|
Lähettäjä: Olen
Päivämäärä: 24.4.26 09:00:19
En voi diagnosoida toista, joten muotoilen näin: olin yli vuosikymmenensuhteessa ihmisen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä ja josta lähipiiri ja kaksi terapeuttia totesi, että "hänhän oli narsisti".
Lopulta sillä diagnoosilla ei ollut edes väliä. Ei se mene niin, että vaikka toinen tulisi narsistilapun kanssa kotiin psykiatrilta, se olisi selvä merkki lähteä pois. Ja että jos diagnoosia ei ole, se on merkki siitä, että suhdetta pitää jatkaa.
Ratkaisevampaa kuin se, mitä toinen on, oon kysyä itseltään: miltä minusta tuntuu tässä suhteessa? Tunnenko itseni kauniiksi, kiinnostavaksi ja arvokkaaksi ? Jos tunnet, hienoa! Jos taas kumppanisi seurassa kiinnität ekstrasti huomiota vikoihisi ja puutteisiisi (ulkoisiin ja sisäisiin) ja kutistut siinä rinnalla, se voi olla merkki: joko siitä, että olet narsistin kanssa, tai vähintään siitä, ettei dynamiikka välillänne toimi.
Kiinnitä myös huomiota siihen, miten kumppani kohtelee muita läheisiään: äitiään, sisaruksiaan, lapsuudenystäviään (jos sellaisia on). Jos ihminen on narsisti, se heijastuu kaikkiin suhteisiin, ei vain omaan kumppaniin. Lähimmät kärsivät aina eniten.
|