Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   30.4.26 20:48:02

Juu, olen se vela, joka on koiran "äiti". Olin vakaasti päättänyt että en kutsu itseäni koiran äidiksi. Koira oli ollut meillä noin viisi minuuttia, kun pyörsin päätökseni. Mitä te sanotte, jotka ette sano äiti (tai mamma tai minä tahansa samaa tarkoittava)? Oudolta tuntuisi käyttää omaa etunimeä. Tietenkin voi ajatella ettei tarvitse käyttää mitään nimeä, tai ylipäätään puhua koiralle, mutta meidän koira kyllä tunnistaa omien ihmisten nimet ja osaa etsiä "missä isi".

Lähettäjä: Tuplapiste 
Päivämäärä:   30.4.26 20:51:49

Mä olen kissalle "toi eukko".

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.4.26 20:55:03

En puhu itsestäni koirille kolmannessa persoonassa. Voin toki sanoa, että oottakaapa siinä niin haen tuolta tai tulkaapa joku tänne niin leikataan/leikkaan kynnet.

Muutoin saatan kutsua itseäni palvelusväeksi tai palvelijaksi, jos muiden kanssa tulee puhetta ja nämä sanat sinne lauseeseen istuvatz

Lähettäjä: Jone 
Päivämäärä:   30.4.26 20:59:59

Pappa, mutta välillä isipappakin. Mun koirilla on ollut pari äitiä, toinen vela, toinen kolmen lapsen äiti ;) Ja nyt sillä on myös matte. Mun mielestä on hyvä käyttää kolmatta persoonaa fiksulle koiralle, nykyinen osaa ihmisten nimiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.4.26 21:13:07

Emäntä tai omistaja

Lähettäjä: Tuplapiste 
Päivämäärä:   30.4.26 21:15:05

Paitsi joskus kun teen kissalle pikkukällejä, vaikka salakavalasti sujautan kaupan punalapun sen päälakeen - mistä seuraa vinkeitä ilmeitä ja erikoista kiemurtelua - ja hetken päästä olen olevinaan erityisen yllättynyt ja auttavainen korostetusti nimelläni. "Mistä ihmeestä sä tollasen oot hakenut? No heii eii tarvii hätäillä, tuu tänne niin Tarja auttaa, Tarja pelastaa, Tarja ottaa kamalan alelapun pooois".
En yhtään osaisi sanoa itseäni miksikään mammaksi saati äidiksi.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   30.4.26 21:18:24

En ikinä puhu itsestäni kenellekään kolmanbessa persoonassa, äiti/mami/*etunimi.
En lapsille enkä koirille tai hevosille.
Mies saattaa sanoa koirille "menkää *:n luo", tai vastaavaa.
Sama lasten kohdalla.

Muistan niin elävästi, kun yläasteikäisenä hoidin joskus tallinpitäjän poikaa. Poika oli jotain 3-4-v, kun sanoi mulle "mää tekee lumiukon".
Mä sanoin, "no tee".
Poika, "ei kun mää tee sinä".

Hetken kinasteluamme tajusin, että poika luulin minun nimeni olevan mää, koska puhuin hänelle "mä tee, mä meen, mä tuon..."
Äitinsä puhui hänelle aina äiti tekee, äiti mene...

Lähettäjä: Muksu 
Päivämäärä:   30.4.26 21:53:21

Olen koirille Muksu, vaikka ikää yli 40v.

Meillä oli koira kun synnyin ja se kuoli, kun olin 4v. Muistan koiran, mutta en muista, miten olen itseäni kutsunut. Olin 6v. kun seuraava koira tuli taloon ja meitä kutsuttiin ”pentu ja muksu”. Jotenkin se Muksu jäi sitten omaksi kutsumanimekseni koirille. Vanhemmillani on edelleen koiria ja niille olen Muksu, tuntuisi hassulta olla omille koirille vaikka äiti, niin olen sitten myös niille Muksu.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   30.4.26 21:55:44

Jos esim vaikka rapsutan sitä saatan sanoa minä rapsutan. Jos pyydän luokse sanon vain tule tänne

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   30.4.26 22:00:31

En kutsu itseäni mitenkään, vien koirani jonkun verran äidilleni hoitoon ja hän on ihan opettanut minun etunimeni niille ja mikä on koti. En pidä itseäni äitinä niille, ennemmin ystävänä tai huoltajana :D