|
Lähettäjä: Ei väliä
Päivämäärä: 1.5.26 20:09:23
Onpa taas mielenkiintoinen tilanne töissä. Enpä ole ennen tälläiseen töissä törmännyt, että työkaveri kokee oikeudekseen päättää, mitä minä työssäni teen.
En ole työpaikalla salaillut, että minulla on haasteita oman jaksamiseni kanssa ja sen takia teenkin vain ne työt, jotka minulla työsopimuksessa lukee. Esihenkilöt ovat tämän sisäistäneet, eivätkä pääsääntöisesti edes kysy minua venymään ylimääräisiin tehtäviin. Jos itse tarjoudun, niin saan kyllä tehdä. Tosiaan omat työni hoidan sovitusti.
Nyt työkaveri keksi, että haluaa minun tekevän yhden ekstratehtävän. Se vie aikaa noin 2-3 tuntia eli mistään kohtuuttoman isosta ponnistuksesta ei ole kyse. Hän ei pysty haluamallaan tavalla tekemään asiaa ilman minua. Hänen vaihtoehtonsa on tehdä asia toisin tai jättää tekemättä.
Keskustelin asiasta esihenkilön kanssa ja hänen kantansa oli, että minulla ei ole velvollisuutta tehdä asiaa. Asiaa ei määrätä tehtäväksi missään virallisessa paperissa ja jos se jää tekemättä, siitä ei aiheudu kuin korkeintaan pientä mielipahaa ja pettymys. Ja koska velvollisuutta ei ole, siitä ei minulle makseta palkkaakaan.
Ilmoitin työkaverille, että esihenkilö ilmoitti, etten saa asiasta palkkaa enkä tee asiaa talkoohengessä. Tämän jälkeen työkaveri on keksinyt ainakin 4 eri asiaa, joista minulle maksetaan ja joiden alle hänen mielestään asia menisi. Minkään näistä alle se ei mene.
Olen tässä opetellut ein sanomista ja nytkin mietin, että pääsisinkö helpommalla, kun venyisin. Päädyin kuitenkin kieltäytymään ja kovasti sitä aina toivoisi, että sitä eitä sitten kunnoitetaan. Ei sitä kuitenkaan turhan helposti tule sanottua. Tulee vaan fiilis, että olen huono työntekijä, kun pidän omista rajoistani kiinni enkä suostu ihan mihin vaan.
ugh, olen purkautunut.
|