Lähettäjä: Ninni 
Päivämäärä:   29.4.26 19:02:00

Toisen topikin innoittamana tein tällaisen.
Haluaisin kuulla asiasta sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät koskaan lapsia halunneet, eivätkä niitä saaneet. Tarkoitan 45+ ikäisiä henkilöitä (miehiä ja naisia).
Onko elämä tyhjää? Mitä olette tehneet kaikella ajalla? Mistä olette löytäneet sisältöä elämään ja riittääkö se? Eikö illat tunnu yksinäisiltä/tylsiltä? Jaksoiko puoliso mukana vai vaihtoiko toiseen?
Nämä kaikki itseä mietityttää elämän valintojen edessä.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   29.4.26 19:09:03

No olen vain vajaat 43, mutta kohderyhmää kuitenkin. Minä en saanut koskaan edes kunnollista parisuhdetta, saati lapsia. Ei siihen ainoaan kötöstykseen edes voinut ajatella jälkikasvua. Erosta jo reilut 10v, eikä uutta suhdetta ole löytynyt.

Onhan ne illat välillä hiljaisia ja olisi kiva jakaa elämää jonkun kanssa. Lapsia en ole koskaan varsinaisesti halunnut - kun en edes päässyt siihen tilanteeseen että niitä olisi voinut ajatella. Minulla on 7 sisarusta, joten lapsiperhe-elämästä siltä kantilta jonkinlainen kokemus. Yksineloon tottuu siinä missä muuhunkin, siinä on ne hyvät ja huonot puolensa. Minulla meni näin, en jaksa liikaa murehtia. Toisilla sitten erilaiset valinnat ja tuurit.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.4.26 19:09:22

Ei.

Lähettäjä: Sadu 
Päivämäärä:   29.4.26 19:09:44

Meillä on elämä, olemme olleet yhdessä 40 vuotta. Eli kyllä, mies pysynyt rinnalla. Lapsettomuus yhteinen päätös.

Se, että sulla on lapsi iltaisin vierelläsi vielä vanhainkodissakin, on lähinnä säälittävää.

Meillä on toisemme, ystävämme, kummilapsemme.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.4.26 19:17:47

Ruikku ja oksennus haisee.

Lähettäjä: tintti 
Päivämäärä:   29.4.26 19:24:26

Ikää 48 ja on aina ollut itsestään selvää etten halua lapsia. Naimissa olen ollut 18vuotta ja mies on samanlainen. Rivitalossa asutaan, 2 kissaa. En tykkää matkustella, ihan tavallista elämää vietetään, päivätyössä ja illalla mukava käydä kävelylenkillä ja katsoa suoratoistoja. Viikonloppuna ulkoilua, kirjoja, leffoja ym Juuri sopivaa elämää minulle ja meille. Lapsista en oikein tykkää enkä jaksa niiden seuraa, vanhuus ei huoleta pääasia että elämän parhaat vuosikymmenet ovat olleet hyviä ja sellaisia kuin itse haluaa.

Lähettäjä: Ei voi olla totta 
Päivämäärä:   29.4.26 19:42:23

"Onko elämä tyhjää? Mitä olette tehneet kaikella ajalla? Mistä olette löytäneet sisältöä elämään ja riittääkö se? Eikö illat tunnu yksinäisiltä/tylsiltä? Jaksoiko puoliso mukana vai vaihtoiko toiseen?"

Onko siis todella ihmisiä, joille pelkät lapset on koko elämän sisältö? ? Näistä kysymyksistä voisi luulla niin. Ja vielä puolisonkin koko elämä? Ei töitä, harrastuksia, ystäviä, lemmikkejä, ei mitään. Olen tyrmistynyt.

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   29.4.26 19:50:07

Mulla on tasan kerran elämässä ollut vauvakuume (parikymppisenä?), ja se meni hyvin äkkiä ohi eikä takaisin tullut. Olen 42v ja olen kyllä melko onnellinen tällä hetkellä, vaikka elämä välillä onkin potkinut rajusti päähän. Mulla on hyvä parisuhde, ja mies ei myöskään halunnut enempää lapsia. Hänellä jo aikuinen lapsi ennestään.

Parisuhteessa on hyvä olla, ja elän sellaista elämää mihin mun terveyden kanssa nyt satun kykenemään. Terveys ei riitä työelämään, mutta olen oppinut myös olemaan pienistä asioista onnellinen. Pystyn käymään tallilla, pystyn tekemään lenkkiä, pystyn sienestämään ja pystyn huolehtimaan itsestäni jne. Se ei ole ollut itsestäänselvää. Kaikkea ei voi samana päivänä tehdä, mutta jo se, että pystyn ylipäätään tekemään näitä asioita, on mulle iso asia. Kuulostaako siltä, että tähän sopisi lapsi? Olen aivan taatusti onnellisempi lapsettomana kuin aivan oikeasti kuoleman porteilla ylirasituksesta.

Ainoa asia jonka koen puuttuvan elämästä tällä hetkellä on omat eläimet. Näen porukoiden koiraa, hoidan paria hevosta, mutta haluaisin vielä oman - ja tiedostan, ettei se tämän hetken kunnolla ole kovin realistista. Tai ainakin pitäisi onnistua saamaan tosi hyvät tukijoukot. Pieni koira ehkä muuten tulisi kysymykseen, mutta eläinlääkäreiden hinnat on noussut sen jälkeen kun mulla oli koira - ne on ihan järjettömiä nykyään. Eli pitäisi ainakin pystyä maksamaan kunnon vakuutus. Enkä mä tosiaan mitään pitkiä lenkkejä päivittäin pystyisi ainakaan vielä tekemään.

Kun on ollut pakko sopeutua paljoon lepoon, katson sarjojen lisäksi myös ratsastuskilpailuja (Clipmyhorselta). Ja neulon kun katson joko sarjoja tai kisoja. Esim huomenna kisaa taas suomalaisia 3* koulukisoissa Exloossa, niin on seurattavaa. Usein siis menee loppuviikolla etenkin illat siinä, kun katselee kisoja. Yleensä käyn päivällä tallilla/lenkillä. Tallireissut menee toki liven edelle, kisat näkyy myös tallenteina :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.4.26 20:00:23

Itsellä ainakin on niin paljon kaikkea puuhaa että ei tähän edes ehtisi mitään lastakin hoitamaan. Vaikka olen täys erakkoluonne eikä ole sosiaalista elämääkään. Onnellisin näin, eläimet ja muut harrastukset täyttää päivät