|
Lähettäjä: Yksisarvinen
Päivämäärä: 3.5.26 12:21:20
Ei omallah, koska kipeä aihe.
Toisen topikin innoittamana oon nyt pohtinut edunvalvonta-asiaa omalla kohdalla ja huomannut järkytyksekseni, että elämässäni ei ole ketään jota voisin pyytää edunvalvojakseni. Sisaruksia kaksi, toisen kanssa välit poikki aivan täysin. Toinen on ihan ok tyyppi, mutta tapaamme n. kerran vuodessa ja hänen omakin elämänsä on aika kuormittavaa (kehitysvammainen vaimo ja ei ihan normaali lapsi).
Kaksi hyvää ystävää, mutta kummallakin on elämänsä niin haasteellista, että en haluaisi tämmöistä lisätaakkaa heille sälyttää.
Ehkä vaan täytyy hyväksyä, että omalla kohdalla se on yhteiskunnan asettama henkilö ja tyytyä siihen. Jotenkin pysäyttävää, että näin 44-vuotiaana huomaa olleensa liian laiska ystävyyssuhteiden ylläpitoon ja ehkä sitten liian ronkeli parisuhdemarkkinoilla.
|