|
Lähettäjä: ---
Päivämäärä: 28.4.26 12:33:24
Jaksan keskustella, mutta en jaksa vängätä. Mistään en jaksa keskustella aina, vaan kaipaan vaihtelua aiheisiin. Esim. jos olen tehnyt tosi rankan työviikon hevosten parissa, en jaksa puhua välttämättä hevosista enää kotona ja kaverien kanssa. Sitten keskustellaan vaikka tulevista lomareissuista.
Itse inhoan keskustelua vänkääjien kanssa. Jos väkisin ollaan tiettyä mieltyä ja sitä pusketaan minullekin. Esimerkkinä vaikka uskonto. Toiset saa uskoa mihin uskoo, mutta en tykkää, että keskustelun varjolla sitä tuputetaan minulle.
Inhoan myös sitä, jos multa kysytään jotain mielipidettä ja kerron mielipiteeni sen hetkisen tiedon valossa. Siinä jos toinen alkaa kertoa, että "ei se asia mee näin, kun se menee näin!" ja alkaa vaatia minulta vastaperusteluja mielipiteeni tueksi. Ei mulla ole välttämättä heti siihen heittää vasta-argumenttiä. En mä silti halua luopua omasta mielipiteestäni vain siksi, että toisella sattui olemaan hyvä argumentti. Ja sitten jos mua painostetaan jatkuvasti perustelemaan lisää, niin menee hermo. Voin myöntää olevani väärässä, mutta haluan aikaa selvittää, että a) se mitä toinen mulle alunperin vasta-argumentoi pitää paikkaansa ja b) selvittää omalta kannaltani onko mulla siihen oikeasti valideja vasta-argumenttejä.
Huono selitys, mutta noh, ehkä siitä jotain tajusi. Pari politiikkaa rakastavaa kaveria on tällaisia, että rakastavat oikein debatteja ja mä taas vihaan niitä, koska en ole niin nopea ajattelija ja haluan että mun sanomisilla on joku faktaperuste enkä halua vaan heitellä ilmaan asioita.
Yleisesti pidän omana hyvänä ominaisuutena, että voin oikeastaan keskustella ihan mistä vain. En mä asioista välttämättä paljoa tiedä, mutta harvoin tartteekaan. Aina voi kysellä asioita keskustelukumppanilta ja usein ihmiset tykkää, kun saavat puhua heille tärkeästä asiasta :)
|