Hevostalli.netin foorumi - Seniorit - Sairaalassa olo jätti jälkeensä trauman

Kirjoita uusi viesti | Alueen etusivu | | Etsi Alas ⇓

Sairaalassa olo jätti jälkeensä trauman

Lähettäjä: Lee
Päivämäärä: 24.4.26 21:32:19

Olen autismin kirjolainen se varmaan selittänee sitä miksi tämä on niin vaikeaa minulle. Olen yrittänyt selittää asiaa itselleni järjellä ja tiedän kyllä että asian pitäisi olla hyvin mutta en voi sille mitään että traumatisoiduin tilanteesta.

Menin sairaalaan siis synnytyksen käynnistykseen ja kaikki oli ihan ok vaikka siinä olikin aika orpo olo yksinään. Synnytys käynnistyi ja mies tuli tueksi joten kaikki hyvin. Synnytys ei edennyt odotusten mukaisesti ja päädyttiin lopulta sektioon. Järjellä ajateltuna tuo olisi parempi syy traumatisoitua mutta ei .. olisin vielä pärjännyt tuon kanssa. Kolmas päivä sektiosta ja vauvalla todettiin valohoidontarve mikä oli pettymys kun toivoin ja odotin pääseväni kotiin. Imetys ei lähtenyt käyntiin, olin kipeä ja väsynyt enkä oikein kokenut sellaista välitöntä yhteyttä vauvaan joten toivoin kovasti että pääsisin kotiin omaan rauhaan tutustumaan vauvaan ja tilanteeseen. Tuon sinivalohoito vuorokauden aikana huomattiin että minun verenpaineet lähti nousemaan ja vauvan arvotkin piti vielä kontrolloida eli sairaalaan jäätiin taas vielä yöksi. Olin nukkunut enemmän kuin pari tuntia yössä tässä vaiheessa käynnistyksen ensimmäisenä vuorokautena joten olin todella väsynyt ja koti-ikävä jäyti. Kokonaan valvottu yö ja ahdistus nosti päätä ja sitten lääkäri kieltäytyi jyrkästi kotiuttamatta vaikka yritin kuinka selittää että osa syy verenpaineille varmasti on henkinen ja fyysinen tilanne ( ei oireita raskausmyrkytykseen tms) mutta hän ei kuunnellut / ymmärtänyt. Sain suunnilleen paniikkikohtauksen kun lääkäri lähti.. jos mieheni ei olisi ollut siellä silloin olisin varmaan vain kävellyt ulos sieltä sairaalasta ja tilannut taksin kotiin tms. Jääminen tuntui mahdottomalta.. selvisin jotenkin vuorokauden ja sain unilääkettä tms jolla nukuin yhden yön ok ja hoitajat katsoivat vauvaa. Toinen lääkäri sitten lupaili kotiin pääsyä viimein seuraavalle päivälle (viikko vauvan syntymisestä ja 9pv sairaalassa) jos verenpaineet olisi max xx / xx . Olin niin väsynyt ja epätoivoinen että koska sain itse mitata omassa rauhassa paineet ja hoitaja vain katsoi ne paperilta niin minä pyöristin lopulta ne alemmas :( Halusin vaan niin kovasti kotiin! Lopulta pääsimme kotiin kun ilmoitin paineet hoitajalle joka ilmoitti lääkärille että ne on ok ja minä pelkäsin koko ajan että se lääkäri haluaa tarkistaa ne itse tms. Olin aika kurjassa kunnossa vielä pari päivää kotona mutta onnellinen koska pääsin viimein kotiin. Onni oli kuitenkin hetkellinen koska viikon kotona olon jälkeen jouduin uudelleen sairaalaan koska sektio haavassa oli ongelma ja meni viikko melkein siinäkin reissussa mistä selvisin kuitenkin onneksi jo aika hyvin ja sain välissä käydä kotona yötä

Mikä sitten on ongelma? Käyn vieläkin päässäni läpi asiaa ja kielsin mm jälkitarkistuksessa lääkäriä ultraamasta haavaa koska pelkäsin hänen löytävän jotain mikä vaatisi minun osastolle menemisen. Tutkimusten sivulöydös pitäisi kontrolloida myös ja lähtiessä minun olisi pitänyt käydä hoitajan kanssa sopimassa siitä mutta en kyennyt vaan lähdin vain kotiin. Koen että perus turvallisuuden tunteeni on rikki koska jouduin pakotettuna olemaan siellä osastolla vasten tahtoa. Tiedän järjellä että se oli minun oma etuni mutta silti tunnen näin enkä pääse tästä yli. Pelkään koko ajan joutuvani osastolle jonkin takia ja että minua ei päästetä sieltä pois.

Ilmoita häirikköviestistä