Lähettäjä: Surullinen 
Päivämäärä:   29.4.26 20:12:08

Tytöllämme on adhd ja autismin kirjoa. Kaipaa ikäistään seuraa vaikka kaveritaidoissa olisi harjoiteltavaa. Luokat 1-4 menivät todella kivasti koulussa ja lapsi otettiin hyvin mukaan koulussa ja vapaa-ajalla koulun samanikäisten tyttöjen porukkaan. 5.luokalla oli ajoittain mukana ja ajoittain häntä kiusattiin todella törkeästi ja välillä jätettiin ulos porukasta eikä kukaan kuulemma puhunut hänelle mitään. Lapsen mukaan muut vain katsoivat oudosti toisiaan jos hän koitti mennä juttelemaan. Tyttö on nyt 6. luokalla. Viime kesänä eikä tänä lukuvuotena hän ole nähnyt yhtään kavereita vapaa-ajalla. Silti kuvittelee tai ainakin selittää meille vanhemmille olevansa vielä osa tuota porukkaa ja koittaa olla yhteyksissä muihin. Osa kuulemma vastaa hänen viesteihinsä ja osa ei, mutta kukaan ei halua nähdä.

Lapsemme on aina ollut ikäisiään ”lapsellisemman” oloinen ja tuntuu, että tämä korostuu aina kun muut harppaavat kehityksessä eteenpäin. Luulen, että tämä vaikuttaa paljon siihen miksi jää ulkopuolelle niin helposti. Ei osaa yhtään toimia niin kuin muut samanikäiset tytöt toimivat kaverisuhteissa.

Lapsi käy harrastuksessa, mutta siellä ei ole tutustunut kehenkään. Olemme laittaneet lapsen lomilla häntä kiinostaville päiväleireille tai kursseille, mutta ei ole tutustunut niissä keneenkään. Koitin äsken googletella onko mitään tämän ikäisille suunnattua nepsy-toimintaa esim jotain kerhoja, leirejä, viikonloppu tapaamisia ymv, mutta en löytänyt. En tiedä onko sellainen ratkaisu, mutta järjästetäänkö tuollaista toimintaa edes? Vai pelkästään aikuisille vertaistukea?
Olisimme saaneet paikan nepay-valmennukseen viime keväänä, mutta paikka oli meiltä katsottuna ihan mahdottomassa paikassa. Melkein 2 tuntia per suunta olisi pitänyt matkustaa ja koska se olisi ollut päivällä olisi pitänyt pystyä olemaan säännöllisesti työpäivä pois ja lapsen koulusta pois. Jäimme jonottamaan lähempää paikkaa, mutta en tiedä putosiko lapsi jonosta täytettyään 13 kun siirtyi lasten sairaanhoidon piiristä pois nuorten puolelle.

Kiitos tuhannesti jos jollain olisi jotain ideoita tai ajatuksia mistä tuon ikäinen kaveritaidoissa jäljessä oleva lapsi voisi löytää seuraa? Tilanne on jotenkin vain niin surkea tällä hetkellä.

Lähettäjä: Se on 
Päivämäärä:   29.4.26 20:34:32

Kylmä tosiasia taitaa olla, että muut eivät oikein jaksa häntä. Toisaalta, samaa kohtaloa on monella joka ei ole edes nepsy tai muuten kirjolla. Jos kaveritaidoissa on selvästi puutteita, niin se kyllä riittää siihen että ikätoverit katsovat kieroon.

Ehkä siinä on vaan paljon kotona työstettävä tätä ja yritettävä tolkuttaa että jos vaikka myöhemmin niitä kavereita tulisi. Ja että jokaisen pitää kuitenkin elää itse sitä elämäänsä ja vaikka on ikävää ette muista oikein saa seuraa, niin on kaikenlaista hienoa jota voi tehdä ilman muita.

Lähettäjä: Miete 
Päivämäärä:   29.4.26 21:02:28

Pyydä lasta miettimään, ketkä ovat hänen mielestään reilummat lapset luokalla. Jos hän pystyy tällaisia nimeämään, kehota häntä juttelemaan ja tutustumaan näihin. Näin oma lapseni löysi yllättäen hyvät uudet kaveri, kun 6 aikana vanhat karsiutuivat. Kiusaajien perässä ei kannata yrittää roikkua. Partio voisi myös olla hyvä harrastus.

Lähettäjä: Surullinen 
Päivämäärä:   29.4.26 21:10:00

Näinhän se on ettei kaikilla vain ole kavereita ja tiedostan varsin hyvin, että lapsen erilaisuus karsii kaverimahdollisuuksia entisestään.

Lapsen luokalla ei ole yhtään tyttöä hänen lisäkseen ja pojilla on kuulemma liian erilaiset kiinostuksen kohteet. Pienempänä pojat kelpasivat kavereiksi, mutta jostain syystä ei ainakaan hänen luokkalaiset pojat tällä hetkellä. Nuo tytöt joiden kanssa oli ennen kaveri ovat rinnakkaisluokalta.

Itse olen harrastanut partiota aktiivisesti 7-vuotiaasta lähtien ja lopettanut noin kolmikymppisenä, kun aikaa ei enää ollut ja muuton takia matka piteni kohtuuttoman paljon. Lapseni taas ei ole yhtään sen tyyppinen, että partio kiinostaisi tai ei ole oikein luonnossa viihtyvää tyyppiä enkä ole osannut houkutella häntä edes tutustumaan partioon vaikka se sisältäisi paljon muutakin kuin metsäretkiä.

Lähettäjä: Nyyppä 
Päivämäärä:   29.4.26 21:10:26

Olin lapsena kuvailusi mukainen, tosin diagnoosin sain vasta aikuisena. Ekat kaverini sain 15-vuotiaana ja he olivat yllättäen kolmekymppisiä. En osannut kommunikoida ikäisteni kanssa, mutta nepsyinen tiedonjano teki sen, että oli paljon tietopohjaa keskustella aikuisten kanssa asioista, jotka eivät teinejä kiinnostaneet. Nämä aikuset sitten ottivat minut vähän "huomiinsa" ja ovat nyt yli 20 vuotta myöhemmin parhaita ystäviäni.

Löytyisikö samasta kaupungista muita nepsyjä epävirallisemmissa merkeissä? Esim. jonkin nepsyjen facebook-ryhmän kautta?

Ropeporukoista ainakin löytyy paljon nepsyjä ja lapses on aika sopivan ikäinen niihin, jos homma kiinnostaa.