani (kuten minäkin olen ollut hänen kiinnostusen kohteistaan).

Sillai tää asia kirpaisee ehkä vähän syvempää, koska exällä on tässä parina viime vuotena ollut kaksi ikävämpää casea, missä olen tukenut tosi vahvasti ja varmasti ottanut sitä tunnekuormaa itselleni. Ja olen ajatellut, että se kuuluu parisuhteeseen, että toista osapuolta tuetaan sekä käytännössä että tunnepuolella.

Mutta... Ajatuksia?

Lähettäjä: Tunne 
Päivämäärä:   6.5.26 10:13:35

Niin se unohtui sanoa, että mulla oli hevonen jo ennen kuin alettiin suhteeseen ja mulla on koko suhteen ajan ollut 1 tai 2 omaa hevosta. Tällä hetkellä hevosia on 2. Ja ex on ihan mies, jos sillä joku merkitys asian kanssa on.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   6.5.26 10:17:00

Ajatus on että terve taas, Tarinatätsä.

Lähettäjä: Tunne 
Päivämäärä:   6.5.26 10:18:34

Valitettavasti tämä ei ole Tarinatätsän tarina. Hänen tarinansa ovat viihdyttävämpiä kuin minun tosielämä.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   6.5.26 10:18:44

Mitä hel vettiä miehille on tapahtunut?

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   6.5.26 10:23:19

Olet sinä Tarinatätsä. Mutta jatka vapaasti, poistun sivummalle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.5.26 10:29:04

No ehkä se ex tarvitsee sellaisen puolison, joka ei koe mitään tunteita vaan kaikki on aina tasaisen harmaata.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.5.26 10:33:45

Tottakai parisuhteeseen kuuluu tukea ja elää yhdessä myötä- ja vastamäessä. Mutta ymmärrän kyllä sen kuormittumisenkin koska itse imen ihan liikaa kaikkea ja jään märehtimään toisenkin murheita. Onko miehesi muuten herkkä erilaisille tunnekuormille? Ehkä miehesi ei oppinut erottamaan omaa ja toisen tunnekuormaa. Tätä olen joutunut itse opettelemaan. Ja sitä opettelen kokoajan miten saan oman olon rauhoittumaan oikeasti kun häly tahtoo jäädä päälle.

En usko että sinun pitäisi elää toisin. Tunteet kuuluvat elämään. Ei voi elää kokoajan jarrut päällä.

Ihana kuulla että sanot exää edelleen ihanaksi. Et ole katkera mutta ihmeissäsi. Kerro tämä hänellekin.

Lähettäjä: Mira 
Päivämäärä:   6.5.26 10:33:48

Kyllä se on miehen oma ongelma, jos on kokenut tuollaista ja saa vasta 15v kuluttua suunsa auki. Kuulostaa vähän kyllä tekosyyltä koko homma. Aika omituinen tyyppi! Älä jää tuollaiseen asiaan kiinni äläkä varsinkaan ala miettimään, miten itseäsi nyt sitten muuttaisit seuraavaa suhdetta varten (kuten naiset monesti tuppaavat tekemään). Tuo oli tuon miehen kokemus ja tuskin vastaavaa kohdallesi enää osuu. Seuraavalla on sitten omat kotkotuksensa ja teillä pariskuntana uudet kulmat hiottavina.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   6.5.26 10:37:46

Mies ilmeisesti minäminä ja ei jaksa kiinnostua meneekö toisen harrastus hyvin tai ei. Se juuri parisuhteessa on tärkeää että jaksaa olla kiinnostunut toisenkin harrastuksista yms vaikkei ne oikein itseä nappaa.
Olette olleet myös nuoresta yhdessä ja joskus tietty kasvetaan erilleen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.5.26 10:40:56

On muuten todella yleistä, että omasta reaktiosta syytetään toista osapuolta. Kun välillä voisi olla hyvä kääntyä katsomaan itseensä. Oli sitten mies tai nainen kyseessä.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   6.5.26 10:41:11

Oliko sillä exälläsi mitään omaa, mistä iloita?

Peilaan tätä omaan kahteen suhteeseeni. Oma exäni joutui kroonisen sairauden vuoksi himmaamaan omia urheiluharrastuksiaan, ei siis ollut muutenkaan mikään huippu-urheilija (kuten en minäkään), mutta joutui silti huomioimaan tietyt rajoitteet perusliikunnassakin. Tätä sitten "kosti" minulle niin, etten olisi saanut olla pahoilla mielin huonosti menneen valmennuksen jälkeen, kun minulla on kuitenkin mahdollisuus valmentautua ja liikkua. Oli toki paljon muutakin, mutta lopulta yhteiselosta tuli ihan mahdotonta, kun exän mielestä oli minun vikani, että olin terve ja hän ei.

Nykyinen puolisoni kysyy aina miten tallilla on mennyt, samoin minä kysyn häneltä hänen harrastuksistaan. Usein keskustellaan yhdessä vaikkapa molempien kilpailutavoitteista. Tärkeää on, että meillä saa myös sanoa, jos joku toisen ulosannissa harmittaa.

Esim. itse olen vatvonut jonkin verran hevosasioita, kun minulla oli hieman epäonnea vuokrahevosten kanssa (sairasteluja ja muuttoja), ja mietin yhdessä vaiheessa oman ostoa. Silloin puolisoni sanoi tosi viisaasti, että hän tietysti kannustaa toteuttamaan unelmani, mutta huolestuttaa, jos oman hevosen kanssa osuu myös jotain epäonnea ja hevosesta tulee henkisesti raskas taakka minulle, ehkä meille molemmille. Näin mielestäni aikuiset ihmiset toimivat, keskustellaan yhdessä asiat läpi.

Mutta tuossa sinun tapauksessasi ei ole edes tällaisesta kyse, jos ex on kuormittunut positiivisistakin asioista.

Luulen, että hevosharrastus näyttäytyy tosi monelle aivan järjettömänä touhuna, ja tästä syystä myös siihen liittyvä tunnekuorma saattaa olla toisille ihan käsittämätön asia. Etenkin, jos itsellä ei ole mitään intohimoa mihinkään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.5.26 10:44:35

Tuli mieleen, että voisiko ex olla ollut kateellinen aloittajalle siitä, että aloittajalla on tuollainen harrastus, joka tuo paljon iloa ja onnistumisia elämään? Minulla on yksi exä, jolle en voinut esim. kertoa käyneeni pitkällä lenkillä, että oli kivaa ja juoksu kulki jne. koska ex oli kateellinen, kun hän ei jaksa käydä tuollaisilla lenkeillä, kun kunto ei riitä.

Lähettäjä: Tunne 
Päivämäärä:   6.5.26 10:48:17

Kiitos viesteistä. Omat ajatukset tämän ympärillä ovat alkaneet jo kiertää yhtä ja samaa kehää, josta en meinaa päästä pois. Hyvä saada vähän ulkopuolista ajattelua etten tule hulluksi.

Mä oon oikeasti luullut, että hevosharrastus on ollut exälle ok, koska on vaikuttanut sopivasti kiinnostuneelta eli kysynyt kuulumiset ja kuunnellut mun juttuja. Vaikka ei juurikaan tallilla, kisoissa tms. ole ollut mukana, enkä ole kaivannutkaan mukaan. Siksi tuli yllätyksenä erotessa, että on kokenut kuulemma "aina" hevosharrastuksen tosi kuormittavaksi ja myös sanoi että on toivonut, että lopettaisin ajan kuluessa (ja lisäsi perään ettei ole itsekään pitänyt sitä realistisena vaihtoehtona).

Exällä ei ole ehkä ihan samanlaista intohimon kohdetta kuin mulla hevoset. Hänelläkin kyllä harrastuksia ja asioita joihin suhtautuu tosi kiinnostuneesti, mutta ei ehkä samalla palolla kuin minä hevosiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.5.26 10:59:54

Tuli mieleen sekin, että hevosharrastus ei ole vain harrastus, etenkin, jos on omia hevosia, vaan kokonaisvaltainen elämäntapa. Meillä oli myös aikoinaan hevosia ja kilpailin aktiivisesti. Koko elämä oli pelkästään hevosia, iso osa identiteettiä. Ymmärrän, että sellainen elämäntapa voi olla jollekin yksinkertaisesti liikaa. Mies ei varmasti ole alkuun ymmärtänyt aloittajan hevosharrastuksen laajuutta ja vuosien aikana se on alkanut häiritä enemmän ja enemmän, jolloin aloittajan iloiset fiilikset hevosista ovat muuttuneet miehen päässä negatiiviseksi. Mies on alkanut toivoa aloittajan luopuvan hevosista ja jokainen iloinen asia ja onnistuminen hevosten kanssa on isku vasten kasvoja, että sitä ei tule koskaan tapahtumaan.

Lähettäjä: Se Hep 
Päivämäärä:   6.5.26 11:02:09

En muuta osaa tähän sanoa, mutta tuli mieleeni eräs pitkän suhteen (5 v.) erotilanteeni, jossa mies sanoi "tiedänpähän ainakin jatkoon, etten ala seurustelemaan ihmisen kanssa, jolla on koir(i)a". :D Toinen koirista oli tietääkseni hankittu yhteisestä päätöksestä suhteen aikana... Siskollaankin on tai oli ainakin tuolloin koiria, joten elin ihan ymmärryksessä, että koirat ok.

Noh, sama mies sanoi aina pitävänsä kissoista vähemmän kuin koirista ja nytpä nykyisellään on kissoja. Hyvin vissiin pyyhkinyt jo useamman vuoden.

Ehkä tällaiset kuormaan liittyvät kommentit sittenkin ovat vain osa niitä "tekosyitä", joilla henkilö perustelee itselleen tarvetta erota. Helpompi erota, kun on kaikenlaisia syitä. Vaikka todellisuudessa vain ei enää halua olla yhdessä.

Kun on todellista rakkautta ja halua olla yhdessä, ei se pääsääntöisesti tunnu kuormittavalta ja asioita sietää eri tavalla.

Lähettäjä: Tunne 
Päivämäärä:   6.5.26 11:15:06

Niin ehkä tämä kasaantui exälle vuosien mittaan ja joku asia X katkaisi kamelin selän. Tai sitten yleinen tyytymättömyys heijastui tähän asiaan.

Itsellä ehkä hiertää se, että oon ihan täysillä luullut että asia on exälle ollut ok ja harrastus siinä missä muukin. Oon kelannut vanhoja keskusteluita mielessä uudelleen ja uudelleen ja etsinyt merkkejä, että olen kuormittanut liikaa tai "kaatanut tunteet" hänen päälleen kuten ex ite sanoi. Oma luottamus muihin ihmisiin koki tässä aika ison kolauksen tai sitten usko omaan ihmislukutaitoon koki kolauksen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.5.26 11:21:58

Kerroit, että miehellä ollut myös elämässä jotain jossa olet ollut tukena. Onko hän jäänyt jumiin omien tunteidensa kanssa, ääriesimerkkinä suru, jonka käsittelyssä menee vuosia mutta on myös muitakin tunteita, silloin toisen ilo voi tuntua sietämättömältä, jos itse ei löydä omasta tilanteestaan ulospääsyä? Hän ei ehkä ymmärrä tilannettaan ja useinhan me silloin herkästi laitetaan asiat jonkun toisen syyksi, kun itselle se oma tilanne/ajattelukaava ei heti valkene.

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   6.5.26 11:24:31

Kuulostaa tosiaan siltä, että hänellä on itsellä joku ongelma jonka nyt vaan on kääntänyt sinuun. Olisi ihan kauheaa, jos kumppani tosissaan KUORMITTUISI siitä, että toiselle tulee positiivinen ja hyvä olo harrastuksesta. En ymmärrä tällaista ajatusmaailmaa mitenkään. Tai ehkä sitten minä oon vinksahtanut :D

Tsemppiä sulle aloittaja! Sanoisin, että yritä olla analysoimatta liikaa omalta kannaltasi, koska tuo oikeasti kuulostaa tekosyyltä minunkin korvaani.