|
Lähettäjä: --
Päivämäärä: 25.4.26 08:09:37
Olen ollut nyt 2,5v koiratta, ja nyt alkaa tuntua siltä että koira olisi taas saatava elämään.
Ongelman ytimenä on, että rakastan pystykorvia, mutta viimeisin kaksikko (saksanpystykorvia) ajoi minut hulluuden partaalle. Toinen olisi ollut kieltämällä hiljaa, mutta toista olisi ollut sama kieltää hengittämästä. Ja sitten toinenkin haukkui, ja lietsoivat toinen toisiaan.
Koiran on oltava pieni ja seurakoirarotuinen, sillä en hae ihmeempää harrastuskoiraa vaan lemmikkiä. Tokoillaan omaksi iloksi, muuten elämä on ulkoilua ja perheen kanssa mukana touhuilua. Pieni koko siksi, että äitini on pärjättävä nuorenkin koiran kanssa, kun hän hoitaa koiraa yleensä reissujeni ajan. Toisekseen ottaisin mieluiten koiran joka mahtuu matkustamaan lentokoneessa käsimatkatavarana, mutta se ei ole pakollinen kriteeri. Karvaa pitää olla sen verran, että koiraa ei tarvitsisi pukea.
Pystykorva on minulle the juttu, mutta ei taida löytyä rotua joka olisi tällainen. Arvostan koirissa myös älykkyyttä, jonka vuoksi ykkösvaihtoehdoksi on noussut villakoira. Mutta silti sydäntä vihlaisee, kun villakoira on niin kaukana pystykorvista.
|