|
Lähettäjä: Jotain muuta
Päivämäärä: 5.5.26 23:29:30
Itsellä sitä intoa ei vaan saanut nousemaan ja nyt myöhemmin olen omalla kohdallani ajatellut niiin, että pelko siitä, että hevoshommat loppuu oli liian pelottava, eikä tilalle ollut mitään, joten jäin roikkumaan puolivillaisiin heppajuttuihin liian moneksi vuodeksi.
Vähän sama, kuin jäisi toimimattomaan parisuhteeseen vaan siksi, että pelkää sitä hetkellistä tyhjiötä, jonka ero aiheuttaa.
Mutta se kliseinen aikahan siinä auttoi: pollet pois ja pollettoman elämän opettelua.
Tuli kokeiltua kaikenlaista yhtäkkisen valtavan vapaa-ajan täytteenä aluksi, mutta eipä niistä monet iskenyt kunnolla moneen vuoteen ja se harraste/vapaa-aika oli vähän harhailua, vaikka nautin uusista jutuista. Sitä jotenkin odotti, että jostakin muusta harrastuksesta tulee samalla tavalla elämäntapa.
Nyt on jo seitsemän vuotta kulunut hevosetonta elämää ja elämä on hyvää ja energistä ja nautin harrastuksista, joihin voin sitoutua, mutta ne eivät sido minua. Se on ollut se hienoin ja oivaltavin kokemus.
Ajattelen, että minulla on hieno ja korvaamaton kokemus hevosista ja elämäntavasta niiden kanssa, mutta en enää ikävöi sitä elämäntapaa ja ikävä muutamasta hevosyksilöstä on lempeää ja iloista muistelua.
En ollut hevosalan yrittäjä, mutta kasvoin perheessä, jossa oli aina hevosia ja se oli se minun maailma myös aikuisena pitkään.
|