|
Lähettäjä: *
Päivämäärä: 5.5.26 10:42:44
Oma mielipiteeni: tämä maa on kauan mennyt ihan pikajunalla h*lvettiin. Pitkään.
Kuulemma hesarissa oli joku artikkeli VR:ää ja tätä käytöstapojen puutetta koskien. Se oli maksullinen, mutta kommenteistakin selkisi asia vallan hyvin.
VR on kuulemma myös tämän royhkeyskulttuurin kannalla sen sijaan että sitä mitä pitäisi eli kasvattaa käyttäjiä ottamaan muutkin huomioon. Ei kiinnosta. Siellä ovat päättäjät varmaan samaa kaliiberia. Yksi kommentoija oli jostain VR:n asiakaspaneelista. Hän kertoi ettei tällaisesta asiasta milloinkaan kysellä, vain käytännössä niitä yhdentekeviä tyhjänpäiväisyyksiä.
Se mikä huvitti lukiessa oli se, siellä manataan miten melusaastuttajat häiritsevät ja miten kukaan voi kehdata. Yhtäällä toiste taas palstan selvästi identifioitavissa nimeltä olevat änkyrät vastarannankiisket mekastavat kuulokkeiden käyttäjiä maalittaen väittäen miten heitä häiritsee tasan muiden ihmisten näkeminen (kuulokkeineen) kun kaikki näissä muissa siis ei sovi heidän ajatusmaailmaansa. Päälle häiriintyen näiden muiden näkemiensa extraherkkyyksistä sikäli kuin siitä on kyse tai ei ( mistä nämä vänkyröijät eivät tietenkään tiedä mitään eikä heille kuulu).
Osa moukkailijoista on niin vaikeita extraherkkiä ihmisiä itse, heitä häiritsee jopa ihan hiljaisten, häiritsemättömien ihmisten näkeminen ... ja sitten puhutaan muiden vielä olevan extraherkkää. Se on surkuhupaisaa. Se kuulokeporukka yrittää olla huomioivaa, kun taas nämä toiset itse eivät. Kaikki pitäisi olla kuin minäitsen haluamasti, ei mitään halua huomioida muita eikä sopeutua siihen suuntaan eikä mikään kelpaa, kaikesta on pakko löytää vikaa ja rääkyä /marista - jopa nimenomaan niistä jotka koettavat elää huomioivasti ja olla häiritsemättä.
Se on tosi että osalla on aivan järjetön huomioonhalu ja se menee kaikkien käytöstapojen ohi. Noiden vastarannankiiskienkin puheista usein kuvastaa se jopa siinä, joltakulta livahtaa miten he kaipailevat oikeasti tulla nähdyksi jossain ihmeen bussissa tai junassa kun valitetaan siitä miten muut lukevat kirjaa tai kännykkää eivätkä näe muita (heitä) kuin siellä oltaisiin ikään kuin jossain missä etsittäisiin kehen liittyä. Se huomionkaipuu verhotaan nopeasti höpötykseksi siitä junaradan maisemista tai lintujen liverryksestä (junaan ja bussiin sisälle???) , kivoista elämän äänistä (liikenteen möly???) ja muuta vastaavaa. Klassikko kulkija ennen ainakin köyristyy palttoonsa sisälle myssy syvälle vedettynä uppoutuen kännykkäänsä jotta ei tarvitsisi kokea sitä piinallista joukkoliikennehetkeä. Ei missään nimessä tulisi tujottaneeksi eikä tarjoaisi mitään miksi kukaan muu tuijottaisi itseä. Sitten on nämä huomionhakijat ja - haluajat.
Huoh.
|